Itselläni 'oli' mukava anoppi.. siihen asti kunnes erosin miehestäni, joka alkoi juomaan joka päivä. Olimme anopin kanssa läheisiä ja paljon tekemisissä ja hän auttoi lasten hoidossa, kävimme lenkillä yhdessä ym. Kun avioero alkoi tulla ajankohtaiseksi hänen käytös muuttui ja kommentti oli vain 'minunko huolletavakseni tämä mies nyt jäisi' ja 'jos yhtään välität hänestä viet miehen hoitoon ja alat tukihenkilöksi'. Eron jälkeen (n. 1/2 vuotta) en ole ex-anoppia juuri nähnyt. Satunnaisesti pitää yhteyttä lapsiin, jotka ennen olivat hänelle niin tärkeitä.
Nyt olen kuullut, että hän syyttääkin minua erosta vaikka yritin vuosia saada elämäämme tasapainoon, mies joi ja minulle jäi kaikki käytännön asiat ja kahden lapsen hoitaminen.
Onko näin, että anoppi onkin ystävä vain silloin kun arki rullaa hyvin ja ulospäin näyttää hyvältä ja voi kehua miten hyvät välit on miniän kanssa?
Nyt olen kuullut, että hän syyttääkin minua erosta vaikka yritin vuosia saada elämäämme tasapainoon, mies joi ja minulle jäi kaikki käytännön asiat ja kahden lapsen hoitaminen.
Onko näin, että anoppi onkin ystävä vain silloin kun arki rullaa hyvin ja ulospäin näyttää hyvältä ja voi kehua miten hyvät välit on miniän kanssa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.