Yksinkertaiset sukulaiset

...piirun vertaa.

Minulla tilanne on aika tavalla sama. Monella perheenjäsenistä on nykyään ainutlaatuisen yksioikoinen näkemys maailmasta, ja minun asioista. He mielellään neuvovat miten minun tulisi tehdä, olla ja ajatella. Kun yritän esittää näkemyksiä esimerkiksi työttömyyden taustoista (yleensä, ei minusta), he pitävät melkein syntisenä sellaista joka miettii sellaisia asioita, tai asioita tietyllä tavalla.

Kun esitän että työttömyyden taustalla voi olla esimiehen lähentely jne. heti joku sukulainen alkaa paasaamaan että nyt sinulla menee ajatukset väärin ja ne aivan selvästi vaikuttavat sinuun, että sinun pitää lopettaa tuollainen miettiminen että sinä olet aivan negatiivinen.

Ajatelkaahan nyt hieman, jos jotain lähennellään, eikä häntä uskota, ja eri tapahtumien jälkeen hän saa potkut, eikä saa töitä, on se kuitenkin tämän henkilön tosielämää. Voihan se olla hänelle mahdollisuus hankkia uusi ammatti, huomata itse toimineensa väärin, päästä eroon väärästä pomosta ja vääristä ihmissuhteista ja riippuvuuksista, mahdollisuus löytää jotain uutta ja mahdollisuus unohtaa vanhat kaunat.

Jokainen kielteinen voi olla käännettävissä myös mahdollisuudeksi.

Mutta ei… vaikka olen sitä yrittänyt jo koko syksyn jauhaa niin eivät millään suostu kuulemaan saati ymmärtämään.

Tavallaan he kieltäytyvät kuulemasta jonkun ihmisen tarinaa. He kieltävät minulta oman mielipiteeni. He tavallaan eivät halua kuulla mitään negatiivista. Tavallaan he kaiken kertomani, vaikka kertoisin toisen ihmisen asioista, kääntävät minua vasten siten kuin kertoisin elämästäni, ja heidän on ehdottomasti ohjattava minut oikealle polulle.

Tavallaan he torjuvat maailmasta kaiken ikävän, kielteisen, tai heidän kielteisenä kokemansa asiat. Tavallaan eivät halua kuulla vaihtoehtoisten ulkomaisten tiedotusvälineiden tietoja vaan heille YLE, MTV3 ja muut ovat ehdoton auktoriteetti ja totuus, ja minä käännytettävä pakana.

Miksi minulla ei saa olla omaa mielipidettä. Miksi minä en saa esittää asioita? Miksi kertoessani esim. Irakin sodan taustoista he kääntävät lähi-idässä tapahtuvat asiat minun sisäiseksi ja mielessä tapahtuviksi, eli pyrkivät kieltämään, syyllistämään ja määräämään jopa ajatukseni.

Miksi minä en saa tehdä itse omia valintoja, muodostaa itse mielipidettä, pohtia maailman ja yhteiskunnan tilaa, esittää ratkaisua yhteiskunnassa tapahtuviin ongelmiin?

Miksi he yrittävät kaikin voimin kontrolloida minua, ajatuksiani, mielipiteitäni, kiinnostuksen kohteitani, ruokavaliotani, liikuntaani, harrastuksiani?

Koska olen jo monesti kertonut asiat liiankin syväluotaavasti, olen aivan kyllästymiseen asti saanut kuulla yhden ja saman asian: "Miksi?" Vaikka kuinka perustelisin näkemykseni, sanoo joku sukulainen äänenpainollaan ettei vieläkään hyväksy minun sanomaa vaan kysyy että MIKSI?

Nyt minä vuorostaan kysyn että Miksi! Miksi en saa päättää itse omista asioistani että ajatuksistani tai mielipiteistäni?

Kertokaapa se minulle!

En keksi mitään muuta kuin sen että he eivät halua nähdä maailmaa, saati kestä käsitellä sen tragedioita, ja kokevat minut uhaksi. Heillä on työtä, perheet, omaisuutta, harrastuksia jne. Miksi he eivät voi tyytyä siihen vaan ulottavat elämänsä hallinnan minuun asti?

Onko kysymys narsismista, perhe on pahin -tragediasta, vai siitä että olen aivan liika tekemisissä heidän kanssaan? Pitäisikö minun lähteä eläimen tapaisesti irti sukulaisista? Jälkimmäiseen olen hakenut keinoja jo useamman vuoden ajan, mutta jotenkin ovat osanneet pitää minut otteessa. Toisaalta päätin itse että käyn tämän prosessina läpi ja päämääränä on joko elää sulassa yhteisymmärryksessä tai sitten deadlinen saavuttua jätän heidät ja palaan asiaan hautajaisissa.

Ensimainittu ei näytä millään toimivan. Ainoa olisi alistua heidän tahtoon ja ajatuksiani myöten toimia heidän tavoin. Valitettavasti siihen en pysty, ja itsenäisyyttä en saa heidän kauttaan. Deadline päättyy suurin piirtein 3-6 kuukaudessa. Sen jälkeen elän vain oman elämäni enkä aio enää vaivata muita (sukulaisiani tietysti ;) - varokaahan muut, vielä tavataan) ajatuksillani tai mielipiteilläni. Enkä aio edes taloudellisten syiden takia palata vanhaan orjuuteen - mielenorjuuteen.

Haluan jo vihdoin olla itsenäinen ja miettiä vaikka ensi vuoden vaaleja ilman että minua siinä neuvotaan.

Vastauksia kiitos!

Yksinkertainen ja tyhmä olet itse.

Meillä tilanne on päinvastoin. Koulutetut sukulaiset eivät osaa puhua muuta kuin asiaa, yleensä politiikkaa ja talousasioita, aiheita mitkä ei kiinnosta ketään.
Puhuvat vaan työstään, etelänmatkoistaan ja valinnoista siellä, ja siitä minkä auton aikovat seuraavaksi hankkia. Todella kuivia tyyppejä, jotka ottavat mökkireissulle merkkilenkkarit, joilla ei sitten uskalla kävellä edes metsään.

Kaikki ruoat ja juomat pitää olla tietyn merkkisiä, koko keskustelu pyörii siinä mikä on parasta. Hauskaa eivät osaa pitää aidosti, vaan kaikessa täytyy hifistellä. Todella kuivakkaita ja itseriittoisia ihmisiä. Eivätkä osaa arvostaa muuta kuin pintakiiltoa. Arvoista ja elämäntavoista turha edes keskustella.

Onneksi palasivat Helsinkin kehille rullailemaan aamuruuhkiinsa muiden ylitehostettujen egojen kanssa.

Joopajoo, tuttu tunne. Itse mielenterveyskuntoutujien ohjaavaa työtä tekevänä koen vielä jonkinlaista velvoitetta saada sukulaisia työllistymään ja miettimään asioita eri lailla..vitut niitä mikään kiinnosta! Nyky-yhteiskunnassa vaihtoehtoja riittää, mutta jos todella haluaa sulkeutua omiin pikku ympyröihin pehmittäen päänsä mädäksi omenaksi, niin tervemenoa. En helvetissä jaksa nähdä enää sitä vaivaa mitä olen joskus toiveikkaana yrittänyt.

En suinkaan ole korkeakoulutettu tai mitenkään "hieno ihminen", vaan ihan tavallinen massarytkyissä kulkeva duunari-pulliainen. Ihan pienestä en hätkähdä, mutta rajansa kaikella.

Sinä ole yksinkertainen. Ei kukaan normaaliälyinen halua keskustella sun kakaroiden pusertamisestasi tai harrastaa samaa kuin sinä. Varsinkaa siitä että on tykinkuula mahassa hyi vittu.

Kun katsot peiliin, niin sieltä se yksinkertaisuutesi näkyy selvästi. Vaikka olet kouluttautunut, varakas ja sivistynyt, sinulta puuttuu yksinkertaisuudestasi johtuen kyky elää muiden ihmisten kanssa.

Älä pidä itseäsi muita ihmisiä parempana ja sivistyneempänä.

Kaikkien meidän korkeakouluttautuneiden puolesta en voi kun tuntea myötähäpeää tekstiäsi kohtaan. Osoitat kirjoituksellasi itsestäsi hyvin yksinkertaisen ja osoittelevan puolen. Luulenkin että olet ennenkaikkea pettynyt itseesi, ettet ole sosiaalisesti kyvykäs kohtaamaan muita kuin oman merkkikuppikuntasi edustajia.

Ja kyllä, myönnän minäkin, että monessa joukossa me kouluttautuneemmat jäädään kakkoseksi mitä tulee aitoon hauskan pitoon. Kuiva, nuiva elämän asenne, arvosteleva tyyli ja tylsä ulosanti ovat valitettavan monen meistä vahvuuksia. Onneksi on ystävinä vähemmän koulutettuja, elämästä nauttivia, ihanan hömelöitä ja nauravia elosieluja. Mutten ei sitä kestäisi itseäkään.