Sinkkuuden hyvät puolet

Ei

ei ole. Tosin sinkkuna naiset nus.sii jännämiesten kanssa kuitenkin.

On. Parikymppisenä, jos ei ole yksi niistä harvoista joilla riittää naisia, ei aina tunnu siltä. Itse asiassa suurimman osan ajasta ei tunnu siltä. n. 25-35v on hankala ikä koska muut pariutuvat. Kun mennään naimisiin, ostetaan talo, hankitaan muutama lapsi, jne...tämä vaikuttaisi olevan lähes kaikille onnellista aikaa.

Mutta 35 iässä ne hyvät puolet alkavat näkyä. Useimmilla kavereilla romanssi on ohi, lapset oppivat kiukuttelemaan, todellisuus lainalla rakennetusta keskiluokkaisesta unelmasta alkaa tulemaan ilmi. Monen vaimo nalkuttaa jatkuvasti. Monet vanhoista kavereista näyttävät väsyneiltä ja rutinoituneilta, elämä on pelkkää tavallista arkea. Monet eroavat. Ei se ollutkaan pelkkää onnea.

Ei-työaikana voin mennä minne halua, silloin kun haluan. Voin käyttää rahani niin kuin haluan. Ja mikä hassuinta, suosio naisten keskuudessa on noussut olemattomasta...noh, sellaiseksi että joku sentään osoittaa kiinnostusta.

Iso kysymys onkin että ottaako sinkkuuden hyvistä puolista ilon irti? Jos elämä on sitä että samat farkut jalkaan, töihin, kauppaan, kotiin tietsikan ääreen...ehkä olisi parempi olla suhteessa. On ihan omalla vastuulla pitää huoli siitä että pitää itsensä liikkeessä ja elämän mielenkiintoisena.

Summataan näin:

- alle 25-vuotiaana olisin halunnut olla suhteessa, tai vaikka juosta niitä juoksuja naisten kanssa
- 25-35-vuotiaana olisin ehkä halunnut olla avioliitossa, mutta en varmaankaan olisi saanut/löytänyt naista jonka kanssa olisin oikeasti onnellinen vieläkin
- yli 35-vuotiaana sinkkuutta osaa arvostaa, enkä ole valmis luopumaan siitä helpolla

Saa nussia vapaasti kaikkea mikä liikkuu.

Ainut hyvä puoli on, että voi olla ihan rauhassa työtön ja maleksia kotona, eikä oo kukaan valittamassa.

Rauha rauha rauha

Tottakai tässä on hyviä puolia, muuten kai sitä olisi valmis tyytymään vaikka vähän huonompaankin suhteeseen. Sinkkuna on täysin vapaa. Joillakin on tietysti itse hankittuja rajoitteita, kuten lemmikkieläimiä, mutta ilman niitä voi jäädä töiden jälkeen kaupungille, harrastaa, bilettää, opiskella, osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, tavata kavereita, matkustella.. tai vaikka jäädä ylitöihin. Ei tarvitse sovitella aikatauluja kumppanin menoihin.

Yhdessä asumiseen verrattuna sinkkuus on erittäin houkutteleva vaihtoehto: ei tarvitse käydä turhanpäiväisiä riitoja siivoamisesta, rahankäytöstä, sukulaisten tapaamisesta, juhlapäivien vietosta, kodin hankinnoista jne.

Ja ennen kaikkea: sinkkuna on vapaa ihastumaan ja rakastumaan, jos sellainen ihmisen kohdalle osuu.

Mun sinkkuus tässä hakee vielä identiteettiään. Tämä vuosi on ollut pisin aika ilman suhdetta ja hyvää on tehnyt.
Ei tässä kai muuta hyvää ole ollut, kun tuo et ei tarvi tilittää mitään eikä kysellä lupia. Toisaalta mun suhteet on aina olleet aikuisten suhteita, joissa ei ole tarvinnut kättä vääntää tai kysellä lupalappuihin nimmareita.

Nyt kun oikein miettii, niin kyllä mä haluan oikein kunnollisen ihanan suhteen joskus! Hyvä suhde saa musta parhaat piirteet esiin. Nyt tää on vähän tällaista puolivaloilla menoa... kivaa, joo, mut vois olla kivempaakin.

ON! todellakin on ! elämä on paljon helpomapaa ja voi pitää ihania satunnaisia suhteita silloin tällöin , ei käy elämä tylsäksi.

Sinkkuudessa ja parisuhteissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta se, mitä ne ovat, riippuu ihan yksilöstä itsestään.

LIstaan tähän kymmenen ensimmäisenä mieleeni tulevaa suurta tai pientä seikkaa:

- saa nukkua yksin ja herätä omassa rauhassa
- iltaisin ei kukaan ole pyytämässä ruokaa, seuraa eikä määräämässä sitä, mitä minä seuraavaksi teen
- minä päätän - en neuvottele
- saan asua juuri tässä omassa ihanassa asunnossani, joka on minulle juuri sopiva, mutta kahdelle liian pieni
- ei tarvitse neuvotella eikä varsinkaan kinastella siitä, kuka tekee minkäkin kotihomman, koska minä teen, osaan tehdä ja haluan tehdä ne kaikki
- ei tarvitse käydä ns. pariskuntien tapaamisissa, jossa kaverit tulevat kaveriensa kanssa juttuun mutta muut ovat ulkopuolisia ja tietävät sen
- ei joudu suostumaan seksiin, kun ei mieli tee, ja jos sänkykumppaniksi sattuu huono yksilö, voi seuraavalla kerralla etsiä paremman
- saa lomailla syyskuussa ihanan raikkaassa ilmassa eikä tarvitse kuunnella rutinaa siitä, että heinäkuussa pitäisi
- ei tarvitse profiloitua puolikkaaksi
- saa vanhentua ja muuttua tylsäksi viimeistään eläkkeellä, mutta ei tarvitse katsoa, kun joku toinen samassa asunnossa tekee niin :)