mietteliäs

tunteetsekaisin kirjoitti:

Olen parikymppinen nainen. Olimme istumassa iltaa avopuolisoni ja hänen veljensä kanssa. Olemme olleet yhdessä 5vuotta elämä on ollut viime vuodet aikamoista vuoristorataa ja olen tubtenut aikaajoin itseni kynnysmatoksi ja tuntunut vain siltä että minun pitäisi olla joku aivan muu kuin mitä olen. Palatakseni tuohon iltaan mieheni päätyi jälleen haukkumaan minua keskellä kuppilaa ilman mitään järkevää syytä. Aikaajoin vaikea tajuta miten joku jota luuli välittäväksi ja huomioonottavaksi onkin tuollainen. Tilanne eteni siihen pisteeseen että kotiimme päästyä mieheni sammui. Menin itse omaan sänkyyni jossa luulin myös mieheni olevan mutta ei se oli hänen veljensä. En tiennyt tätä vaan halusin kaikesta huolimatta löheisyyttä että paha oloni häviäisi suutelimme ja siinä vaiheessa tajusin että pimeässä makaava mies ei ollut se jonka piti olla. Kuitenkin päädyimme viemään asian loppuun asti. Olimme molemmat humalassa mutta tiedostimne tapahtuneen. Kaikki oli juuri samanlaista yhtä ihanaa ja turvallisen tuntuista kuin mieheni kanssa he ovat kaikelta osin kuin kaksimarjaa johtunee että ovat kaksoset. He käyttäytyvät samalla tavallla ajattelevat samoin ja näyttävät samalle. Hänestä kuitenkin puuttui se kaikki paska mitä mieheni kanssa olen kokenut. Tuntui tosiaan kuin olin palannut ajassa taakse päin niihin ensimmäisiin seurustelu vuosiin... Ongelma siis hänkin on parisuhteessa ollut jo 8vuotta. Ei sekään aina mikääb suuruilla tanssiminen. Olemme hänen naisensa kanssa ystävystyneet viimeisien kuukausoen aikana hyvin paljon. Ja tiedän ettei hänellä ole muuta tukipilaria tässä elämässä kuin tämä mies minun mieheni veli. Olen täysin pyörällä päästäni enkä tiedä kertoisinko. Kumpikaan ei haluaisi loukata läheisiään koska seuraulset on tiedossa se olisi pommi liian monelle. Mitä teemme?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä