Me ollaan nyt poikaystäväni kanssa tunnettu puoli vuotta. Aluksi se oli niin ihanaa, no tietty ihastuneena, kiinnostuneena tutustua toiseen ihmiseen, joka tykkäsi musta hirveesti ja oli jo kuulemma pitkän aikaa ollu kiinnostunut. Sit me alettiin "olemaan yhdessä" seurustelemaan.
Kaikki sujui hyvin, kunnes eräänä päivänä kaikki muuttui.. Kaikki oli tosi hyvin. Mä olin onnellinen poikaystäväni kanssa. Yhtenä päivänä tää mun poikaystävä alkoi puhumaan kuinka mä tulisin vielä toisiin aatoksiin. Kuinka mä VARMASTI haluisin jonain päivänä kokea kaiken vielä jonkun toisen kanssa ja kuinka siinä vaiheessa tän poikaystäväni tunteet eivät merkkaisi mulle mitään. Mun mielestä toi oli kuitenkin aika raa'asti sanottu kun ajattelee oikeesti.
Mä olen vielä nuori, vasta 18 ja tää poikaystäväni on mua neljä vuotta vanhempi. Hänellä on jo paljon kokemusta (kihlat ym..), toisin kuin minulla. Kuitenkaan se ei ole syy olettaa, että mä jonain päivänä vain haluisin kokea ja unohtaisin tän poikaystäväni tunteet, enkä välittäisi.
Kummallisesti poika onnistuu aina pilaamaan sellaset hyvät ajat.. Aina kun mä tunnen olevani onnellinen ja alan taas tuntea kuinka tää voiskin ehkä johtaa pitempäänkin juttuun, niin aina sillon tää "poikkis" sanoo tai tekee jotain, joka satuttaa, vaik ei sit tahallaan tarkottaiskaan sitä pahalla.
Ekan kerran me sit "erottiin", mut se ei ollu oikeesti mikää ero. Me oltiin yhteydessä koko ajan. Ja me alettiinkin oleen "virallisestikin" sit taas yhes parin kolmen viikon kuluttua(ei siis mtn kihloi tai noin, mut niinku ett ny taas seurustellaan tyyliin). Kuukausia meni taas ja mä yritin vaan kestää niitä kaikkii juttui.. "Sillon kun mä seurustelin sen ja sen kans.." "Olit muutes vähällä menettää mut kun.." "Sillon kun.. meinasin jättää sut.." "Sä oot ollu ihmeellinen ja jotenkin outo.." "Mikset sä kerro mulle mitään.." Ja sitä mustasukkaisuutta!
No sitten erottiin toisen kerran. Oltiin aidosti erossa, peräti viikonlopun verran! ..Kunnes mä otin sen jälleen takas. Mä oon aina luullu, ett nyt on tullu muutosta peliin, parempaan, mut ei.
Taas oon samassa. Menee vähän väliä kun mua ollaan syyttämässä, ett kuinka mä vain leikin sillä. Niin ja ett mun pitäis tehdä tän suhteen eteen jotain. Niin kuin mä en tekis mitään! Niin kuin mä olisin joku paha ja tyhmä ja huono. Jopa sen kaverit on alkanu kyseleen, ett ku se puhuu niille kui mä oon ny ollu niin ihmeellinen (negatiivisessa mielessä)ja ku en vastaa sen yhteydenottoihin tms.. Viime viikonloppuna sain kuulla poikaystävältäni, että mä olen ollut tunteeton häntä kohtaan. :(
Niin ja oonhan mä saanu kuulla: "..KUN SÄ SAIT MUT TAKAS.." Saihan sekin mut takas.
Mä en jaksa tätä.. Jatkuvaa kontrollointiako seurustelun kuuluu olla?! Mun mielestä ei. Ei tää oo sitä mitä mä seurustelulta haen.
Mä oon monesti miettiny mistä tää kaik huono alkas.. Ehkä se oli siinä kun se tuli mulle sanoon, että jonain päivänä en piittaa sen tunteista ollenkaan.. En tiedä.
Mä oon vaan niin väsyny tähän. Tätäkö tää tulee oleen aina? Voiko tää tästä parantuu?
Miten mä jaksan tällä menoa?
Raskasta
3
722
Vastaukset
- ***
Voisko olla mahdollista että sun poikaystävän joku entinen suhde on päättynyt just siihen että muija on tullu toisiin aatoksiin ja halunnu kokea sen jonkun toisen kanssa. Nyt se sitten pelkää ja olettaa että sä teet/haluat samoin.
Sun poikaystävältä puuttuu se luottamus suhun. Jotenkin kuulostaa vähän ällön itsevarmalta kundilta.."Kun sä sait mut takas..","Olit muutes vähällä menettää mut kun.." jne.
Ei oo kaikki kunnossa teidän suhteessa. Enkä kyllä näe mitään syytä jatkaa suhdetta jos ei poikaystäväs osaa uskaltaa luottaa suhun.- tiiu
mun mielestä kuulostaa puolestaan tosi epävarmalta, koska tämän tytön kertoman mukaan se kääntää kaikki positiiviset tai negatiiviset asiat tytön viaksi tai tytön saavutukseksi.
Samapa tuo, mistä se johtuu, mutta painavaltahan se poika vaikuttaa. Sellaiselta manipuloivalta kontrollifriikiltä, joka yrittää muokata suhteesta (ja tytöstä) mieleistään.
Minä en jäisi (en ole koskaan jäänyt) hengaamaan suhteeseen jossa on ahdistavaa ja raskasta, koska sellaisiakin suhteita voi olla, joissa on mukavaa, leppeää ja lempeää (ainakin minä olen löytänyt sellaisen). Mutta jokaisen pitää miettiä oman tilanteesta ja toivomustensa mukaan millainen suhde on sopiva. - nuori nainen
tiiu kirjoitti:
mun mielestä kuulostaa puolestaan tosi epävarmalta, koska tämän tytön kertoman mukaan se kääntää kaikki positiiviset tai negatiiviset asiat tytön viaksi tai tytön saavutukseksi.
Samapa tuo, mistä se johtuu, mutta painavaltahan se poika vaikuttaa. Sellaiselta manipuloivalta kontrollifriikiltä, joka yrittää muokata suhteesta (ja tytöstä) mieleistään.
Minä en jäisi (en ole koskaan jäänyt) hengaamaan suhteeseen jossa on ahdistavaa ja raskasta, koska sellaisiakin suhteita voi olla, joissa on mukavaa, leppeää ja lempeää (ainakin minä olen löytänyt sellaisen). Mutta jokaisen pitää miettiä oman tilanteesta ja toivomustensa mukaan millainen suhde on sopiva.Itselläni päättyi juuri suhde, jossa oli samantapaisia ongelmia.Poikaystäväni oli suorastaan harhaluuloisen mustasukkainen,hän saattoi yhtäkkiä saada jostain päähänsä,että olen pettänyt häntä ja alkoi syyttelemään minua.Häntä oli aikaisemmassa suhteessaan petetty,eikä hän ollut ikinä päässyt siitä yli vaan kantoi katkeruutta.Hänen mukaansa minäkin tulen häntä pettämään,koska "kaikki naiset pettävät".Minulla ei saanut olla muiden jätkien numeroita,jouduin katkaisemaan välit miespuoliseen kaveriini hänen takiaan.Itsellään hänellä kyllä oli naispuolisia kavereita.Hän myös aina tutki kännykkääni,jos minulle tuli viesti,yleensä hän luki sen ensin.Omaa elämää minulla ei siis ollut ollenkaan.Omistauduin täysin hänelle,mutta silti hän aina epäili minua,mitätöi tunteeni,käänsi kaiken negatiivisesti.Hän saattoi suuttua vaikka sanoin jotain hyvää hänelle.Yritin kaikkeni,sitten sain kuulla että olenkin liian kiltti.Loppujen lopuksi en jaksanut tai uskaltanut enää rakastaa häntä täysillä,sillä hän satutti mua niin.Tavallaan kylmetin tunteeni,ettei hänen epäilyksensä ja sanansa mua enää liikuttais tai loukkais.Jaksoin aina häntä koska välillä hän oli tosi kultanen ja silloin aina uskoin meihin.Mutta tajusin etten onnellinen tulis koskaan hänen kanssaan olemaan kuin korkeintaan pari päivää,kun hän taas keksis suuttua jostain.Toi kaikki oli henkisesti liian raskasta,vaikka kai mä häntä rakastin,hän vaan teki sen niin helvetin vaikeeks.Nyt tuntuu pahalta kun lähdin,taas olen yksin.Mutta pakko vaan uskoa että kaikki muuttuu paremmaks.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h572960Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062741- 332549
Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv382451Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.501938Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151569- 321483
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061287- 1771213
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731070