Kun exä palaa ajatuksiin joka toinen tunti valveillaoloajasta ja tuttujen kanssa puhuessa hän tulee puheeksi mitä kummallisempia reittejä, tuntuu kuin vetäisi panssarivaunua perässään, hitaasti mutta varmasti.
Ehkä tämä on surutyön jatkumoa, jota ei ole saanut päätökseen. Ryyppääminen ei ainakaan auta (kokeiltu on), fyysinen rasitus helpottaa kun virta vähenee. Tärkeillä ihmisille olen puhunut osia erosta. Olisko jollakin "tee se itse" vinkkiä, miten jatkaisi työstämistä?
Ehkä tämä on surutyön jatkumoa, jota ei ole saanut päätökseen. Ryyppääminen ei ainakaan auta (kokeiltu on), fyysinen rasitus helpottaa kun virta vähenee. Tärkeillä ihmisille olen puhunut osia erosta. Olisko jollakin "tee se itse" vinkkiä, miten jatkaisi työstämistä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä kuiten viinaan sorru. Jos sattumoisin omistat lemmikin sen kanssapeuhaaminen ja piiitkillä lenkeillä.Tämä auttaa minua suunnattomasti.Monella on muljahtanut silmät kun näkee lenkillä ,eikä olekkaan sortunut.Tämä motivoi minua unohtamaan kaiken p**kan.kokeileppas!
Edellisellä erittäin hyvä neuvo, jota kannattaa kokeilla - lenkillä ajatukset ikäänkuin puhdistuvat ja näin saa pääkoppaa parempaan kuntoon, hitaasti mutta varmasti.
Lisäksi kannattaa kirjoittaa paperille kaikki, mitä päässä liikkuu - silläkin on puhdistava vaikutus ja on helpompi alkaa ajattelemaan asioita omalta kantiltaan sekä pikkuhiljaa unohtaa mennyt arki. Tulevaisuuskin näyttää valoisammalta.
Kannattaa keskittyä vain itseensä ja saada oma elämä kuntoon, sen jälkeen on helpompi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä se uusi, valoisampi ja varmasti parempi elämänjakso!
Äläkä puhu ongelmista tutuitten/ystävien kanssa,se ei auta hitustakaan,lisää vain juoruakoille tarpeetonta työtä. Lisäsin raakasti liikuntaa unohtuu petturit sun muut koijarit. Ei auta sykolokit ei patolokit ei viina.En tiedä onko tämä lopulta se oikea tie ainakin hyvältä näyttää tällähetkellä.Välillä jopa naurattaa tämä lähtijä,miksi ei lähtenyt ennemmin.
Juuri näin. Liikunta auttaa tosi paljon. On auttanut meikäläistä ainakin. Olen muillekin suositellut, mutta ymmärrän ihan vähän jos joku tosi masentunut ei oikein lenkille jaksa vaivautua. Mutta se auttaa. Ainakin toisella tapaa kuin ongelmien vatvominen ja kaiken turhanpäiväisen penkominen.
On hyvä puhua ja penkoa eikä padota mielen syöveriin. Montako itsemurhaa vältettäisiin puhumalla ,jauhamalla.Pahinta on kieltää tunteet.
mutta älä jää suruun tai kaipuuseen asumaan pyri pois siitä
kun liian kauan mässää onnetonta elämäänsä ja ajattelee oman onnettomuutensa johtuvan muista kuin itsestään siitä voi tulla pysyvä olotila ei huomaa itse siinä mitään outoa mutta muut kyllä
Puhu ja/kirjoita ,jos siltä tuntuu. En ole ammattilainen ,työnipuolesta olen kuunnellut välittänyt ihmisistä. Palaute on ollut kiitostajälkeenpäin. Kovia elämän tarinoita kun kuulee tuntuu nämä aviokriisit tyhjänpäiväisiltä kinasteluilta ! Monta kriisiä vältetään jos osataan avata elämän arjessa suu,tapella,sopia. Ei tulisi puulta maistuvia liittoja. Kumpikin haluaa muutosta vaan ei ei viitsitä jutella. Sitten lähdetään...