Lyhyesti, ystäväni kertoi tapailemalleni naiselle baarissa, että minulla on joku toinen. Tämä toinen minulla oli ollut kuukausia sitten. Tämän asian selvitin naiselle, enkä ottanut siitä kovinkaan paljoa itseeni, koska ystäväni on vähän kateellista tyyppiä, ja nainen vaikutti ihan järkevältä, että voi kuunnella selityksen.
Jätin sen omaan arvoonsa. Se ei riittänyt tälle kaverille, vaan hän sitten näköjään suuttui minulle siitä, että en pitänyt siitä mitä hän sanoi naiselle, koska tämä nainen hänelle varmaankin jossain mainitsi, että miten asiat oikeasti on... :/
Järkevää.
Sanoin ystävälleni vielä, että ei se haittaa, sain asiat puitua naisen kanssa ja olkoot näin. Sekään ei riittänyt, vaan sitten jostain syystä hän jatkoi outoa hyökkäystään puhelimessa, luultavasti koska tämä tapailemani nainen oli vieressä ja hän tahtoi saada minut näyttämään mahdollisimman pahalta tai jotain. Vastailin vain että sinä sanoit hänelle näin, mutta se ei haittaa, koska asia on nyt selvä."
Olin kotona yksin katsomassa elokuvaa. yhtäkkiä olin hänen mukaansa aloittanut "teini draaman" ja olen hirveä ihminen.. Kaikki tämä vain katsomalla elokuvaa, ja sanomalla, että asia on selvä enkä kanna kaunaa.
Olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni niin, että olen muutellut paikasta toiseen niin tiuhaan, etten ole oikein saanut pysyvää ystäväpiiriä aikaiseksi. Nyt sellaisen luulin löytäneeni, mutta asiat hajosi jotenkin käsiin, ja nyt minulle tuli sellainen olo etten oikein jaksa edes niitä selvittää, kun toiset tuntuvat olevan järjen ulottumattomissa asian suhteen.. Mutta en tiedä mitä teen seuraavaksi. En tiedä mistä tiiviitä ystävyyssuhteita taas löytyy.. Tai että tahdonko niitä edes enää jos ne päätyvät aina tällä tavalla.
Kaikilla tuntuu olevan jo se oma porukka. Tuttuja, olen huomannut, saa helpoiten niin, että on se oma kaveriporukka, joka on vähän kuin selkäranka, jonka ympärille kaikki muu sitten kasvaa.
Minulla olisi nyt mahdollisuus taas lähteä muualle, jotenkin sopivasti tähän tilanteeseen.. Mutta en usko että asiat siitä muuttuvat. Aina tuntuu tulevan jotain tyhmää draamaa, ja itse kun en yhtään tykkää lähteä sellaiseen mukaan, vaan koitan pysyä järkevänä, niin se jotenkin aina tuntuu innostavan toisia enemmän, ja jostain syystä kääntymään minua vastaan.. Tuntuu kuin että ihmisiä yhdistää vain yhteinen viha jotain toista kohtaan, ja ilman sitä, ihmiset eivät kestäisi toisiaan ollenkaan. Jos katoan kuvioista, niin he alkavat kääntyä toisiaan vastaan. Tällä hetkellä se satun olemaan minä, enkä jaksa lähteä vääntämään asioista joissa ei ole edes mitään järkeä. Isäni ja äitipuoleni kanssa kävi jotenkin ihan samalla tavalla.. He henkisesti kiduttivat minua minkä jaksoivat, koska olin lapsi enkä kyennyt puolustautumaan henkisesti enkä fyysisesti, ja koska yritin aina olla järkevä, enkä halunnut heillekään pahaa, vaikka he kohtelivat minua niin. Kun lopulta pääsin pois kotoa, he kääntyivät siskoani vastaan, ja lopulta toisiaan.
Jos lähtisin, niin en tiedä mikä siellä sitten odottaa, ehkä lähden vain vähäksi aikaa olemaan muualla, ja palaan sitten tänne aloittamaan uudelleen jotenkin.
Mutta joka tapauksessa, harmittavaa, typerää, hyödytöntä, ja järjenvastaista draamaa.. Harmittaa etten usko voivani asialle mitään. ja harmittaa, etten varmaan edes jaksaisi jos voisin, koska tämä tapahtuisi sitten taas joskus myöhemmin.
Jätin sen omaan arvoonsa. Se ei riittänyt tälle kaverille, vaan hän sitten näköjään suuttui minulle siitä, että en pitänyt siitä mitä hän sanoi naiselle, koska tämä nainen hänelle varmaankin jossain mainitsi, että miten asiat oikeasti on... :/
Järkevää.
Sanoin ystävälleni vielä, että ei se haittaa, sain asiat puitua naisen kanssa ja olkoot näin. Sekään ei riittänyt, vaan sitten jostain syystä hän jatkoi outoa hyökkäystään puhelimessa, luultavasti koska tämä tapailemani nainen oli vieressä ja hän tahtoi saada minut näyttämään mahdollisimman pahalta tai jotain. Vastailin vain että sinä sanoit hänelle näin, mutta se ei haittaa, koska asia on nyt selvä."
Olin kotona yksin katsomassa elokuvaa. yhtäkkiä olin hänen mukaansa aloittanut "teini draaman" ja olen hirveä ihminen.. Kaikki tämä vain katsomalla elokuvaa, ja sanomalla, että asia on selvä enkä kanna kaunaa.
Olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni niin, että olen muutellut paikasta toiseen niin tiuhaan, etten ole oikein saanut pysyvää ystäväpiiriä aikaiseksi. Nyt sellaisen luulin löytäneeni, mutta asiat hajosi jotenkin käsiin, ja nyt minulle tuli sellainen olo etten oikein jaksa edes niitä selvittää, kun toiset tuntuvat olevan järjen ulottumattomissa asian suhteen.. Mutta en tiedä mitä teen seuraavaksi. En tiedä mistä tiiviitä ystävyyssuhteita taas löytyy.. Tai että tahdonko niitä edes enää jos ne päätyvät aina tällä tavalla.
Kaikilla tuntuu olevan jo se oma porukka. Tuttuja, olen huomannut, saa helpoiten niin, että on se oma kaveriporukka, joka on vähän kuin selkäranka, jonka ympärille kaikki muu sitten kasvaa.
Minulla olisi nyt mahdollisuus taas lähteä muualle, jotenkin sopivasti tähän tilanteeseen.. Mutta en usko että asiat siitä muuttuvat. Aina tuntuu tulevan jotain tyhmää draamaa, ja itse kun en yhtään tykkää lähteä sellaiseen mukaan, vaan koitan pysyä järkevänä, niin se jotenkin aina tuntuu innostavan toisia enemmän, ja jostain syystä kääntymään minua vastaan.. Tuntuu kuin että ihmisiä yhdistää vain yhteinen viha jotain toista kohtaan, ja ilman sitä, ihmiset eivät kestäisi toisiaan ollenkaan. Jos katoan kuvioista, niin he alkavat kääntyä toisiaan vastaan. Tällä hetkellä se satun olemaan minä, enkä jaksa lähteä vääntämään asioista joissa ei ole edes mitään järkeä. Isäni ja äitipuoleni kanssa kävi jotenkin ihan samalla tavalla.. He henkisesti kiduttivat minua minkä jaksoivat, koska olin lapsi enkä kyennyt puolustautumaan henkisesti enkä fyysisesti, ja koska yritin aina olla järkevä, enkä halunnut heillekään pahaa, vaikka he kohtelivat minua niin. Kun lopulta pääsin pois kotoa, he kääntyivät siskoani vastaan, ja lopulta toisiaan.
Jos lähtisin, niin en tiedä mikä siellä sitten odottaa, ehkä lähden vain vähäksi aikaa olemaan muualla, ja palaan sitten tänne aloittamaan uudelleen jotenkin.
Mutta joka tapauksessa, harmittavaa, typerää, hyödytöntä, ja järjenvastaista draamaa.. Harmittaa etten usko voivani asialle mitään. ja harmittaa, etten varmaan edes jaksaisi jos voisin, koska tämä tapahtuisi sitten taas joskus myöhemmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.