Viime aikoina radiokanavilla on soinut tiuhaan Samuli Putron tuorein. En jostakin syystä koskaan oppinut fanittamaan miehen Zen Café -ajan tuotantoa, mutta soolouralta esimerkiksi "Olet puolisoni nyt" -kappaleen minimalistinen sentimentaalisuus ja takaumanarratiivisuus vetosivat minuun. Laatutyötä on myös tämä viimeisin single eli koulumaailman raadollisuutta tarkasteleva "Milloin jätkät tulee?" Koska olemme tällä palstalla, on pakko nostaa esille markkina-arvoteoreettisia ja palstakliseiden asemaan nousseita huomioita.
https://www.youtube.com/watch?v=2IaCcbfQcME
Kun palstalla puhutaan, miten tytöt tykkäävät koulukiusaajista, tällaisten väitteiden esittäjiä kutsutaan todellisuudesta vieraantuneiksi surkimuksiksi. Kun eturivin artistimme kynäilee ja laulaa
"Sen nimi oli Toppahousut
ylipainoinen poika jonka kimeä ääni
oli tosi helppo pilkan kohde
koulun pihalla jos päteä tahtoi
ja mä tahdoin koska tytöt piti koviksista
jotka alisti paksua poikaa",
kukaan ei kyseenalaista tätä väitettä tai vaadi Putroa boikottiin. Pikemminkin kuvauksen raakaa autenttisuutta ylistetään.
Kappale kuvaakin hienosti peruskoulun – ja muun maailman – julmaa markkina-arvoteoreettista asetelmaa. Toppahousujen kohtalo on tavallaan vähiten mielenkiintoinen. Hänessä ei ole muuta vikaa kuin lapsellisuus ("hyväntahtoinen hölmö") iässä, jolloin "pitää" esittää aikuisempaa kuin onkaan. Se kuitenkin riittää tekemään hänestä absoluuttisen AT-pojan, hahmon, jonka kaveri kukaan ei halua olla, koska jo pelkkä luuserin kanssa kaveeraaminen (puhumattakaan siitä, että joku tyttö erehtyisi osoittamaan häneen kiinnostusta!) pudottaisi tämän ystävällisen sielun markkina-arvon toppahousupojan tasolle.
"Mä olin tosi kiusaantunut
että nyt jos leimaudun niin pian mua lyödään"
Kun tähän pisteeseen on ajauduttu, on aivan sama, mitä Toppahousut enää tekee tai on tekemättä: yksinkertaisesti siitä syystä, että hän on hierarkian alin, kukaan ei tahdo olla hänen kaverinsa, vaikka hän yrittäisi solmia ystävyyssuhdetta ja olisi piittaamatta kiusaamisesta, kuten mistään mitään tietämättömät aikuiset varmaan häntä auliisti ovat neuvoneet ("Mä työnsin kerran sille pipon täyteen takiaisia/ [--] Meni viikko tai kaks, se toi mulle tarroja/ puhui Niki Laudasta").
Kertoja, nokkimisjärjestyksen toiseksi pohjimmainen, on ensimmäinen, jolla on edes jonkinlaista valtaa tehdä kohtaloaan koskevia valintoja: teoriassa hän voisi osoittaa ystävyyttä, jolloin koko muu joukko kääntyisi häntä vastaan (jollaista skenaariota Pete Eklundin ohjaama vain temaattisesti kappaleeseen kytkeytyvä video kuvaa), tai sitten hän voi yrittää parantaa omia epävarmoja osakkeitaan osallistumalla kiusaamiseen (koska muuten hän on "seuraavana jonossa").
Kertojahahmo valitsee kiusaamisen, mutta tämä valinta ei selvästi ole hänelle helppo.
"Kivisellä pihalla on nykyään keinu
jonka saranat kirskuu"
Laulussa kuvatut tapahtumat sijoittuvat vuosikymmenten taa, Niki Laudan aikoihin, ja "nykyään" keinun saranat kirskuvat. Ajallisesta etäisyydestä huolimatta Toppahousujen kohtalo ja kohtelu palaavat mieleen, ja pihan keinun saranoiden lailla myös tämä muisto kirskuu yhä hänen mielessään. Olisiko Samin sittenkin pitänyt ottaa turpaansa ja ajautua epäsuosioon tyttöjen silmissä? Olisiko hän koskaan noussut siitä normaalitasolle?
Entä nousiko Toppahousut kaiken kokemansa jälkeen? Siihen Putro ei vastaa, mutta meillä kaikilla on omat aavistuksemme. Anssi Kelan kappaleessa "1972" toisen sepitteellisen nössöpojan myöhemmistä vaiheista kerrotaan:
"Nummelin
poika etupulpetin
nuo samat rillit vieläkin
istuu nurkassa yksin ihan niin kuin ennenkin"
Kuten kaikki palstaa lukevat tietävät, näin se menee myös Toppahousujen – sekä fiktiivisten että meidän todellisten – kohdalla.
https://www.youtube.com/watch?v=2IaCcbfQcME
Kun palstalla puhutaan, miten tytöt tykkäävät koulukiusaajista, tällaisten väitteiden esittäjiä kutsutaan todellisuudesta vieraantuneiksi surkimuksiksi. Kun eturivin artistimme kynäilee ja laulaa
"Sen nimi oli Toppahousut
ylipainoinen poika jonka kimeä ääni
oli tosi helppo pilkan kohde
koulun pihalla jos päteä tahtoi
ja mä tahdoin koska tytöt piti koviksista
jotka alisti paksua poikaa",
kukaan ei kyseenalaista tätä väitettä tai vaadi Putroa boikottiin. Pikemminkin kuvauksen raakaa autenttisuutta ylistetään.
Kappale kuvaakin hienosti peruskoulun – ja muun maailman – julmaa markkina-arvoteoreettista asetelmaa. Toppahousujen kohtalo on tavallaan vähiten mielenkiintoinen. Hänessä ei ole muuta vikaa kuin lapsellisuus ("hyväntahtoinen hölmö") iässä, jolloin "pitää" esittää aikuisempaa kuin onkaan. Se kuitenkin riittää tekemään hänestä absoluuttisen AT-pojan, hahmon, jonka kaveri kukaan ei halua olla, koska jo pelkkä luuserin kanssa kaveeraaminen (puhumattakaan siitä, että joku tyttö erehtyisi osoittamaan häneen kiinnostusta!) pudottaisi tämän ystävällisen sielun markkina-arvon toppahousupojan tasolle.
"Mä olin tosi kiusaantunut
että nyt jos leimaudun niin pian mua lyödään"
Kun tähän pisteeseen on ajauduttu, on aivan sama, mitä Toppahousut enää tekee tai on tekemättä: yksinkertaisesti siitä syystä, että hän on hierarkian alin, kukaan ei tahdo olla hänen kaverinsa, vaikka hän yrittäisi solmia ystävyyssuhdetta ja olisi piittaamatta kiusaamisesta, kuten mistään mitään tietämättömät aikuiset varmaan häntä auliisti ovat neuvoneet ("Mä työnsin kerran sille pipon täyteen takiaisia/ [--] Meni viikko tai kaks, se toi mulle tarroja/ puhui Niki Laudasta").
Kertoja, nokkimisjärjestyksen toiseksi pohjimmainen, on ensimmäinen, jolla on edes jonkinlaista valtaa tehdä kohtaloaan koskevia valintoja: teoriassa hän voisi osoittaa ystävyyttä, jolloin koko muu joukko kääntyisi häntä vastaan (jollaista skenaariota Pete Eklundin ohjaama vain temaattisesti kappaleeseen kytkeytyvä video kuvaa), tai sitten hän voi yrittää parantaa omia epävarmoja osakkeitaan osallistumalla kiusaamiseen (koska muuten hän on "seuraavana jonossa").
Kertojahahmo valitsee kiusaamisen, mutta tämä valinta ei selvästi ole hänelle helppo.
"Kivisellä pihalla on nykyään keinu
jonka saranat kirskuu"
Laulussa kuvatut tapahtumat sijoittuvat vuosikymmenten taa, Niki Laudan aikoihin, ja "nykyään" keinun saranat kirskuvat. Ajallisesta etäisyydestä huolimatta Toppahousujen kohtalo ja kohtelu palaavat mieleen, ja pihan keinun saranoiden lailla myös tämä muisto kirskuu yhä hänen mielessään. Olisiko Samin sittenkin pitänyt ottaa turpaansa ja ajautua epäsuosioon tyttöjen silmissä? Olisiko hän koskaan noussut siitä normaalitasolle?
Entä nousiko Toppahousut kaiken kokemansa jälkeen? Siihen Putro ei vastaa, mutta meillä kaikilla on omat aavistuksemme. Anssi Kelan kappaleessa "1972" toisen sepitteellisen nössöpojan myöhemmistä vaiheista kerrotaan:
"Nummelin
poika etupulpetin
nuo samat rillit vieläkin
istuu nurkassa yksin ihan niin kuin ennenkin"
Kuten kaikki palstaa lukevat tietävät, näin se menee myös Toppahousujen – sekä fiktiivisten että meidän todellisten – kohdalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Peukku koska takaumanarratiivisuus.
Itse olin koulukiusattu toppahousu.
Nousin sieltä yksin.
Vein naisia kotiini.
Panin naista ja laitoin Zen Cafen Taxi soimaan naisen sen kuuliessa.
Niin.
Hämikselle pillua ja naisia. Kirjoittaminen, musisointi ja akateeminen hifistely sivistyssanoinen telakalle ja siwankassasta trampstampattua rahvaanomaista tonnikeijua imelällä sidukalla varustettuna eetteriin. Toisin sanoen aivot kyrvännuppiin ja ranttaliksi.
Että saat lisää käsitystä asioista. Nyt loppui märehtiminen ja menneissä eläminen, jottet päädy keinuksi jossa muut keinuvat, taiteilevan mustavalkokuvia harrastavan valokuvaksi artsy-galleriaan. Oih tässä vuoden kuvassa yhdistyvät lakoninen herkkyys ja kipeä nuoruus. Siinä keinui nuorimies yksinäinen, viereisessä hiekkalaatikossa jätkät ringissä sylkemässä viimeisiä aivoklimppejään.
Helpot sanat, huono musiikki. Ei jatkoon.
Nyt virtasi ajatus ja kuvitus sellaisella pyörteellä ja välissä sopivan lyhyillä nopeilla suorilla, että jouduin kirjoittamaan ensimmäisen kommentin tälle keskustelusivustolle.
Mutta kuka on Hämis.
Tykkään
Hämikselle rasiaa ja naisia ja vähintäänkin Eximia gradusta että pääsee tekemään väikkäriä.