vai muuttuuko tilanne jotenkin aikuisiällä? nyt ei tietenkään puhuta seksistä, vaan siitä, että oletteko te ätminkäiset "seurustelleet" nuorina lapsina vai onko teitä hyljeksitty koko ikänne, kiusattu koulussa niin poikien kuin tyttöjenkin toimesta? Ehkä kotonakin hieman sorsittu sisarusten vaativuuden vuoksi? Itsetuntonne on ollut nollissa jo lapsesta saakka? Onko tapanasi aina ollut "hyväksyä kohtalosi"? Oletko ollut kiltti poika (alle 18v), eli olet ollut nätisti ilman mitään suurempia rajoitteita, koska niitä ei ole enää murrosiässä tarvittu, kun et muutenkaan enää halunnut mennä.
Ehkä seuraava sukupolvi on parempi ja suvaitsevampi, näin aisureiden aikana. Itse en ole aisuri vaan ihan rehellinen yh ja nainen oli selvä jännänainen. meitä on moneksi.
T. Ätmistä yksinhuoltajaksi
Ehkä seuraava sukupolvi on parempi ja suvaitsevampi, näin aisureiden aikana. Itse en ole aisuri vaan ihan rehellinen yh ja nainen oli selvä jännänainen. meitä on moneksi.
T. Ätmistä yksinhuoltajaksi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei sitä voi koskaan tietää kuka jää yksin ja kuka ei. Joku voisi olla muuten ihan avuton atm, mutta hyvällä tuurilla sattunut kohtaamaan jonkun joka sitten ottanut miehekseen.
Mulla ois varmaan vieläkin poikuus tallella, ellei eka tyttöystävä ois ollut niin aktiivinen mua lähestymään.
Kyllä sen huomaa jo varhain. Pojat, jotka suhtautuvat halveksuvasti tyttöihin ja pysyttelevät omissa piireissään jäävät yhtä avuttomiksi myös aikuisina.
"Pojat, jotka suhtautuvat halveksuvasti tyttöihin ja pysyttelevät omissa piireissään"
Jälkimmäinen on varmastikin totta, mutta tuo väitetty halveksunta kuulunee tähän kategoriaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Retcon
Silloin lapsena kukaan ei olisi osannut sanoa meistä epäsuosituista pojista, että me suhtauduimme halveksuvasti tyttöihin. Tämä piirre on lisätty "käsikirjoitukseen" vasta vuosia myöhemmin, jotta varhainen syrjiminen saataisiin jotenkin laitettua syrjittyjen syyksi.
Eräänä variaationa tästä luovasta uudelleenkirjoittamisesta esiintyy myös toimintaa, joka etenee vaiheittain seuraavasti:
1. Henkilöä X syrjitään jostakin mitättömästä syystä.
2. Henkilö X katkeroituu jatkuvasta ja epäoikeudenmukaisesta syrjinnästä.
3. Muut toteavat aiemman syrjimisen olleen aiheellista, koska henkilö X on selvästikin katkera ja ikävä tyyppi, ja päättävät jatkaa näin "oikeutettua" syrjimistä.
Jos pojan vanhemmat ovat vähän erakkoluonteisia ja viihtyvät mieluiten omissa oloissaan kotona ja jos perheellä ei ole paljon ihmissuhteita esim. ei käydä ikinä sukuloimassa, kaveriperheiden luona jne, niin kyllä silloin vanhemmat tekee karhunpalveluksen lapselleen. Lasta pitäisi myös patistaa leikkimään muiden lasten kanssa esim. puistossa, päiväkodissa, naapurin kanssa jne. Ehdottomasti lapsi pitää myös laittaa päiväkotiin viimeistään 5-v ikäisenä, jotta oppii toimimaan ryhmässä ja pitämään puolensa.
Omilla vanhemmillani on enemmän kavereita kuin minulla. He pitävät aktiivisesti yhteyttä ystäviinsä, koska he eivät käytä somea. Olen itsekin lapsuudessa tottunut juttelemaan eri-ikäisten ihmisten kanssa niitä näitä. Murkkuna olin ujompi, mutta silloinkin seurasin aikuisten keskusteluita ja opin, että millaista on hauskanpito ja millaisista asioista on soveliasta puhua.
Sanoisin, että yksi isoimmista riskeistä syrjäytyä ja tulla kiusatuksi on juuri se, ettei ole oppinut sosiaalisia taitoja eikä ole joutunut opettelemaan puoliensa pitämistä esim. sisarusten, serkkujen, naapurin lasten tai vaikka päiväkotilasten kanssa.
On ihan OK, että on omia erikoisia harrastuksia, mutta ainakin jossain määrin pitäisi olla kiinnostusta myös yleisesti kiinnostaviin asioihin sanotaan vaikka miesten pitäisi olla edes hieman kiinnostuneita urheilusta edes otsikkotasolla, jotta juttu luistaa muiden miesten kanssa esim. baarissa. Tai jos pelaat tietokonepelejä, niin sitten voisi yrittää löytää kavereita niistä piireistä, joissa on samanhenkistä porukkaa. Jos on kovin "friikki" esim. armeijassa, koulussa, työpaikalla jne, niin ei ole ihme, jos on vaikea löytää yhteistä muiden kanssa, jos itseä ei kiinnosta mikään eikä edes yritä ymmärtää sitä, että joku voi olla kiinnostunut esim. politiikasta tai vaikka lätkästä.