Kyllä täytyy sanoa että mikään ei ole niin tuskasta ku ero jätkästä josta tykkää enemmän ku sallis...Eilen sain sen päin naamaa...kaipaa vapautta,ei naisia vaan sitä että saa olla ja mennä ilman tilivelvollisuutta.Suhde oli vaan 3kk pituinen mutta sitäkin syvempi...kummatkin pillitettiin,josta yllätyin koska jätkä(24v)ei ole kovin pehmo...mut helpotti kieltämättä pikkusen mun oloa.Nyt vaan kidun täällä...viikonloppu ja kaikki...sano että haluu vielä olla kaveri ja nähdä ku asiat laantuu...kumpa tarkottais...anteeksi purkaus mutta pää pamahtaa jos ei saa ulos näitä....:)
just jätetty
n20
81853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se varmaan siitä vielä selviää. Elä vaan omaa elämääsi, mies tulee takaisin jos on tullakseen. Ehkä alku oli liian nopeaa ja hän huomasi kaipaavansa vapauttaan.
Voi olla että olitte liian tiiviisti yhdessä kaikki viikot ja viikonloput, niin että hän huomasi kaipaavansa enemmän vapautta tulla ja mennä. Jos olette toisillenne tarkoitettu, niin huomaatte sen kyllä vielä.
Että ystävinä...niin aina...voin sanoa että voit suorilta käsin unohtaa koko äijän.
Eipa ole meikällä yhtä ainutta "ystävää" jotka olis ollu vanhoja heiloja, ne pyritään mahdollisimman tehokkaasti sulkemaan pois päästä ja unohtamaan.
Varsinkin jos on tullut jätetyksi, miksi vitussa minä haluaisin olla jonkun sellaisen ystävä joka tieten tahtoen on aiheuttanut jumalatonta kipua ja piinaa minulle ? Kaverit ei tee sellasta, ainakaa meikän ystäväpiirissä.
Mutta se nyt on vaan meikän mielipide, jos nyt kuitenkin jatkatte kavereina niin onnea vaan niihin kiusallisiin ensi tapaamisiin sitten :)
kamalin olo ikinä! poika jätti 2 pvä sitten. ihan tajuton ikävä sitä ihmistä! en voi vieläkään uakoa et tää oli tässä!? salama kirkkalta taivaalta hän haluaa pitää taukoa! kaikki me tiedämme mitä tauon paikka tarkoittaa.. :( sanon 70% varmuudella et tulee katumaan, ikävöimään. en kuvitellu meidän yhteensopivuutta..mikä oli mainio. koko erohässäkkä vielä vähän vaiheessa..tänään olis tarkotus nähä. pelottaa! en halua menettää sitä. tärkein ikinä. itkuks tulee menemään..molempien osalta.
Voi voi.. Mulla täällä sama tilanne. Poikaystävä ilmotti 3 viikkoa sitten tauosta ja niin se tauko meni ja jätetyksi tultiin. Mikä paskamaisinta, oli jätkä koko tän ajan armeijassa ja nyt tauon jälkeen pääsi kotiin viettämään uutta elämäänsä. Rakastin tätä ihmistä koko sydämmestäni ja olisin antanut kuun taivaalta jos ois pyytänyt. Mulla ei ollut aavistustakaan et meillä menee "huonosti" mut niin se tauko vaan koitti.
Ja arvaaapas mitä muuta?? Sain eilen aamulla tietää, että kun mä oon kotona yksinäni itkeny sen perään, huutanut ja rukoillu ettei menis, ni sillä on ollu uus muija jo tauon aikana. Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Olin ihan täysin vedettävissä.. en ois ikinä uskonu et sekin jätkä on tollanen..Mut selvispähän syy eroon ja ehkä nyt helpompi päästää irti. Mulle tä jätkä oli vielä koko elämä. 3 vuotta seurustelua ja nyt hän on kuulemma onnellisempi uuden naisensa kanssa kun mun kanssa ikinä. Ei helppoo ei. Ruoka ei maistu, ei mikään. Joten jos helpottaa, et oo yksin. :)
erosta nyt 3 kuukautta ja itken edelleen...seurusteltiin 8 kuukautta tosi tiiviisti (tunnettu 3v ennen seurustelua) ja sit ku salama kirkkaalta taivaalta jätkä halus taukoo...(luulin että meillä meni hyvin).meni pari päivää ja se sano et ollaan nyt jonkun aikaa vaan kavereita,hän haluaa miettiä asioita...siihen se juttu loppu, eikä ole poika sen jälkeen suostunut koko asiasta puhumaan...
eron jälkeen en pystyny syömään kunnolla kolmeen viikkoon, yritin väkisin tunkee ruokaa suuhun mut en pystyny. ensimmäinen kerta koko pienen elämäni aikana kun ruokahalu meni. kuukauteen en tehny muuta ku itkeny ja yritin vaan vältellä yksin oloa...
muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle ja nyt on kainalossa uus rakas, mutta en ole onnellinen. kaikki tuli liian äkkiä. ajattelen exää edelleen ja itken perään...vaikka en mä sitä takasin haluu.
elämäni vaikein ero, paha olo vaan jatkuu mutta kieltämättä aika on helpottanut oloa...kyllä se siitä.
Puhuminen oikeasti auttaa.
Aluksi kerron että viesti ei oo provo, vaan totta. No lohduttaudu n20 (myös muutki naiset) ajatuksella että on myös miehiä joille on käyny samalla tavalla. Sun seurusteluaika ei ollu kovin pitkä. Kuvittele että oisit ollu sen miehen kaa 3 vuotta. Millasta erotessa ois ollu sitte? Ite mä seurustelin yli 3 vuotta yhden tytön kaa ja rakastin häntä todella paljon. Tyttö oli mua vuoden nuorempi. Meillä meni tosi hyvin ja oltiin molemmat tosi onnellisia. Sit mulla alko intti eikä nähty enää niin usein ja meillä alko menee huonommin. Sit yks viikonloppu tuli tekstiviesti et se ei haluakkaan olla enää mun kaa. Kerto että oisin varmasti paras aviomies jonka se vois koskaan saada, mutta... Niin, todellinen eron syy ei mulle selvinny. Jättämiseksi tulemista ois helpottanu se että ois sanonu suoraan eikä tekstarin välityksellä. Ja kunnon syy. Tuntu siltä että maailma kaatuu niskaan ja elämä muutenki lähti kohti alamäkeä. Masensi kovasti eikä intti eikä mikään muukaan oikeen enää maistunu. Samalla meni myös usko rakkauteen. Voi kuulostaa typerältä. En voi enää ajatellakaan seurustelevani jonku toisen tytön kaa. Pelottaa että käy toisteki näin, en välttämättä selviäis siitä enää toista kertaa. Enkä enää uskalla luottaa ihmisiin. Mulla on jo aiemmin menny luottamus ihmisiin, ja päätin olla luottamatta enää keneenkään, mutta hän voitti luottamukseni 3 vuoden aikana ja eron seurauksena totta kai luottamus ihmisiin meni täysin. Ei pelkästään eron takia, vaan sen, että multa meni kaikki kaverit samalla. Luulin et ne oli oikeita kavereita, mut ne oliki mun kaa vaan sen takia ko mul oli niin upee tyttökaveri, helv*tin päähäpotkitut keskoset!
Erosta on nyt reilu puoli vuotta ja olen päässyt melkein eron yli, vaikka typerältä kuulostaa mutta rakastan vieläki exääni, mutta en voisi kuvitellakaan seurustelevani enää koskaan hänen kanssaan. En voisi luottaa häneen. Pitää vaan koittaa unohtaa, vanhaa soppaa on turha ees yrittää hämmentää.
Pyydän anteeksi sekavaa kerrontaa ja äkillistä loppua. Oon huono kertoon asioistani ja antamaan neuvoja kenellekään. No kuitenki toivon teille kaikille hyvää ja koettakaa jaksaa elää edelleen erosta huolimatta.
Minultakin löytyy vastaavanlainen kokemus. Olin seurustellut puolitoista vuotta erään neitosen kanssa ja suunnitellut yhteistä elämää ja juuri ennen jätetyksi tulemista tehnyt kauaskantoisia ratkaisuja luottaen suhteemme kestävyyteen, mutta... armeijan aikana minut kuitenkin jätettiin tekstiviestillä.
Kysyin tietysti miksi? "Rakkaus ei kestä, et ole koskaan rakastanut minua oikeasti" oli vastauksena. No paria viikkoa myöhemmin oli exäni uuden miehen kanssa mökkeilemässä ja oli puhelimessa kuin lentoon lähdössä (=rakastunut). Myöhemmin selvisi vielä, että exäni oli jo puolen vuoden ajan katsellut muita "sillä silmällä". Silloin oli olo kuin olisi puukotettu selkään ja heitetty syksyllä siperian junaan.
Nykyisin olen monellakin tapaa muuttunut ihminen. Monet minut ennen tunteneet ihmettelevät mitä minulle oikein on tapahtunut. "Toivon ettei teidän tarvitse koskaan ymmärtää".
Tässäpä minun tarinani samaisesta aiheesta.
Aivan ensin haluan kertoa, että tiedän TÄYSIN miltä sinusta tuntuu. Muutama vuosi sitten aloin seurustelemaan maailman ihanimman miehen kanssa. Alusta alkaen suhde oli syvä ja halusimme viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Ehdimme seurustella reilu 3 kuukautta. Mutta, mutta. Yhtenä rumana päivänä jätkä kertoi tehneensä vaikean päätöksen ja kertoi varmaan samat litaniat ja syyt kuin sinunkin jätkäkaverisi: haluaa vapautta, ei pysty seurustelemaan juuri nyt kenenkään kanssa, haluaa olla vain sinkkuna. Hänestäkin tuntui todella pahalta ja sen näki.
Olin murtunut. En sitä ennen ja en sen jälkeen ole koskaan tuntenut niin suurta tuskaa.
Kerroin miehelle, että hän tulee katumaan päätöstään ja vielä itkee minua takaisin. Sanoi, että olen mielipuoli. Lähdin ja päätin olla katsomatta taakseni.
Meni viikko, toinen, kolmaskin. Jätkällä meni "lujaa", kännäsi ja hullutteli kavereidensa kanssa. Joka viikonloppu puhelimeni soi viimeistään aamuneljältä ja ex-kultani vuodatti minulle tuntojaan. Ei itkenyt takaisin tms. vaan kertoi muita kuulumisiaan ja kyseli mitä minulle kuuluu.
Aloin päästä pikkuhiljaa jätkästä "yli" ja tapasin toisen miehen. Uusi suhde ei koskaan edennyt kahvitteluastetta pidemmälle.
Kerron ex- poikaystävälleni, että olen tutustunut uuteen mieheen, ihan vain kaverina. Kerroin asian siksi, että hän ei ihmettelisi/tuntisi hämmennystä jos sattuisimme samaan kahvilaan/baariin.
Ex kertoi heti puhelimessa että hänestä tuntuu todella pahalta. Sanoi jättävänsä mut rauhaan ja poistavansa mun numeron puhelimesta.
Meni päivä ja sain puhelimeeni viestin että hän rakastaa minua, mutta ei aio sekaantua enää elämääni.
Lyhyestä virsi kaunis. Monta asiaa tapahtui vielä tuon rakkaudentunnustuksen jälkeen, mutta pääasia on, että päädyimme takaisin yhteen. Olemme edelleen yhdessä ja en ole koskaan ollut onnellisempi!
Tässä vain yksi tarina, miten asiat voivat saada yllättäviä käänteitä.