Pimeässä marraskuisessa yössä taxi kiisi Helsingin läpi Punaisen Ristin sairaalaa kohti. Takapenkillä makasi kuolemaisillaan oleva nuori narkomaani ahdistuneena ja tuskissaan vääntelehtien. Nopeat toimenpiteet Punaisen Ristin teho-osastolla ja ilmeisesti Jumalan suunnitelmat nuoren miehen elossa pitämiseksi onnistuivat. Tässä ensiksi, mitä hän itse tuolla teho-osastolla koki, ja sitten sen jäkeen...!
Makasin siellä teho-osastolla tajuttomana, ja miten pitkän ajan, siitä en ole täysin varma, omasta mielestäni vain seuraavaan päivään. Muistan sairaalaan menon ja teho-osastolla heräämiseni sitten myöhemmin. Mitä siellä oli tapahtunut ja miten minua oli hoidettu sitä en tiedä. Muistan vain, kun heräsin teho-osaston vuoteessa jonkinlaisissa letkuissa ja teho-osaston koneita huoneessa ympärilläni. Huumeiden tuhoamassa tilassani en ole varma milloin lääkäri tuli vuoteeni viereen ja alkoi puhua minulle. Hänellä oli huumeruiskeeni ja taskuista löydettyjä huumepulloja kädessä. Hän sanoi minulle: "Poika parka, me onnistuttiin pelastamaan sinun henkesi. Sinä olet tosi huonossa kunnossa. Sinä ei kestä enää yhtään ruisketta. Sä olet aivan lopussa. Sinun pitää mennä Marian sairaalaan nyt hoitoon. Sinä tarvitset hyvinkin 6-9 kuukautta hoitoa."
Kaikki meni pimeäksi - kohtaus oli aivan selittämättömän hirveä. Juoksin täysin pelästyneenä ulos ovesta kadulle - mitä huusin tuskissani, sitä en muista. Muistan vain sen, että yhtäkkiä olin kaatumassa ja koin, että nyt kuolen. Silloin huusin kauhuissani: "Jumala, jos olet olemassa, niin auta minua ja minä en koskaan enää ota huumetta. "
Tuohon avunhuutoon todella vastattiin taivaasta, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Huomasin nimittäin yhtäkkiä, etten ollutkaan kaatunut, enkä kuollut.
Linkissä jatkuu... http://www.hengellinenkotikirjasto.fi/113616355
...
Makasin siellä teho-osastolla tajuttomana, ja miten pitkän ajan, siitä en ole täysin varma, omasta mielestäni vain seuraavaan päivään. Muistan sairaalaan menon ja teho-osastolla heräämiseni sitten myöhemmin. Mitä siellä oli tapahtunut ja miten minua oli hoidettu sitä en tiedä. Muistan vain, kun heräsin teho-osaston vuoteessa jonkinlaisissa letkuissa ja teho-osaston koneita huoneessa ympärilläni. Huumeiden tuhoamassa tilassani en ole varma milloin lääkäri tuli vuoteeni viereen ja alkoi puhua minulle. Hänellä oli huumeruiskeeni ja taskuista löydettyjä huumepulloja kädessä. Hän sanoi minulle: "Poika parka, me onnistuttiin pelastamaan sinun henkesi. Sinä olet tosi huonossa kunnossa. Sinä ei kestä enää yhtään ruisketta. Sä olet aivan lopussa. Sinun pitää mennä Marian sairaalaan nyt hoitoon. Sinä tarvitset hyvinkin 6-9 kuukautta hoitoa."
Kaikki meni pimeäksi - kohtaus oli aivan selittämättömän hirveä. Juoksin täysin pelästyneenä ulos ovesta kadulle - mitä huusin tuskissani, sitä en muista. Muistan vain sen, että yhtäkkiä olin kaatumassa ja koin, että nyt kuolen. Silloin huusin kauhuissani: "Jumala, jos olet olemassa, niin auta minua ja minä en koskaan enää ota huumetta. "
Tuohon avunhuutoon todella vastattiin taivaasta, vaikka en sitä silloin ymmärtänyt. Huomasin nimittäin yhtäkkiä, etten ollutkaan kaatunut, enkä kuollut.
Linkissä jatkuu... http://www.hengellinenkotikirjasto.fi/113616355
...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rauno Helppikin sanoi itseään Brenkuksi. Onko kyseessä sama henkilö?
Tässä hän kertoo huumesekoilunsa jo oli myös kuolla huumeiden yliannostukseen.
linkki osoite jäi pois, joten korjataan se näin.
https://www.youtube.com/watch?v=3wjFSIC3R9Q
Valitettavasti sattui väärä linkki, otetaas uusiksi
https://www.youtube.com/watch?v=7Y8C2oqE9Rc