Olemme seurustelleet 3 vuotta. Tyttöystäväni on hyvin masentunut ja olen yrittänyt nyt viimeisen vuoden ajan auttaa häntä. Olen "menettänyt" ystäviä ja en oikein voi tehdä omia juttujani. En ole välittänyt siintä, että en ole nähnyt ystäviä tai voinut mennä miten haluan. Nyt kumminkin alkaa voimat loppua kun vieläkin tuntuu, että teen asioita väärin ja en osaa lohduttaa oikein, vaikka olen muuttunut ja uhrannut monia asioita hänen vuoksi. Tiedän, että rakastan häntä hurjasti ja kaikki olisi hyvin jos hän ei olisi masentunut ja olisi itsevarmempi, mutta mitä tehdä kun tuntuu että ei itse pysty enää auttamaan? Minusta alkaa tuntua että ei ole enää minua. Olemme puhuneet monet kerrat tuosta, että haluaisin nähdä kavereita ja tehdä omia juttuja ja aina siintä tulee ensin riitaa ja sitten lupauksia että kun auttaisin häntä niin asiat olisivat toisin. Rakastan, mutta en enää tiedä onko itsellä ollenkaan hyvä olla? miten tälläisessä tilanteessa edes voi toimia?
Anteeksi jos epäselvä kirjoitus, saa kysyä jos mietityttää jokin.
Anteeksi jos epäselvä kirjoitus, saa kysyä jos mietityttää jokin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinun tehtäväsi ei ole olla terapeuttina toiselle. Masentunut tarvitsee ammattiapua!
Tilanteesi näyttää nyt siltä, että tarvitset aikalisän suhteeseenne, siis ainakin parin viikon hengähdys- ja miettimistauko on paikallaan.
Terve suhde on sellainen, että molemmat osapuolet huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan, ja heillä on sitten hyvä olla yhdessä ja erikseenkin omissa menoissaan. Teidän suhteenne on tasapainoton ja toisen osapuolen pahoinvoinnin takia sairas, ja kohta olet sinäkin pahoinvoiva, jos et pääse pois masentuneen ihmisen vaikutuspiiristä.
Tottakai pitäisi huolehtia itsestään myös. Idea siintä, että kaikki olisi paremmin kuulostaa vain niin hyvältä ja sen toivoo olevan lähellä. Tosin on kyllä jatkunut jo jonkun aikaa. Rakastaa toista ja haluaa hyvän olon molemmille. Minusta tuntuu, että toinen hajoaisi ihan täysin jos ottaisi taukoa saati sitten eroaisi
Hei, itse olen lähes samassa tilanteessa ja tiedän varmaan jotenkin miltä tuntuu.. On vaikeaa pitää itseään terveenä henkisesti jos toinen on sairas, mutta itse tein tässä niin että aloin elämään ns. omaakin elämää. Näkemään vanhoja kavereita ja luomaan omaa tukiverkostoa uudelleen, eikä se ole ollut helppoa.
En oikein tiedä mitä itsekään tehdä kun huoli toisesta on suuri, jos hän masentuukin pahemmin kun eroan? Huomaan kyllä myös sen että hän on alkanut hieman näkemään jo omia kavereitaan kun on huomannut että itsekin teen niin. Toivossa siis hyvä elää.
Asiasta on kyllä puhuttu, mutta se tuntuu aina aiheuttavan vain hurjasti mielipahaa.
Mietin itsekkin, että mitä kaikkea voisi käydä jos eroaisi. Olisiko se hyvä vai pitäisikö vain taistella ja toivoa, että asiat kääntyisivät paremmin
Se on vaikeeta sieltä omasta masennuksestaan nousta kyllä.. Siihen ei auta oikein kuin ammattiapu säännöllisesti ja lääkkeet, mut milläs saat toisen sinne avun piiriin jos ei halua mennä? Itse sanoin kerran puolisolle että hänen pitää oikeesti alkaa hoitaa itseään että ei tämä ihan näinkään voi jatkua monista syistä, lupas kanssa kovasti ja tässä taas ollaan...
Niimpä.. Ei haluta mennä ja ei ymmärretä että toiselle voi käydä aika raskaaksi kun kokoaika joutuu olemaan hieman varuillaan mitä tekee/sanoo, ettei sitten loukkaa toista
Oliko tyttöystäväsi masentunut jo silloin, kun tapasitte? Jos näin on, niin tyttöystävän ohjaaminen terapeutille olisi paikallaan, jotta tyttöystäväsikin oppisi tuntemaan itseään ja löytämään niitä syitä, mistä masennus mahtaa johtua ettei vie sinuakin mukanansa masennuksensa syövereihin. Jos ei ollut masentunut, niin sitten voisittekin mennä yhdessä pariterapiaan pohtimaan tilannettanne, mistä kummankin paha olo johtuu.
Onko tyttöystävälläsi ystäviä vai oletko sinä hänen ainoa paras ystävänsä? Parisuhteessa toiselle tulisi antaa sitä tilaa omiinkin menoihin ja harrastuksiin, mutta kuitenkaan toista ei saisi unohtaa ja kun parisuhteessa ollaan, niin toisen huomioiminen on tärkeää omiakin menoja sovitellessa.
Ei ainakaan näkynyt ulospäin silloin, myöhemmin kertonut kuinka jotkut aikaisemmat jutut vaivaavat. Olen kuulemma myös ainoa kenet hän on uskaltanut laskea lähelleen. Hänellä on muutamia ystäviä mutta ei kovin läheisiä. Olen ehdottanut hänelle, että voisi tavata ystäviään mutta niihin vastaus yleensä "en jaksa nyt sitä ihmistä" tms..
Niin se on nyt vaan niin, että tulet olemaan kohta ihan yksin jos päästät sen valloilleen. Hoida omia ihmissuhteitasi jaksat tällöin paremmin häntäkin. Hän sen ymmärtää tai ei. On hän varmaan muutakin kun masentunut! Hölmöä että noin hienon miehen saanut upotettua suohon, kun jo pelkää loukkaavansa puheilla!
Ettet vaan ole aiheuttanut sitä masennusta?