Mieheni kuristi minua

Tapahtunutta et voi muuksi muuttaa.

Nyt on vakavan keskustelun paikka. Kyllä tuollainen väistämättä särkee jotain lopullisesti, mutta ehkä keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa antaa teille keinoja jatkaa yhdessä.

Suosittelen, että otatte yhteyttä neuvolaan. Menette yhdessä juttelemaan jaksamisestanne ja lapsenne vaativuudesta. Terveydenhoitaja osaa neuvoa teidät tarvittaessa etenpäin.

Vaikea sanoa johtaako tuollainen lopulta eroon. Aika usein johtaa. Nyt olisi tärkeintä löytää yhteinen sävel arjen pyörittämiseen ja riittävästi aikaa lepoon teille molemmille.

Jos tilanne toistuu niin sitten ero jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Sinä itse tiedät parhaiten, miten vakava tilanteenne on.
Hakekaa apua!

Hei surullinen kolibri

Olen pahoillani tilanteestasi. Kurja tilanne, ei ihme että toivot ettei miehesi väkivaltakohtausta olisi tapahtunut. Ikävä kyllä, se tapahtui. Kuinkahan miehesi nyt suhtautuu asiaan, nukuttuan. Entä mikä lie sinun tunnelmasi on. Kerrot vaativasta lapsestanne, ja siitä että olette molemmat väsyneitä ja stressaantuneita. Kannattaa ehdottomasti hakea apua; perheneuvonnasta, neuvolan kautta, ja hoitoapua mahdollisimman pian, että saatte nukkua. Älä jätä tätä asiaa tähän ja yritä vain unohtaa, on kuitenkin niin vakavasta asiasta kyse. Te tarvitsette jonkun ulkopuolisen tukea, hae sellaista. Miehesi pitäisi tulla mukaan, toivottavasti hän on valmis siihen. Jos nyt päätätkin jättää rikosilmoituksen tekemättä, tee kuitenkin miehelle selväksi se, että ehdottomasti seuraavalla kerralla teet sen! Mielestäni voisit voimakkaasti toivoa, että miehesi ottaisi yhteyden esim. Lyömättömään linjaan tms. paikkaan, jotta hän saisi puhua jonkun ihmisen kanssa, joka on perehtynyt väkivaltatilanteisiin perheissä.

Voimia, jaksamista,
Pirkko-pappi

Kiitos hyvistä neuvoista ja huolenpidosta. Mies ja lapsi nukkuivat loppuyön hyvin, itse valvoin ja pohdin mitä ihmettä juuri tapahtui ja mitä nyt?

Aamulla tosiaan keskustelimme vakavasti ja mies oli aidosti pahoillaan ja järkyttynyt teostaan, kertoi että vaan kiehahti yli. Tein tosiaan selväksi että seuraavalla kerralla, jota ei toivottavasti tule koskaan, teen varmasti poliisille ilmoituksen asiasta. Nyt tilanne näyttää jo valoisammalta vaikken tapahtunutta koskaan voikaan unohtaa. Meillä on takanamme niin pitkä ja enimmäkseen onnellinen yhteinen taival että haluamme molemmat vahvasti pysyä yhdessä.

En usko että koskaan kehtaan tutulle neuvolatädillemme tapahtuneesta puhua, mutta mikäli lapsen uniongelmat jatkuvat sille on kyllä pakko tehdä jotain. Päätimme yhdessä viimein siirtää poikamme omaan huoneeseensa nukkumaan jotta ainakin joku saa perheessä sitten nukkua rauhassa kun toinen rauhoittelee ja nukuttaa poikaa. Toiveet lähetetty yläkertaan että tämä siirto auttaisi meitä kaikkia nukkumaan paremmin ja että väsymys ja uupumus viimein väistyisivät.

Pirkko pappi haaskalla :))

eiköhän tuo nyt ollut tuossa koko suhde nimittäin jatkossa joudut alistumaan miehelle joka asiassa etenkin riidoissa tai hän tekww tuon uudelleen,olisko niin että mies on mielessään luopunut suhteestanne jos hän kävi kurkkuusi,et ehkä ole enää turvassa ja miten menee hermo jatkossa lapselle ym,entä jos eroaisit vaan nyt,meni tuossa nyt jotain lopullisesti että ihan kaulaan tarttui kiinni

Hei surullinen kolibri

olen kokenut saman kuin sinä.
Väkivalta ex-mieheni taholta alkoi kun ensimmäinen lapsemme oli vauva. Sitä oli muutaman kerran vuodessa.
Pystyin eroamaan kun esikoinen oli 14-vuotias ja nuorempi 11.
Toivon että sinun ja lapsesi ei tarvitse elää näin pitkään väkivallan varjostamaa elämää.
Tiedän että häpeä estää kertomasta asiaa neuvolassa.
Minun oli myös hirveän vaikea uskoa että mieheni ja lasten isä oli tosiaan väkivaltainen. Meillä myös riidat alkoivat usein vaativan lapsen tarpeista.

Voi, toivon niin että kerrot väkivallasta neuvolassa. Siksi, ettei sinun tarvitsisi kulkea yhtä pitkää tietä kuin minun ja lasteni.

Ei hätää "surullinen kolibri" , kohta et enää ole surullinen. Vain kolibrin raato.

Kerrankos tuota tapellaan,ja toisenkin kerran .Ja jos selviää hengissä molemmat,niin ei se niin vaarallista oo...kauheeta kun heti pitää kirjoittaa nettiin jo toinen vähä kädestä puristaa..Monesti ei kerrota koko totuutta,eli provosoitko häntä???