Tähän ei tietenkään ole pakko vastata, mutta oletteko ateistit joskus olleet uskovaisia vai oletteko aina olleet ateisteja vai milloin tiesitte olevanne ateisteja ??
Kysymys....
s@su
12127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen aina tiennyt. Kristinusko ei tuntunut loogiselta. Pyhäkoulussa olin ja kuuluin kirkkoon. Ei vain tuntunut oikealta. Varsinkin ihmetytti syntikäsitys. Jotkut synnit vain ovat niin naurettavia.
Ymmärrän, että ihmiset ajattelevat ja arvottavat asioita eri tavalla.
Voin ateistina auttaa muita tarvittaessa keräämättä taivaspisteitä. En tahallani ainakaan vahingoita toista ihmistä.
Kohtelen siis muita ihmisiä kuten toivon heidän kohtelevan minua.
Kultainen sääntö esiintyy muuallakin kuin raamatussa.
Mikä tuohon kultaiseen sääntöösi tulee, on se aina ollut ihmisessä kuin ohjelmoituna. Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja ja tuo sääntö on pitänyt meidät hengissä pitkään. Sieltä se luultavasti juontaa juurensa ja on kulkenut sukupolvelta toiselle. Ei siihen siis todellakaan tarvita Raamattua, sillä ihmiset kasvattavat lapsensa toimimaan tuon säännön mukaan melkeimpä automaattisesti.
En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta uskoin Jumalaan kauan, koska minut aivopestiin pienenä. Siskoni ja vanhempani ihmettelivät uskoani, mutta eivät puuttuneet siihen, koska heistä minulla oli valinnanvapaus. He luultavasti myös tiesivät uskoni haihtuvan vanhetessani.
Lopulta neljännellä luokalla vähitellen ymmärsin koko jutun olevan humpuukia saadessani selville Raamatusta kuinka julma Jumala oli ateisteja ja vääräuskoisia kohtaan. Tiesin perheeni kautta että läheskään kaikki ateistit eivät ole sydämettömiä eivätkä he siksi ansaitsisi ikuista tuskaa jonkin uskon tai ateismin takia. Rakastava Jumala ei olisi niin julma kenellekään, vaikka joku ei häntä palvoisi. Jos lapsi (ateisti) ei rakasta isäänsä (Jumala), polttaako tämä lapsensa elävältä hitaasti mutta varmasti (manala)?
Tämä ja moni muukin ristiriita tappoivat uskoni. Samalla ymmärsin kuinka minua oltiin aivopesty uskoon koko minun lapsuuden ajan aina kristillisestä päiväkodista (vanhempani arvostavat kuitenkin kristillisiä arvoja) asti. Enään sen jälkeen en uskonnolliseen propagandaan ole hörähtänyt. Lopetin kirkot, rukoilun ja virsien laulamisen koulussa ja lukiossa jätin kirkon aamunavaukset kokonaan väliin. Opettajat eivät tästä tietenkään pitäneet mutta vetosin aina vakaumukseeni niin kauan kunnes he luovuttivat minun suhteeni.
Mitä olen siis elämini aikana oppinut uskonnoista ja uskovaisista? Uskovaiset ovat ryhmäpaineessa aivopestyjä ja sitä kautta heitä on helpompi manipuloida vanhalla kirjalla, jonka todenperäisyys on todella kyseenalainen. En vastusta itse uskovaisia, vaan vastustan kirkon harjoittamaa aivopesua kouluissa ja päiväkodeissa. Lapset ovat alttiita aivopesulle ja ovat siksi otollinen kohde. Sen takia kirkko vapisee peloissaan kun eduskunta ja kansa puhuvat uskontovapaasta kouluista ja päiväkodeista.
En ole koskaan uskonut mihinkään yliluonnolliseen, en siis myöskään jumaliin.
Minä olen ollut aina ateisti. Tulin siitä tietoiseksi ja opin antamaan sille nimen joskus teini-iässä.
Tavallaan aina ollut ateisti, riparilla taisi olla se isoin käännekohta. En varmaankaan pysty edes pakon edessä teeskentelemään uskovani. Keskiajalla olisin aika varmasti palanut roviolla.
Osa on osa ei. Asiasta on ollut palstalla kyllä keskustelua. Osalla kirjoittajoista ei ole mitään uskonnollista taustaa ja toisilla on enemmän tai vähemmän. Ja onpa täällä kirjoittajia jotka kuvaavat itseään ex-fundamentalisti kristityiksi.
"Ja onpa täällä kirjoittajia jotka kuvaavat itseään ex-fundamentalisti kristityiksi."
Juuri näin. Tosin pidän itseäni agnostikkona (siitä huolimatta, että termin käyttöä kritisoidaan) en ateistina ja siksi en vastannut.
En edes taida olla ainoa ex uskis.
Olen ollut aina ateisti, ainakaan mitään muistikuvaa ei ole että olisin uskonut minkäänlaisen luonnollisen olemassaoloon.
Missä vaiheessa sitten olen osannut antaa uskonnottomuudelle nimen ateismi niin en osaa sitäkään sanoa. Sellainen muistikuva minulla kuitenkin on ettei ateismia olisi käsitelty millään tavoin jossakin ala-asteen uskontotunneilla, koko käsite oli vieras.
Epäusko yliluonnolliseen on siis ollut kenties intuitiosta kumpuavaa eikä sitä ollut tarvetta itselleen millään tavoin perustella enkä ole osannut kaivataan koskaan mitään yliluonnollisia vaikuttajia elämääni.
Mutta silläkin varmasti on merkitystä etten saanut ennen kouluikää kotonani minkäänlaista uskonnollista kasvatusta, uskonnolla ei ollut minkäänlaista merkitystä kotonamme mutta kävin esim. pyhäkoulussa ja jossakin seurakunnan poikakerhossa joissa tietenkin kristillistä kasvatusta tuotiin esiin. Tarttumapinta oli vain kohdallani ilmeisesti heikko.
Tiedostettuani olevani ateisti ja tutustuttuani esimerkiksi uskonnollisiin oppirakennelmiin ja käsityksiin erilaisista jumalista on intuition korvannut hyvin vahva usko siihen ettei minkäänlaisia jumalia yksinkertaisesti ole olemassa.
Pidän siis jumalien olemassa olon todennäköisyyttä hyvin hyvin marginaalisena mahdollisuutena mutta vieläkin pienemmän mahdollisuuden annan sille että jumalan olemus löytyisi oppirakennelmiin rajoittuvista uskonnoista. Ne ovat täysin epäuskottavia kuvaamaan minkäänlaisia jumaluuksia.
Itse olen ollut uskossa nuorempana, mutta myöhemmin uskoni Jumalaan meni, ja olen ollut ateisti.
En kuitenkaan ole sellainen, etten uskoisi Jumalaan, jos sellainen olisi. Mutta koska en ole saanut yhdestäkään jumalasta vihiäkään, ne saavat olla muiden noin 7 miljardin ihmisen heiniä.
Lapsena uskoin jumalaan. Tosin lapsena uskoin myös joulupukkiin, noitiin, peikkoihin, hammaskeijuun, jättiläisiin, pääsiäispupuun, kummituksiin ja lohikäärmeisiin. Joista muuten peikot, noidat, kummitukset (demonit), jättiläiset ja lohikäärmeet mainitaan raamatussakin. Joka on satukirja, kuten mina murrosiässä tajusin pohdiskeltuani raamatun satujen lapsellista typeryyttä ja täydellistä epäloogisuutta.
Uskon typeryyden tajuamista edesauttoi myös huomattavasti lähisukulaisten kiivas mutta ankaran suvaitsematon uskonkiihkoilu. Kun näki aitiopaikalta, miten usko tekee ihmisestä sysimustaa vihaa sylkevän idiootin, jolta on kadonnut kaikki normaali terve järki ja kyky tunnistaa tosiasioita ja kyky tehdä loogisia päätelmiä. Maapallo onkin 6000 vuotta vanha, evoluutio on saatanasta ja homot sekä ateistit täysin moraalittomia rikollisia ja iljettäviä saastoja.
Hedelmistään puu tunnetaan ja kristinuskon hedelmät ovat läpimätiä. Raamattu ei tunne sellaisia asioita kuin uskonnonvapaus, sananvapaus, tasa-arvo ja yleiset yhtäläiset ihmisoikeudet, jotka ovat minulle tärkeitä asioita. Raamatusta et mitään noista löydä. Raamatusta löydät vain sadistisen julman kansanmurhajumalan, joka käskee seivästämään ihmisiä paaluihin ja tappamaan armotta kaikki naiset ja lapset viimeiseen henkeen.
Raamatun julmala on niin kammottava ja vastenmielinen, että oli helpottavaa tajuta että kyse onkin vain paimentolaisten homeisista saduista, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Muutenkin KAIKKI jumalasta ikinä löydetyt todisteet on todella helppoa tiivistää tähän näin:
Kas noin, siinä ne kaikki olivat. Aivan KAIKKI.
Osaatko yhtään edes arvata, miksi tuo kaikki ei yhtään vakuuta? Tai siis kyllähän se todella vakuuttaa - mutta ei siten kuin sokeasti uskovat typerykset toivoisivat.
Minua ei ole kastettu, en ollut koulussa uskonto tunneilla ja en käynyt rippikoulua. Eli kyllä voin sanoa, että olen ollut ateisti koko elämäni ajan.