Kiristää niin päätä toi ukko et pakko purkaa tänne jos vaikka sais vertais tukea teistä. Mies jäi kesäkuussa kotiin kun työt loppu. Minä hoidan vauvan yötä päivää.(ukko sen aika jos käyn salilla)siivoan kotia, ym... Hän vaan on ja ottaa rennosti.valvoo yöt ja ei ikinä sano että minä voisin aamulla levätä että hän voi nousta vauvan kanssa. On kerta kaikkiaan vaan niin helvetin laiska yksilö. Nyt sen vaan kunnolla näkee kun se tossa koko ajan on että kuinka itsekäs voikaan olla ihminen. Ja minä kun tahtoisin seksiä joskus illalla niin ei hän jaksa kun on niin poikki. Voi vittu!
Kauankohan pää kestää jos toi ei tosta muutu. Ja eihän se muutu kun ei sen kanssa voi mistään puhua kun kuulemma vaan sit valitan ja nalkutan.
Miten teillä muilla päät kestää jos ukko yhtä laiska ja itsekäs?
Kauankohan pää kestää jos toi ei tosta muutu. Ja eihän se muutu kun ei sen kanssa voi mistään puhua kun kuulemma vaan sit valitan ja nalkutan.
Miten teillä muilla päät kestää jos ukko yhtä laiska ja itsekäs?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Heh, tyypillinen suomalainen laiska mies. Luultavasti narsisti ja tekomasentunut psykopaatti.
"Luultavasti narsisti ja tekomasentunut psykopaatti. "
-Olet kyllä melkoinen tohtori sykerö jos ap:n kirjoituksen pohjalta päädyit noin vaativaan diagnoosiin. X)
Vai koitatko kenties väittää, että tyypillinen suomalainen mies on narsisti, tekomasentunut ja psykopaatti..?! XD
Mä olen tullut siihen tulokseen, että kaikki tarinat metsästävistä ja maataviljelleistä miehistä on legendaa. Ei ne ole oikeasti liikahtaneetkaan luolan pohjalta tai tuvan nurkasta koska ton järjettömän laiskuuden ja loisimisen on pakko olla geeneissä. Raamatussakin eeva söi vain siksi sen hedelmän kun aatami oli niin saamattoman laiska nyhverö ettei sitä jaksanut syödä. Kyllä historia pitäis kirjoittaa uusiksi.
Hahaha XD
Ehkä kannattaisi kokeilla seuraavaa:
Otapas vapaata. Eli varaat itse itsellesi jonkun 2-5 päivän lepoloman ja ilmoitat sen miehellesi ja jätät miehen hoitamaan kotia. Jos epäilet, teet hänelle pienen listan, vaikka mitä sen 5 päivän aikana olisi kiva (ei pakko) saada aikaan, ja perusohjeet vauvasta jne jos tuntuu turvallisemmalta, ja olet 5 päivää poissa. Soitelkoot mummoille, ystäville MLL:ään jne. ja hoitakoon koko asian. Antakaa niille miehille aikuisen vastuu ja lakatkaa kohtelemasta kuin pikkulapsia.
Sinun täytyy yrittää oman suhtautumisesi ja käytöksesi kauttaa muuttaa asioita, koska muuten ne ei muutu. Olet itse valinnut miehen, jonka kanssa olet myös tehnyt lapsia. Hän tuskin on yht äkkiä tuommoiseksi muuttunut: sinä olet aina passaannut kuin lasta, nalkuttannut kuin äiti, ja tehnyt kaiken. Nyt täytyy vaan pistää se napanuora poikki, keskustella asiallisesti, alkaa tehdä itse toisin, alkaa vaan kohdella toista aikuista aikuisena.
Naiset usein eivät itse huomaa hallitsevansa ja itseasiassa itse aiheuttavansa sen muiden "laiskuuden" sillä omalla äitiroolillaan, mikä ulottuu joka paikkaan. Varo siis sitä: tiedän vaikka kuinka monta, täysin omalle käytökselleen sokeaa naista, jotka kyllä valittavat miehestään, mutta itse osallistuvat parisuhteen dynamiikkaan ihan täysillä ensi metreistä lähtien.
Varo, ettet ole siis äitivaimo, joka itse rakentaa tuota kuviota eikä jätä toiselle mitään muuta tilaakaan kuin olla laiska. Nyt tietenkin olette jo oppineet tuohon kuvioon, mutta se olet sinä kuka sitä selkeästi hallitsee ja kenen pitää se muuttaa. Luovu, päästä irti, vaihda suuntaa.
Todennäköisesti sinä aina myös valitat ja nalkutatkin: onko teillä hauskoja puheenaiheita? Puhutteko maailman tapahtumista? Oletko kiinnostunut muusta kuin itsestä, vauvasta ja kotiasioista riittävästi?
Valitatko hänen tavoistaan tehdä, eli jos hän tekee jotain pitäisikö se stehdä sinun tavallasi? Käyt salilla kuitenkin, joten miksi et anna hänelle enemmänkin vastuuta? Mies ei sano ikinä että hän haluaisi aamulla herätä??? No kuka haluaisi? Mitä jos kertoisit (nätisti) mitä haluat?
Jos on väsynyt vaimo, joka kohtelee kuin pikkulasta, valittaa joka asiasta ja on aina väsynyt.... Pitää laiskana, valittaa ja nalkuttaa eikä koskaan ole kivaa, ei varmaan seksikään maistu. Onko teidän perheestä tullut sinun valtakuntasi, missä ei ole tilaa muille?
En sano pahalla, enkä väitä tietäväni, vaan sitä, että usein me syytämme vain toista, kun vikaa on myös meissä. Naiset etenkin tuntuvat olevan täysin sokeita tälle oman perheensä "hoitoterrorismille", toisaalta, miehet ja naiset perheessä alkavat reagoida toisiinsa, te käyttäydytte niiden roolien mukaan, mitä kumpikin teistä on ollut rakentamassa. Toisen virheet on vaan niin paljon helpompi nähdä kuin omansa.
Olisi siis ehkä hyväksi myös katsoa peiliin ja miettiä onko se vika todella vain toisessa, ennen kuin suhde hajoaa ja sitten kaduttaa. Olisi hyväksi miettiä saako sillä mitään aikaan, että haukkuu toista laiskaksi ja itsekkääksi, saako se todella sen toisen yrittämään enemmän?
Olisi hyvä miettiä miten teille nuo roolit syntyi, mitä siis sinä itse valitsit ja mistä olet vastuussa ja voisitko tosiaan asioita muuttaa jollain melko yksinkertaisellakin toiminnalla.
Väsymys tekee meistä myös itsekkäitä ja sokeita. Ensimmäisenä ehdottaisin siis 2-5 päivän (riipuu vauvasi iästä) lomaa, ja miehelle kaiken vallan antamista. Sinä aikana olisi hyvä myös miettiä muuta.
Koska moni näkee asiat sumupilven läpi ja eroaa vain katuakseen ja tajutakseen omat virheensä vasta kun on myöhäistä.
En voi lähteä ja jättää vauvaa miehen kanssa kuin muutamaksi tunniksi. Silloinkin hänen hoitamisensa on sitä että poika on lattialla ja hän on tietokoneella. Ja meillä asuu myös minun toinen poika niin hänenkään takia en vain voisi ottaa ja lähteä. Enkä ole nalkuttava ja raivoava vaimo. Teen yleensä asiat täällä kupla otsassa ja hammasta purren. Minun varmaan pitäisikin joskus oikeasti Räjähtää ja sanoa kaikki sisältä mikä tässä minun mielestä tökkii. Kun välillä kun jotain sanonut niin ei mikään muutu.
Kai se on vain toivottava että saisi nopeasti töitä niin ei oisi vaan makaamassa täällä kotona.
Ei sitä lasta nyt joka sekunti tartte hyysätä :D Järki käteen siellä. Eri asia, jos lapsi alkaa hermostuun ja itkeen niin silloin pitää siitä koneelta nousta ja katsoa mikä hätänä. Toki sille pitää myös välillä seurana olla, mutta ei 24/7. Kyllä ne lapset omillaankin hetken aikaa jaksaa olla. Ja jos ukko istuu koneella niin laita sille lapsi syliin siihen. Kyllä siinä koneella voi olla lapsi sylissäkin. Eräs kaverini jopa pelasi jotain pelejään lapsi sylissä. Lapsi tyytyväisenä katseli, kun iskä pelas ja jutteli lapselle samalla.
Jos ukko taas on laiska niin koita passittaa sitä johonkin harrastukseen tms missä saa mielekästä tekemistä. Laiskuus kun on kertyvää sorttia ja mitä pidempään sitä on sitä enemmän se kertyy ja sitä vaikeampaa minkään tekeminen on.
Itsekin olen sentyyppinen nainen että otan kotona, eh, vähän liikaa tilaa (olen sanonut lauseen "ulos keittiöstäni!", vaikka tiedän kyllä ettei olisi pitänyt). Ei nyt sitten ole helppo ollut kun itsellänikin työt muuttuivat täysipäiväisiksi ja vaativiksi, ja roolit on kuitenkin menneet niin silloin kun olin enemmän kotona, että mies ei edes tiedä missä kaapissa kattiloita pidetään...
Mutta sensijaan että olisin raatanut kupla otsassa, vein miehen kaljalle ja selitin että nyt kun me molemmat teemme kymmenen tunnin päiviä niin on aika jakaa kotityöt uusiksi. Se oli aika pitkä keskustelu ja mies huomautti monia hyviä pointteja (esim juurikin sen että usein se mitä ei ole tehty niinkuin itse tekisin on "väärin") mutta saimme aikaiseksi sovun siitä kuka tekee ja mitä.
On turha huomautella jatkuvasti arjessa, se kuulostaa toisesta nalkuttamiselta vaikka olisit miten oikeassa. Ota oma aika sille että nostat kissan pöydälle ja selität että asia on nyt niin että tilanne on mielestäsi mahdoton ja pitää neuvotella uusiksi, sitten kuuntelet, ja sitten sovitte miten työt jaetaan ja sitten myös pysytte siinä (kun en ole mikään enkeli niin sopu meinasi rikkoontua aika heti kun huomasin että mies puhdisti kylppärin tiskirievuin, mutta muistin ajoissa että mies lupasi puhdistaa kylppärin, ei muistaa mikä riepu on tarkoitettu mihinkin, ja maailmassa on lisää riepuja).
Tietysti jos miehesi ei keskustele eikä pysy sovituissa järjestelyissä, niin sitten on aika miettiä mihin tarvitset mieslasta kun lapsia on valmiiksikin.
Laiskuus on piirre sinänsä, mutta meillä kaikilla on huonot puolemme. Mutta jos et oikeasti usko että miestäsi huvittaisi poissaollessasi huolehtia lapsestanne, niin joko olet itse ylihuolehtivainen tai vaihtoehtoisesti miehesi on aidosti surkea isä jonka jättämistä sinun kannattaisi vakavasti harkita.
Miks olet laiskan idiootin kanssa yhdessä joka ei sinusta yhtään välitä. Välittämisella tarkoitan että tekis kotitöitä, auttais lapsen kanssa, tekis ruokaa, kävis kaupassa ja sellasta. On niitä sellaisiakin miehiä jotka auttais mutta naiset rakastuu just tuollaisiin idiootteihin varmaan just pelkän ulkonäön takia.
No jaa. Minä hoidan vauvan yötä päivää (ja tietysti isommat lapset ovat myös minun vastuullani). En pääse edes salille. Joskus mies pitää vauvaa hetkisen sylissä. Mutta minulla ei ole edes mahdollisuutta valittaa, kun mies tulee kulttuurista, jossa lasten hoito ei ole miehen heiniä...hän istuskelee kahvilassa tai katselee elokuvia :). Siispä minun on sopeuduttava tai elettävä yksinhuoltajana...Vähän kauhistuttaa kun taas piakkoin pitänee palata töihin...miten ihmeessä jaksan silloin kaiken...
No hei, minunkin mieheni on kulttuurista, jossa lasten hoito kuuluu pääasiassa naisille. Mutta ottaessaan minut vaimokseen mies tiesi, ettei saa samanlaista vaimoa kuin omasta kulttuuristaan. Molempien oli sopeuduttava.
Sen ymmärrän, että siisteyskäsitykset ja osaaminen sen suhteen voivat vaihdella, mutta en tajua, miten jälkikasvustaan huolehtiminen olisi viitsimiskysymys.
Ja AP:n mies tulee sellasesta kulttuurista jossa äiti passaa lapsensa pilalle.
Vanhemmiten tämä pilalle paapottu lapsi menee avioliittoon naisen kanssa ja automaattisesti odottaa että passaaminen jatkuu tällä kertaa puolison suunnasta.
Mua vasyttää.
Heitän tähän taas sen saman vanhan fraasin:
-Jokainen saa sellaista kohtelua kuin suostuu sietämään.
Vaadi miestäsi osallistumaan lapsenhoitoon (pitäisi olla itsestään selvyys) ja kotitöihin muutenkin.
Juuri näin. Ap llä on vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Hänen on otettava itse lusikka kauniiseen käteen ja vaadittava parempaa kohtelua ja tukea mieheltään.
Kulttuurisyiden taakse voi piiloutua, mut sit on turha kitistä...
Vaihda miestä.
Nainenhan löytää helposti uuden miehen.
Halusiko mies lasta yhtä paljon kuin sinä? Tekikö hän ennen kotitöitä?
"Tietysti jos miehesi ei keskustele eikä pysy sovituissa järjestelyissä, niin sitten on aika miettiä mihin tarvitset mieslasta kun lapsia on valmiiksikin. "
Nii-i. Kyllä parisuhteessa pitäis pystyä keskustelemaan ja sopimaan asioista, kotitöistä ja monesta muusta. Minusta parisuhteessa mieheni pitäis olla mun paras ystäväni, hyvä isä lapsilleen ja vielä hyvä rakastaja...Taisi ollakin pelkkää unelmaa.Jos toinen osapuoli kokee tekevänsä ja hoitavansa lähes yksin kaiken, mitä järkeä? Meillä kaksi lasta, mies paljon reissutöissä. Voi olla 4-5 päivääkin niin, ettei pidä lapsiinsa mitään yhteyttä, kysele koulusta, voinneista tms. Vaimolle lähettää kerran viikossa viestin; mitäs sinne? Ei ole ensimmäistäkään asiaa, mitä oma-aloitteisesti ehdottaisi kotitöistä tekevänsä tai lasten kanssa touhuavansa. Näin vaimon näkökulmasta tää parisuhde on loppusuoralla.
Koittakaa vielä puhua. Kyllä jokainen mielummin kotona olisi kuin reissussa, ei se mitään herkkua ole. Luulen että mielikuvasi toisen elämästä ja sen mukavuudesta on vähän epärealistinen. Yksinäisyyttähän oikea kuva ei poista mutta ei tuntuisi niin epäreilulta. Monet reissuhommissa tekevät ylipitkää päivää että pääsisivät ajoissa lähtemään kotiin vapaille, asuvat kimppakämpässä monenlaisen ukon kanssa ja olosuhteet ovat sen mukaiset. Tai jos hotellihuone niin eipä kivaa ole sielläkään, loma on eri asia kuin asua paikassa jossa ei ole ensimmäistäkään henkilökohtaista esinettä missään ja ne huoneet on aikalailla aina samanlaisia joka paikassa. Sitten kun pääsee kotiin voi olla aika poikki.
Ja sama tietysti toisin päin, mieskin voi ajatella että kyllä sinun kelpaa kun saat olla sentään kotona. Olette vielä ihan pelastettavissa. Mutta toki tietyissä ammateissa sen puolisonkin on pakko olla vähän itsenäisempi kuin ehkä muiden, ei siitä mihinkään pääse. Ja nykyään ei ehkä pysty ihan tuosta noin vaan valitsemaan töitänsä vaan on oltava kiitollinen että töitä edes on.
Joanna11: Miehesihän käy reissutöissä tienatakseen rahaa perheelleen. Ajattelutapasi on aika julma. Tiedätkö miten rankkaa työ on jota miehesi tekee. Jos ruummiillista niin hän saattaa olla todella väsynyt töistä tullessaan ja kaipaa palautumista että jaksaa taas ens viikolla... jne. Teillä ongelma saattaa olla yhteisen parisuhdeajan puuttuminen. Vaikuttaa siltä ettette paljoa tiedä toistenne elämästä.
Itse töissäkäyvänä tiedän että aika työpaikalla menee niin nopeasti ja koko ajan on kiire, ettei siinä käy mielessä että ai niin pitäisi sille kotona olevallekin soittaa ja kysyä kuulumisia. Eiköhän sillä kotona olevalla oo enemmän aikaa miettiä että kenellähän nyt soittaisi...no vaikka sille ukolle sinne töihin etä mitä kuuluu ja kertoa että mitäs me lasten kaa ollaan tänään puuhasteltu?!? Ja mikä maailman tärkeintä sanoa myös että on ikävä ja me ootetaan sua kun tulet kotiin. Mieti miten onnellisena mies sitten tulee kotiin, kun tuntee olevansa odotettu.
Toivottavasti saat järkeä päähäsi etkä lähde eroamaan sen takia että miehesi käy töissä. Olkaa kiitollisia että hänellä on työpaikka ja että saatte olla siinä etuoikeutetuss asemassa että toinen voi olla kotona lasten kanssa.
No onko ihan pakko olla nyrkin ja hellan välissä? Vielä niin että ei uskalla sanoa miehelle yhtään mitään.
En miehenä ymmärrä miksi moni nainen hankkii lapsia nysvien impotentti äijien kanssa. Tunnevammainen mies ihannemiehenä vaan on ihan hemmetin huono valtinta.
en jaksa edes vastata. mitä jos jätät sen tai jätät vauvan sille vähäks aikaa
Entäs sen vanhemman lapsen isä? Mihin suhde kariutui? Onko hänkin samanlainen laiskimus? Jos on, niin mietipä, miksi hakeudut kerta toisensa jälkeen tuon tyyppisten miesten seuraan?
Toisia ihmisiä kunnioitetaan enemmän kuin toisia, en tiedä miksi. Siinä on turha viisastella että miksi hait samanlaisen tai kuvitella että itse olisi miehenä parempi kun tasan samanlaiseksi mieheksi tuossa seurassa paljastuisit kuitenkin.
AP:lle, pää kestää niukin naukin kun ajattelen että en elä ikuisesti ja toivon että tämä pesti jota elämäksi kutsutaan loppuisi mahdollisimman pian. Olen myös yrittänyt kunnolla sisäistää että en ole olemassa itseäni varten mutta pahasti kesken se puoli on kun kerran toivon kuolemaa. Se on itsekästä.