Miten suhtaudutte?

Riippuu tilanteesta ja siitä toisesta kaipaako hän seuraa. Pitää osata muotoilla asiansa siten että toinen tajuaa että kyse on vain rupattelusta, eli et ole myymässä mitään tai erehdy luulemaan joksikin toiseksi. Ja jos juttu sujuu niin aina voi ehdottaa jotakin tyyliin "tulen tänne huomennakin tähän samaan aikaan" tms.

Viimeisin kokemus vastaavasta oli ulkomaanmatkalla ravintolassa jossa jaoimme isomman pöydän, loppujen lopuksi oli ihan mukava vaihtaa samansuuntaisia ajatuksia vaikka jäimmekin vieraiksi.

En kokisi tuota mitenkään outona. Pienessä kylässä kasvaneena olen tottunut jo pikkutyttönä siihen että joku aivan tuntematon ihminen saattaa yhtäkkiä alkaa jutustelemaan milloin kassajonossa, bussipysäkillä tai ihan vaan ohikulkiessaan. Myöhemmin tälläinen satunnainen, rento jutustelu kanssaihmisten kanssa on tullut entistä tutummaksi koiran hankkimisen myötä, etenkin pennun kanssa kadulla kävellessä todella moni tuli juttelemaan ensin siitä koirasta mutta ei ollut mitenkään harvinaista että nämä jäivät vähän pidemmäksikin aikaa rupattelemaan kaikesta muustakin. Samoin koirapuistoissahan jutustellaan kaikesta maan ja taivaan väliltä sillä aikaa kun koirat leikkivät ja uusia ystäviäkin on tullut sieltä löydettyä.

Voin lämpimästi suositella tuntemattomien kanssa rupattelua mutta älä loukkaannu vaikka joku suhtautuisikin lähestymiseesi tylysti - suomalaisia kun kuitenkin ollaan. Lähesty vain kiireettömän näköisiä ihmisiä äläkä 'painosta' ketään juttelemaan kanssasi. Keskustelu on hyvä aloittaa rennosti vaikka ihan vaan säätä kommentoimalla ja pitää melko kevyenä, näin rupattelusta jää hyvä mieli molemmille. Oman kokemukseni mukaan erityisesti iäkkäämmät ihmiset ovat lähes aina mieluissaan siitä että saavat edes hetkeksi juttuseuraa.

Juttelisin takaisin, ei siinä mitään vikaa ole, jos joku tulee juttelemaan. Mikäs sen mukavempaa, kuin saada juttuseuraa :)

Juttelisin mielelläni jonkin aikaa ellei minulla olisi kova kiire jonnekin. Kannattaa ilman muuta harjoittaa tuota sosialisoitumista.

Hienoa että olet lopettanut juomisen. Et varmasti tule katumaan sitä.

Kyllä minä aina vastaan ja juttelen ihan ystävällisesti takaisin, jos joku minulle rupeaa puhumaan. Kyllähän näitä aina välillä tapahtuu. Kaupassa, bussissa, koiran kanssa ulkona, kierrätyskeskuksessa, bussipysäkillä on näitä tilanteita syntynyt ihan ventovieraiden ja selvinpäin olevien ihmisten taholta, vaikka Helsingissä asunkin. Ihan mukavia nämä tällaiset juttutuokiot aina ovat, enkä pistä niitä ollenkaan pahakseni.
Tuskinpa niistä mitään ystävyysuhteita syntyy, sillä mielestäni ystävystyminen vaatii pitempiaikaista kohtuu usein näkemistä, juttelua ja pikkuhiljaa tapahtuvaa tutustumista. Kaikkihan toki on aina mahdollista. Mutta ehkä joistain lähiseudullasi asuvista ihmisistä, joita näet usein, saattaisi jonkinlaisia tuttavuuksia syntyäkin.