Suominainen?

Kyllä me, öö, ollaan, öö, kaikki, öö, suomenkielisiä, öö, perkele. Javisst!.

Olemme suomenkielisiä varmaan useimmat, ulkomaankielisillä on omat fooruminsa, mutta koska suominainen on tehnyt itsestään niin vastenmielisen olennon suomalaisen miehen kannalta on pakko käyttää tuota suominainen ilmaisua erottaaksemme hänet normaaleista naisista joita toki ihailemme ja kunnioitamme.

Olen suomi mies.

Olen suominainen. Kai kovan tien kulkenut suomimiehen rinnalla, kun minusta on tullut "itsetietoinen ämmä". Sis tiedän mitä haluan. Jos en sitä saa, niin olen mieluummin yksin kuin jälleen miehen kanssa, joka ei ota elämää haltuun.
Yksi mies sanoi, että mitä tässä alkaa pesänrakennukseen, kun erotaanhan tässä kuitenkin. HYVÄ ALOITUSPUHEENVUORO PARISUHTEESSA!
Toinen sanoi minun kulkevan selkä suorassa, ettei uskaltaudu juttusille. No, hän varmaan etsi itselleen naista nyrkin ja hellan väliin.
Mitä tämä suominainen olisi vailla: Itseään ja läheisiään kunnioittavan ihmisen. Joka uskaltaa elää, nauraa epäonnistumisille päin naamaa; mutta ottaa niistä opikseen, nauttia onnenhetkitä, jakaa elämänsä, halua olla läsnä jakamassa koko palettia. Elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista, sen kaikki tietävät. Jos piikkejä ei tanssinpyösteessä nypi välillä (keslustellen) jalkapohjistaan pois, niin se saattaa alkaa ahdistamaan josskin vaiheesa.
Tuo on varmaankin liikaa pyydetty, mutta noista en tingi arvoittavathan suomimiehetkin kadunkulkijat: antaisin, en antaisi, ehkä antaisin... (noin olen kuullut tehtävän miesten keskuudessa) Tyylinsä kullakin, mutta en usko kenenkän olevan sellaisen että katsotaan mitä sattuu vastaan tulemaan ja otetaan kuka haaviin tarttuu.