Niin yleistä

Olen miettinyt sitä samaa omassa liitossani. Meillä ei puhu kumpikaan enää. Olemme olleet naimisissa yli 15v. En halua aljastaa kasvoja, en halua että joku tietää minun henk.koht. asioita, en halua osoittaa että olen heikko.Puhuttavaa kyllä olisi.

On helpompaa lähteä vieraisiin panemaan.

Sanohan tuo iltaruskoni lämmölle!

45:n liittovuoden aikana olemme muutaman kerran yrittäneet mykkäkoulua mutta hyvät yritykset ovat luhistuneet puolessa tunnissa.
Useammin minun toimestani.

Ei ole patoutumia. Aivan alkuvuosina ne purkautuivat muutaman kerran lentävien tekstiilien muodossa mutta pitkiin aikoihin ei minun ole tarvinnut väistellä lentäviä esineitä.
Koskaan ei joukossa ollut mitään kovempaa. Ei edes kenkiä.

Vaimossani on 1/4 osa tataaria ja määrittelemätön osa baijerilaista.

Kyllä meillä puhutaan vaikka takana jo yhteisiä vuosi 42v. Mutta sitten vasta voi sanoa että parisuhde puhkesi todella kukaan kun lapset muutti pois kotoa. Nyt on aikaa ja vapaus elää niin kuin halutaan.

Ainut ongelma on se että pitäs malttaa rueta nukkumaan, mutta kun asiaa ja tekemistä riittää enemmän kuin olisi aikaa.

Muistkaa te joilla on lapset vielä kotona, nyt aikaa lapsille (mutta myös parisuhteelle)
Aika menee kauheen nopeasti, mutta vielä teillä on aikaa toisillennekin kunhna hoidatte ensin äidin ja isän tehtävät alta pois.