Tämä kysymys mielenkiintoinen vaikka ei liitykkään palstan aiheeseen.
Missä vaiheessa sielu asettuu sikiöön?
sielukas.
9165
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kohdun hedelmä ole sikiö.
Jos noin olisi niin sinäkin olisit edelleen sekasikiö.
1Ms.4:8 Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: "Menkäämme kedolle." Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet.
Niin Herra sanoi Kainille: "Missä on veljesi Aabel?" Hän vastasi: "En tiedä; olenko minä veljeni vartija?"
Ja Herra sanoi:
"Mitä olet tehnyt?
Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.
Näin abortoitujenkin lasten veri huutaa maasta ja maastamme taivaaseen.
Etsi Jumalan armahtamaa laupeutta, ettet hukkuisi. Hebr. 12:24 ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.
Liha ja veri eivät peri jumalan valtkuntaa,mikä on syntynyt lihaksi on lihaa ja mikä on syntyn hengeksi on henki.Teidän on synnyttävä uudesti ylähäältä.
Ihminen muodostuu ajan kanssa ympärillä olevasta.
Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen ja niin hänestä tuli elävä sielu.
Suunnilleen näin sanoo 38 raamattu 1Ms 2 luvussa
Uskon että siinä vaiheessa, kun hedelmöittynyt munasolu tarttuu kohdun seinään ja alkaa jakaantua.
Voidaan sanoa, että sielu on mukana 'suunnittelemassa' seuraavaa elämää ihmiskehossa jo ennen hedelmöittymistä. Se näet etsii kehitykselleen (=tietoisuuden kasvulleen) parhaiten sopivat puitteet eli kehon, perheen ja yhteisön, siis olosuhteet jotka voisivat antaa sille parhaimmat virikkeet ja kokemukset eli mitä se tahtoisi kokea oppiakseen jotain tärkeää ja edetäkseen kohti haluamaansa päämäärää. Sielu on ollut olemassa maailmankaikkeuden 'alusta' lähtien. Se on syntymätön ja kuolematon, mutta sillä on ollut 'alku' silloin kun se on jakautunut erilliseksi 'osaseksi' Ikuista Henkeä.
Sielua ei siis 'luoda' yksittäistä elämää varten. Sielulla elämä ihmiskehossa on vain yksi kokemussykli lukemattomien muiden joukossa lukemattomilla eri olemisen tasoilla ja Ikuisen Hengen loppumattomilla mahdollisuuksien kentillä.
Syntyvään lapseen sielu asettuu pysyvämmin vasta lähellä synnytystä tai vasta sen ensimmäisellä hengenvedolla. Lopullinen eli koko elämän kestävä kiinnittyminen tapahtuu vasta muutaman vuoden sisällä. Voimme siis todeta, että pilkkuja viilaamalla keholla ei ole sielua, mutta sielulla on keho jonka se ottaa käyttöönsä syntymässään!
pilkkua viilaamatta, että ihmisen sielu ei kuole koskaan ja se erkanee ihmisestä hänen kuolinhetkellään. Oletko koskaan ollut kuolleen ihmisen lähellä, esim. ruumishuoneella? Kuollut ihminen on ihminen ilman sielua ja hänestä aistii sen, että kaikki elämä ja hänen sielunsa on hänestä jo irtaantunut. Miksi ihmiset surevat kuollutta niin kovasti? Siksi, että elämä on kallisarvoinen lahja, kun läheinen kuolee, suremme, koska olemme menettäneet hänet ajaksi. En sano, että iäksi, sillä uskon siihen, että jos ihminen uskoo Jeesukseen, hän ei kuole, vaan saa kuoltuaan uuden ruumin.
15:44 Se kylvetään luonnol-linen ruumis ja nousee hen-gellinen ruumis. Meillä onluonnollinen ruumis, onmyös hengellinen ruumis.
Jos kysyt minulta, Brinalta, niin vastaan kysymykseesi mm. tässä aloittamassani keskustelussa: http://keskustelu.suomi24.fi/node/12297229
:)
Ps. olin hoitaja ammatiltani, joten olen kohdannut kuolemaa jo työni puolesta. Myös elämässäni alkaa olla se vaihe jolloin tästä elämästä pois siirtyneitä omaisia on enemmän kuin vielä elossa olevia.
Pitääkö siihen nyt olla välttämättä juuri jokin tietty hetki?
Olen jostain lukenut, että n. 3kk ennen syntymää tai sitten syntymän hetkellä, joten ehkä sielu asettuu sikiöön haluamallaan hetkellä. Kyllähän siellä sikiössä tuntuu olevan "joku kotona" jo kuukausia ennen syntymähetkeä. Onhan se varmasti jännä kokemus olla kohdussa vedessä lillumassa. Musiikkiakin kannattaa sikiölle soitella.
On se harmi kun tuo sukellusrefleksi on evoluution myötä meiltä ihmisitä täysin kadonnut, vaikka pienellä vauvalla se toki toimii. Kyllä se olis hyödyllinen juttu edelleenkin. Evoluutio ei aina ehkä mene ihan järkevällä tavalla.