Elikkäs olemme avopuolisoni kanssa olleet n. 3 vuotta yhdessä.. meillä on 1 v. lapsi. Parisuhteemme kuitenkin kärsii nytten kovasti. Mieheni käy koulua ja minä olen lapsen kanssa kotona, olen kuitenkin todella väsynnyt. Joka päivä minä hoidan lapsta suurimmakseen osaksi yksin. Aamulla mies menee kouluun ja kun hän tulee kotiin käy nukkumaan ja herää illalla. Päivästä toiseen kuulen vaan haukkuja ja raivoa hän myös huutaa lapsellemme jos lapsi itkee elikkä hänen hermot ei kestä lainkaan. Minä myös teen kaiken kotona siivoon laitan ruuan jne. hän vie joskus roskat ja joskus pesee muutaman koneen pyykkiä. Aluksi tämä ei ollut tälläistä hän auttoi enemmän lapsen kanssa mutta nytten jättää KAIKEN minulle. Mitä teen? Haluisin minäkin joskus nukkua pidempään tai jotain.
mitä tehdä
kyllästynytnainen
11147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miehet ne vaan on sikoja!
No luuletko, että mies tuosta muuttuu? Käytännössä olet kahden lapsen yh eikä tilanne muutu - miehellähän on kaikki hyvin, kun saa siipeillä täyshoidossa sinun tehdessä kaiken hänenkin eteensä. Ai että vie roskat ja pesee pyykkiä - sorry vaan, mutta kyllä meillä ainakin KONE ne pyykit, kun joku ne sinne laittaa ja ottaa kuivumaan.
Oletko ajatellut, että toisinkin voisi olla? Tuskin elo kaksin lapsen kanssa ainakaan rankempaa olisi, kun saisitte elää rauhassa ilman äijän huutoa?
Kysy neuvolasta perhetyön tukea tai soita lastensuojeluun ja kysy sieltä tukea tilanteeseen. Sinun pitää huolehtia omasta jaksamisestasi.
Oletko koskaan sanonut miehellesi, että nyt päiväunet eivät sovi koska sinä tarvitset lepoa ja hänen vuoronsa hoitaa lasta?
Tai istuttanut hänet pöydän ääreen ja sanonut, ettei lapselle huudeta. Ei enää kertaakaan. Se on väkivaltaa pientä lasta kohtaan ja teidän on suojeltava lasta sellaiselta. Sano, että otat lastensuojeluun ja neuvolaan yhteyttä ja pyydät ulkopuolista apua, koska mies ei kykene perheestään huolehtimaan.
Varmasti herättelee. Mutta sinun on toimittava. Pidettävä kiinni omasta ja lapsen hyvinvoinnista. Eikä miellytettävä miestä.
olen sanonnut hänelle kaikesta tuosta mutta se on sitten vain hetkellisesti hänen muistissaan vaikka päiväunet hän kyllä nukkuu vaikka mikä ois. Hän syyttää minua että minä vaan valitan ehkä nykyään valitankin enemmän mutta ei se minun mielestä ainakaan mikään ihme ole koska olen todella kyllästynyt tähän tilanteeseen.
olen ajatellut useinkin nykyään, ja olen hänellekkin siitä sanonnut mutta jatkaa vaan entiseen malliin tai hetken mielistelee mutta se siitä sitten. hänen mielestään minä teen väärin kun välillä nykyään ehkä useamminkin menetän hermot häneen mutta joo olen tosiaan miettinyt että lapsen kanssa kahdestaan olisi varmaa helpompaakin ei ainakaan mies olisi siinä minua haukkumassa, lapselle huutamassa ja mun hermoja syömässä..
Olette molemmat henkisesti että fyysisesti väsyneitä. Parisuhteessa kuuluu löytää ongelman ydin ja yhdessä miettiä miten asiat saa korjattua sen sijaan että syyttelee toista/muita.
Kait hän nyt ymmärtää itsekin ettei pikkulapsta sovi pelotella karjumalla mutta ehkä hänkin on tilanteeseen jotenkin niin väsynyt ettei osaa ratkaista ongelmaa muuten kuin huutamalla.
Normaaleja parisuhteen ja lapsiperhheen haasteita noi on, osoitatte kypsyytenne tai oman lapsellisuutenne istumalla saman pöydän ääreen ja miettimällä ratkaisuja. Onko teillä taloudellisia huolia lisäksi tai miehellä paineita opiskelun takia. Aikuisina te etsitte ratkaisut yhdessä. Joko korjaatte asiat tai eroatte.
Ota asia esille positiivisessa hengessä, TEILLÄ on vaikea hetki suhteessanne ja TEIDÄN täytyy etsiä vastaukset YHDESSÄ. Ellei se onnistu niin ette kuulu yhteen.
Oletko pyytänyt perhetyötä tai ollut yhteydessä lastensuojeluun? Tuskin miehesi toimintamallit muuttuvat ilman ulkopuolista apua? Hän on lienee tortunut jo teidä suhteenne dynamiikkaan ja tietää, et ku hetken "jaksaa olla kiltisti" voi taas sit elää itsekästä elämää?
Koet ettei puhe auta? Laita mies ulkoruokintaan. Avaa asuntosivut nettiin ja pyydä miestä täyttää asuntohakemus.
Tai sit vaan siedät tilannetta.
Itse en katsoisi hetkeäkään ihmistä, joka huutamalla purkaa omaa turhautumistaan pieneen lapseen. Pahaa tekee ajatellakin teidän pikkuista... suojele häntä arvaamattomuudelta.
"Päivästä toiseen kuulen vaan haukkuja ja raivoa hän myös huutaa lapsellemme"
Tuo on väkivaltaa, jota sinun eikä lapsen kuuluisi kokea missään tilanteessa ja vielä omassa kodissa päivittäin!
Mies tarvitsee hoitoa ja te rauhaa, joten kipin kapin muutatte erilleen. Noin väkivaltainen mies ei saa tavata lastaan kuin valvotusti muutaman kerran kuussa. Sinun ei siis tarvitse pelätä, että mies jäisi kahden kesken lapsenne kanssa eronkaan jälkeen.
Edes lapsen edun nimissä pelastat hänet väkivaltaiselta isältään. Näin minäkin tein ja nyt on ihana elämä ilman miestä!
Mä en ymmärrä näitä "eroa heti" vastauksia. Se kertoo vain siitä että aikuiset ihmiset ovat kyvyttömiä PUHUMAAN ja etsimään itseään, kumppania ja yhteistä suhdettaan.
Menin eilen naimisiin. Meidän vihkikaavassa sanottiin että elämään kuuluu rakkaus ja viha. Viha ei ole rakkauden vastakohta, vaan välinpitämättömyys. Mielestäni viisaasti joku on tuon sanonut.
On hetkiä jolloin kokee vihan tunteita mutta rakkaus kantaa sen hetken yli, se pitäisi ymmärtää. Pitäisi osata puhua asiat halki oikeasti. Tietty jos on kykenemätön siihen niin sitten kannattaa harkita eroa. Se, osaako puhua todella, vaatii tiettyä elämänkokemustakin mitä nuorilla harvemmin on.
"olen sanonnut hänelle kaikesta tuosta mutta se on sitten vain hetkellisesti hänen muistissaan vaikka päiväunet hän kyllä nukkuu vaikka mikä ois. Hän syyttää minua että minä vaan valitan"
"olen hänellekkin siitä sanonnut mutta jatkaa vaan entiseen malliin tai hetken mielistelee mutta se siitä sitten. hänen mielestään minä teen väärin"
Tuossa on ap:n kirjoituksia..
Mies on kykenemätön suhteeseen ja olemaan isä lapselleen. Piste.
Mukava ja hieno mies sinulla. Tuollaisiin tapauksiin naiset rakastuu.