Ihastutteko helposti ?

Ihastun nykyään jopa helpommin. Voimakkaita ja nopeita ihastumisia (perustuu sielunkumppanuuteen) ei kuitenkaan ole enempää eikä vähempää.

Kyllä, enkä ole koskaan näyttänyt ihastumistani ihastuksen kohteelle. Ovat yleensä olleet varattuja, jotka ovat ainoita joilla on minkään laista halua tutustumiseen.

En ihastu kovin helposti ja se johtuu siitä etten anna itseni ihastua. Jos heittäytyisin tunteelliseksi kaikkiin potentiaalisiin naisiin, niin varmasti kärsisin sydänsuruja ja vitutusta kokoajan. Vasta sitten jos nainen vaikuttaisi itse olevan kiinnostunut minusta, voisin yrittää tutustua ja antaa mahdollisuuden.

Monissa ihmisissä on mun mielestä ihastuttavia piirteitä, mutta ihastumiseen kyllä tarvitaan mun kohdalla aikaa. Silmäräpäyksessä olen ihastunut varsinaisesti vain kerran.
Olen aika järkevä tunneasioissa ja se ei ole aina hyväkään asia. Tulee suotta alkuun jarruteltua ja mietittyä liikaa. Nyt en ole ihastunut pitkään aikaan keneenkään, ehkä sekin on ollut off-asennossa viime aikoina.

Tuttuja fiiliksiä... Ite kiinnostun kyllä melko helposti tosin harvoin, mutta tuohon ihastumiseen tarvitaanki sitten jo enemmän. Se kun vaatii jo siltä toiseltakin osapuolelta kiinnostusta, että asia voi johtaa pidemmälle.

En edes muista milloin olisin viimeksi ihastunut. Ulkkarimieheni=hoitoni on kyllä erittäin haluttava ja fiksu ja kaikkea, mutta en koe häneenkään olevani _ihastunut_, enemmänkin mietin haluanko edes käyttää syyslomaani siihen, että reissaan taas jonnekin juuri häntä tapaamaan. Syksy on minulle sellaista aikaa, että hormonitoiminta hiipuu valoisan ajan lyhenemisen myötä ja se vähäinenkin aktiivisuus parinhakuun latistuu pimeimmäksi ja kylmimmäksi vuodenajaksi.

Niin, en tiedä onko myös vähän siitä kiinni että odottaa liikaa tai kasaa liikaa paineita.

Jos muistelee omia edellisiä suhteita niin tuntuu et aika harvassa niistäkään oli ihan alussa isompia tunteita pelissä. Toki jonkunlaista kiinnostusta ja ihastusta mikä on johtanu siihen ,että näkemistä on jatkettu. Tai näkemisten jatkaminen on sujunut ihan luonnostaan ja jossain vaiheessa vaan tajuaa et onkin ehkä jo enemmän pelissä.

Jaah, luulen että ihastuminen on enempi teinien ja ehkä naisten juttu. Omalla kohdallani hyvinkin vuosikymmen vierähtänyt ilman että yksikään nainen olisi sekoittanut päätä. Osittain voi johtua siitä, ettei yleensäkään tapaa naisia kuin asiakkaina tai asiakaspalvelijoina, mutta osittain siitä että on oppinut näkemään naisellisia juttuja jotka aiemmin tuntui ihastuttavina nyt pelkästään ärsyttävinä. Sitä vaan voi esim. Ihailla naisten vartaloita ilman minkäänlaista kiinnostusta tutustua kyseiseen naiseen.

En valitettavasti. Tiukassa on ihastuminen. Kiinnostuneita naisia riittäisi kyllä ja saan aloitteitakin. Ei vaan nyt jostain syystä kiinnosta.

Mutta nyt on pari sellaista molemminpuolista jysähdyspikaihastumista tullut pitkästä aikaa. Varattuja molemmat, eikä mitään siten tapahtunut. Lähinnä tollaset syö miestä, mutta toisaalta antaa uskoa, että someday over the rainbow..

Tunnun olevan aika mustavalkoinen tässä suhteessa. Joko lähtee jalat alta tai sitten ei tunnu miltään.

Ja usko naisiin on koetuksella. Sellaisia kaksnaamasia pettäjäpelaajia tullut vastaan, että huh. Säälimätöntä ja julmaa touhua suorastaan. Tämä lievä tunteettomuus auttaa itseä, mutta usko on niin koetuksella, että alkaa tosi vaikea luottaa.

Nuorena ja hölmönä kun luuli, että naisilla olisi sielu, sitä saattoi ihastuakin päätä pahkaa. Mutta sitten kun totuus lopulta löi vasten kasvoja ja tajusi ettei naisilla ole sielua, ihastuminen on kuin antautuisi väittelemään Dark Fear nimisen botin kanssa.

http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/tutkimus vahvistaa maailmankaikkeus on hologrammi/a953556

Naiset ovat matrixin luomia sieluttomia tekoälyjä. Me sielulliset älykkäät miehet taas olemme yksin meitä kiduttavan tekoäly hologrammin vankeina.