Omituiseen suhteeseen ajautunut

"Olen alkanut miettiä että pitäisikö meikäläisen vain sanoa että eiköhän tämä ollut tässä ja jatkaa eteenpäin,"
- pitäisi

"kun oma luonne on sellainen että en halua toisen selän takana pelata mitään pelejä."
- pelasithan sinä hänen miehensä seläntakana

"Ja onhan se toisaalta vähän semmoinenkin tilanne että jos edellisessä suhteessa on pettänyt (minun kanssani) niin miksei voisi minuakin pettää."
- nimenomaan

Vaikea sanoa. Oma suhteenikin alkoi heti miehen eron jälkeen, ja siinä alun kuvioissa on kyllä ollut sulateltavaa... Ja nyt menee kuitenkin ihan hyvin.

Mutta nuo viestit muilta miehiltä ja tinder, ja tuo fb-status... Kuulostaa, että nainen hakee irtiottoa, omaa elämää. Ehkä jo parin kuukauden päästä tilanne voi olla toinen, mutta nyt saatat vaan satuttaa itseäsi.
En kyllä ymmärtänyt, miksi sullakaan on enää se tinder... Musta se, että nainen vaati sulle sen parisuhdestatuksen epävarmuuttaan. Jos haluat, ettei teillä ole deittiprofiileja, niin ole itsekin sanojesi takana.

Ja käykää läpi asiaa. Nuo miesten viestit, ja miten ne rikkoo luottamusta. Ja mä kyllä kehottaisin vetäytymään pariksi kuukaudeksi taka-alalle, miettimään omia fiiliksiäni siellä.

Se, ettei nainen suutele tyttönsä nähden, siitä ei tarvitse olla huolissaan. Tyttökin tarvitsee aikaa sulatella asiaa, siinä kannattaakin edetä hitaasti

Ei ole edes vaikea sanoa. On alkamassa tai todennäköisesti alkanut jo se "kadotetun nuoruuden" metsästys baarijuoksuineen ja pikadeittailuineen, kun havahtuu siihen että on juuri eronnut, eikä välttämättä tarvi heti jämähtää uudestaan paikoilleen. Hyvin helposti johtaa monien asioiden ja henkilöiden testailuun, se vaihe ei ihan helpolla lopu, varsinkin jos toteaa että markkina-arvoa löytyy ja vientiä piisaa. Toisilla se jää päälle. Perusteluissa voi kuulua "en mä halua olla enää pystyyn kuollut" tai "muumioitunut"

Se ilmiselvä laastarin rooli sopii sulle vain jos se on sinun puolelta suunnilleen tunteetonta ja itse juokset pitkin kyliä muita treffailemassa. Juokse karkuun kun vielä voit ennen kuin näpit palaa pahemmin. Ainoa mitä nainen menettää on laastari, jonka tulee nopeasti korvaamaan toisella.
Ja niinkuin itsekin jo totesit pettäjästä, kerran pettäjä on aina pettäjä.

Eihän varattuihin pidä mennä sekaantumaan. Tuollaista se sitten on.

"toinen on sanonut monta kertaa menettäneensä niin paljon että jos vielä menettäisi minut ei kestäisi"
Pitää sinut kiristyksen keinoin vierellään, mutta siltikin sopivan välimatkan päässä, että voi sitten helposti irtautua, kun löytää uuden. Eihän hän muuten tinderissä olisi ellei hakisi uutta.

Nainen vehkeili miehensä selän takana, nyt hän tekee sitä samaa sinun kanssasi. Ei ihan tervepäinen.

Kysy nyt hyvä ihminen suoraan naiseltasi ja kerro rehellisesti omat tunteesi ja pelkosi. Ilman sitä et voi mitenkään päin tietää, mitä hän ajattelee tai tuntee.

Vähän minulla oli viestiä yövuorossa kirjoittaessani sellainen fiilis että millaisia vastauksia mahtaa tulla, kun kyse kuitenkin on Suomi24:stä. Mutta kiitos asiallisista vastauksista.

Olen luvannut lähteä parin viikon päästä naisen suosikkibändin keikalle Helsinkiin, mutta tarttee varmaan sen jälkeen nostaa kissa pöydälle ja keskustella asia selväksi. Pari kertaa taidan ensin vihjailla tuosta "vaikeasti selitettävästä parisuhteestakin". Jos nainen ei halua muuttaa tapojaan (tai jos pari kaveria on sitä mieltä ettei kannata) niin sitten jatketaan samalla tavalla kuin viime syksynäkin, eli meikäläinen etsii epätoivoisesti onnistumatta uutta seuraa samalla kun satunnaisesti käy tapailemassa tuota. Tietysti nyt on se ero että tuokin etsii uutta seuraa kun ei ole enää parisuhteessa, mutta jos hän sitten paremman löytää niin ei kai sille voi mitään.

Jos nainen on sinulle oikea, jaksat kyllä odottaa. Naisella on oma prosessinsa vielä kesken, koska ero on tuore asia. Hänelle pitää antaa tilaa eikä olla itsekäs ja vaatia hänen sitoutumista sinuun. Hän voi kokea vaatimuksesi tässä tilanteessa liian vaativilta ja voit menettää hänet kokonaan. Se, että hän lähti aikoinaan sinun mukaasi on ollut vain oire hänen avio-ongelmistaan. Mies on todennäköisesti ollut poissaoleva, kun on ollut suhde toisen naisen kanssa. Seksiäkään ei ole ollut kuten silloin, kun asiat ovat ok. Jokainen kaipaa läheisyyttä ja seksiä toisen kanssa.

Nyt sinulta odotetaan aikaa ja tukea. Mikäli sinusta tuntuu, että joudut olemaan terapeutti niin ota asia puheeksi. Arvailemaan ei kummankaan tarvitse aikuisten suhteessa lähteä.

Epäluuloisuutesi kertoo omasta epävarmuudestasi. Mikäli naisella on edelleen vielä paljon käytännön asioitakin huolehdittavana, kuten yhteisen kodin jakaminen tai lasten huoltajuuskysymykset, niin vähintä on miettiä sitä miten sinä voit.

Mikäli haluat olla muutakin kuin laastarisuhde, sinun tulee seisoa naisesi rinnalla. Hän arvostaa elettäsi myöhemmin, mikäli suhteenne vakiintuu.

Mikäli sinusta taas tuntuu siltä, ettei suhteessanne ole oikeaa tunnetta tai sitä mitä suhteelta haluat niin tee ratkaisu ja pysy siinä. Muista kuitenkin, että nainen tässä tilanteessa tarvitsee olkapäätä ja syliä. Niin tarvitset sinäkin. Onko parempi olla yksin kuin tutustua itseensä tällaisen vaativamman tilanteen kautta? Tsemppiä teille molemmille.

Entistä erikoisemmalta alkaa tuntua. Nainen jatkaa edelleen Tinderin räpläämistä, kännykkä viestii aina välillä whatsappia tai messengeriä ja aikaisemmin hän on suoraan sanonut tai näyttänyt viestejä jos ovat tulleet hänen kavereiltaan tai jossain ryhmissä. Nyt ei enää ole viestejä näytetty tai sanottu mitä siellä on eikä meikäläisen tapoihin kuulu kysellä mitään "kuka se oli". Pari uutta kaveriakin on faceen ilmestynyt, sellaisia joilla ei ole muita tuttuja kavereita ja tänäänkin sanoi mulle kun keskusteltiin että menee nukkumaan ja sulki Facen mutta silti kun itse kirjauduin uudestaan niin siellähän tuo oli taas kirjautuneena. Aikaisemmin oli julkisena parisuhdetila "vaikea selittää", mutta nyt tuo on senkin piilottanut.

Maanantaina oltiin ensin syömässä ja sitten leffassa. Nainen otti annoksistamme kuvan kavereilleen whatsapp -ryhmään ja sen jälkeen alkoi arvuuttelu, "oletko treffeillä", "kuka se on" jne. Tuntuivat oikein pettyneiltä kun toinen oli meikäläisen Facesta lukenut että ollaankin menty samaan leffaan. Mutta taitavat kaveritkin hokata että meikäläinen on tässä hommassa vain joku lohduttaja ja statisti.

Kaipa mun tarttee nyt oikeasti nostaa kissa pöydälle kun pitäisi sinne mennä huomenna yöksi. Tietäis edes missä mennään, kannattaako koko juttua enää jatkaa. Itse en ole luovuttajatyyppi enkä oikein mustasukkainenkaan, mutta kaipa se raja jossain menee. Tarttis vaan itse tajuta että homma on nyt tässä.

Oikeastaan jäin miettimään sinunkin tunteitasi naista kohtaan. Kirjoitat:

"Itse haluaisin jo aloittaa oikean parisuhteen kun kuitenkin olin pari vuotta sinkkuna oman eroni jälkeen ja moni kaveri joka on löytänyt uuden suhteen on edennyt huomattavan paljon nopeammin omissa suhteissaan."

ja

"...niin sitten jatketaan samalla tavalla kuin viime syksynäkin, eli meikäläinen etsii epätoivoisesti onnistumatta uutta seuraa samalla kun satunnaisesti käy tapailemassa tuota."

Eli oletko palavasti rakastunut vai haluatko vain epätoivoisesti olla jonkun, ihan kenen vaan, kanssa, kun kaveritkin seurustelee?

Kaiken kuvailemasi perusteella näyttää siltä, että teidän tarinanne ei ole mikään vuosisadan rakkaustarina :(.

...ihmissuhdekiemurat on joskus erikoisiakin. En itse kuvitellut ikinä olevani erillään vuosia jo asuneen avioparin- kolmas pyörä, mutta näin on käynyt. Miespuoleinen käy luonani ihan julkisesti aina kun yhteistä aikaa vain löytyy. emme leiki mitään kotia, mutta pesen ohessa pyykkinsä, hän vastaavasti tuo ruokaa usein- minä huolehdin polttoainekuluista isoksi osaksi, ja pähkäillään asioita hyvinkin arkisesti.
Suhde on... rakastumistilanne. Kantaa pitemmällekkin, jos erillään jo vuosia elänyt pari ei palaa yhteen- olen luvannut väistää jos niin käy, vaikka jo ajatuskin sattuu...
Ennen juhannusta tavattiin. Nyt on syyskuuta. Suhde ei ole hiipumaan päin, oma arkeni pyörii duunissa, syksyn sadon kanssa ja mietin välillä että onko meistä- minä itse olen eronnut liki 20 v. sitten ja toinen vasta käy läpi eron prosessia... Tukea koetan, minkä pystyn- muuhan on kahden muun ihmisen välisiä asioita.
Moni asia kaipaa rakentamista, luottamuskin. Yksi kuiteskin on selvää- ja näkyy ja tuntuu toisesta, että tämä nyt on sitä, ihan oikeaa, elettävää elämää. Hyvinä ja huonoina aikoina.
Opinko itsekään elämistä- ellei näinkin ole? Tuskin. Opinko toista tuntemaan? En.
Vasta hiljattain oli vaikea aika, mutta lopulta ajattelin, että jos nyt annan mennä, menee, ja menee varmasti muualle kuin virallisen puolisonsa luokse. Tai jos käsken poistumaan, olettaa että ajatukseni ihmisestä ovat muuttuneet.

Niin... hyvä puoli asioissa on, etten ole änkeytynyt minkään normaalin hyvin toimivan liiton sekaan. Kyllä minä asiaa aluksi pyysinkin kovin selvittämään, ja kerroin, etten halua perheitä sotkea. Ilmeni ettei kyseessä ollut kuin paperikulissi, joka sekin jo natisi.

Rassaa? En tiedä oikein, mikä muu voisi kaivertaa enemmän, kuin toisen prosessin myötä se kertautuu, mitä on ollut kauan sitten. Miltä tuntuu siitä vaimosta? Miltä itsestäni tuntui aikoinaan? Vaikuttaako asiaan se minkä ikäistä jälkikasvu on?
Jotkut puhuvat- että kyse on usein rahasta, omaisuudesta- ja niinhän usein onkin. mutten ymmärrä- eikö ole aina viisaampaa erota jos ei kiintymyksen ja kunnioituksen sidettä ole, ja rakkaudestakaan mitään jäljellä...

Itse en kyllä veisi utta miestä kotiini yöksi näin pian eron jälkeen. Enkä suutelisi lasten aikana. Minusta nainen toimii viisaasti ja hienosti lapsiaan kohtaan.

Sitten taas tuo muu käytös kuullostaa aivan normaalilta naisen käytökseltä eromyllerryksessä. Omalta osalta voi tunnustaa että tutulta kuulostaa. Mieheni oli kuitenkin pitkämielinen, pysyi rinnalla ja antoi minun eheytyä omalla tavallani. Nyt suhteemme on jatkunut vuosia, tasaantunut ja on turvallisin paikka jonka tiedän. Eli aika tekee tehtävänsä.

Ja niinhän siinä sitten kävi että ero tuli. Naista ei tavoittanut koko viime viikonloppuna ja sunnuntaina oli Faceen tullut viesti että "olin matkoilla, päätin kääntää yhden kortin joka minua askarrutti." ja sitten oli minut poistettu kavereista ja bannattu. Parin kännyviestin jälkeen selvisi että nainen oli tavannut uuden miehen ja viettänyt viikonlopun hänen luonaan. Että näin. Joskus tilanteet näköjään menee näin. Olisi vaan voitu keskustella paremmin. Ei oikein hyvin mennyt mielestäni.

Vielä ottaa päähän, mutta kyllä tämä tästä.

Sano sille naiselle että haluat edetä suhteessa, etkä jäädä vain tällaiseen välitilaan, että se ei ole sinulle riittävästi. Sinulla on oikeus siihen, ja oikeus tietää vihdoin minkä tasoiseen suhteeseen nainen on valmis. Jos nainen ei osaa sanoa, kerro että miettimisaikaahan on jo ollut ja että annat vaikka kuukauden aikaa pohtia haluaako jaktaa vai ei, että jos on tosissaan, niin sitten jatkatte.

Minä tekisin näin, enkä kyttäisi fb:tä tai muitakaan juttuja. Jos hän haluaa, niin sitten hän haluaa ja luota siihen. Se näkyy sen toisen toimissa, jos haluaa muuttaa yhteen ja tekee asioita sen eteen että se toteutuu. Sitten jos sinulle itselles tulee fiboja jostain pettämisestä tai ettei toinen ole tosissaan tai haluaa eri juttuja, voit taas toimia tilanteen mukaan ja jatkaa eri suuntaan jos tarvis.

Pakko taas hiukan kertoa mitä tässä on kuukaudessa tapahtunut.

Oli kyllä niin outo fiilis tuon eromme jälkeen ettei tosikaan. Ajattelin ensin että noh, kyllä se siitä mutta kun vielä kuukausi erostakin tuntui niinkuin puolet olisi viety pois niin se oli kyllä aika erikoista. Noh, naisen uusi suhde päättyi jo parin viikon jälkeen ja itselläni ei ollut kuin yhdet treffit suunnitteilla mutta kaverini kertoi tuosta ehdokkaasta sellaisia juttuja että siirsin sen mappi Ö:hön.

Noh, nyt sitten tässä marraskuun alussa tapahtui jopa yliluonnolliselta vaikuttava juttu. Heräsin kesken unien siihen että aivan kuin tuo nainen olisi huutanut apua. Olin vaan itse taivaalla tuhansien kilometrien päässä Suomesta. Noh, maahan päästyämme ennenkuin olin edes ehtinyt kysyä tuolta viestillä onko joku hätä, hän oli itse laittanut viestiä joutuneensa sairaalaan.

Sairaalasta päästyä olenkin sitten pitänyt huolen tuosta naisesta. Vienyt ruokaa, tarjonnut kainaloa ja silityksiä yms. yhdessäoloa. Kuitenkaan tuo ei halua suhteeseen kanssani vaikka itse olisin antanut hänen pikasuhteensa anteeksi. Itsekin haluan edetä äärimmäisen hitaasti mutta määrätietoisesti ja päätin mm. että poistelen kaikki deittijutut yms. Tinderinkin poistin maatessani hänen vieressään, vaikka jälkikäteen minulle sanottiinkin ettei sitä olisi kannattanut tehdä kun hän ei halua parisuhdetta. Perkele, minä haluan ja yritän nyt kaikkeni sen eteen. Voi tietysti olla että tuo "en halua parisuhdetta" tarkoittaa todellisuudessa että "haluan parisuhteen, mutten sinun kanssasi". Senkin näkee varmaan. Toisaalta ainakin naisen omien sanojen mukaan hänen minulle tekemänsä temppu oli ilkeä ja sellainen ettei hän tekisi enää ikinä niin.

Saas nähdä miten homma etenee. Kyllä minä nyt tätä haluan ainakin jonkun aikaa katsoa. En välttämättä loppuelämääni, jos tilanne jää tähän, mutta jos pikku hiljaa edistytään niin mikäs siinä sitten.

Itselläni oli suhde yhteen kaveriin joka käyttäytyi aika tavalla samanlaisesti kuin sinun naisesi. Itselläni ainakin se pelko että mitä hänelle oikein tapahtuu kun oli niin sekaisin piti jotenkin siinä suhteessa. Ja hänelle ei sitten tosiaankaan käynyt mitenkään hyvin.