Usein keskusteluissa perustellaan uskottomuutta sillä, että avioliitto on jo pielessä ja ettei pariskunnan väliin mahdu kolmatta, jos asiat on hyvin jne. Avioliitoissa voi olla hyviä ja huonoja kausia. Puoliso voi ajautua uskottomuuteen, mikä on yleisin ratkaiseva syy avioliiton päättymiseen. Jos onneton puoliso, uskottomuuden sijaan, yrittäisikin yhdessä puolisonsa kanssa korjata avioliiton heikkouksia, jäisi moni ero toteutumatta. Näinhän sen pitäisi mennä, mutta harmillisen usein juuri se uskottomuus on se suuri loukkaus, josta ei petetty puoliso pääse yli. Näin kävi myös minulle, mies petti, liittoa yritettiin pelastaa yhdessä, mutta loukkaus oli liian suuri ja tunteeni miestä kohtaan muuttuivat. Mies ei olisi halunnut erota. Hän ymmärsi liian myöhään perheensä ja avioliittonsa todellisen arvon.
Sitä olen pohtinut, että missä on avioliiton, oman ja toisten, kunnioitus? Minulle se alttarilla annettu lupaus uskollisuudesta oli niin tärkeä, etten päässyt yli puolison uskottomuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä epärehellisyydestä. Liittomme, joka kesti melkein parikymmentä vuotta, oli salasuhteeseen asti rehellinen, ja siksi loukkaus oli minulle ylitsepääsemätön. Tietysti liitossamme oli myös heikkouksia, kenelläpä ei pitkässä liitossa olisi? Ja tiedän, alttarilla luvataan, että myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta uskottomuus vie avioliitosta jotain, mitä takaisin ei saa ikinä.
Sitä olen pohtinut, että missä on avioliiton, oman ja toisten, kunnioitus? Minulle se alttarilla annettu lupaus uskollisuudesta oli niin tärkeä, etten päässyt yli puolison uskottomuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä epärehellisyydestä. Liittomme, joka kesti melkein parikymmentä vuotta, oli salasuhteeseen asti rehellinen, ja siksi loukkaus oli minulle ylitsepääsemätön. Tietysti liitossamme oli myös heikkouksia, kenelläpä ei pitkässä liitossa olisi? Ja tiedän, alttarilla luvataan, että myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta uskottomuus vie avioliitosta jotain, mitä takaisin ei saa ikinä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tuo on niin totta.
Miksi on pakko mennä siihen avioon? Ei ihmisiä edes ole tarkoitettu vain ja ainoastaan yhdelle elämän ajaksi. Omaa tyhmyyttä uskoa johonkin kirkon aameneen ja että sillä olisi hoidettu se asia että tuo toinen ihminen on kanssani uskollisena loppuelämän. Omaa typeryyttä uskoa kirkon sontaan.
Älä sekoita uskontoa ja ihmisen tarvetta perheeseen, molempiin vanhempiin, taloudelliseen turvallisuuteen, ehjään kotiin ja rakkauteen.
Tyypillisesti sinun kaltaiset ihmiset ovat niin kyynistyneitä nykymenolle, ettei kykene näkemään mitään oikeasti arvokasta massanaimisen vaihtoehdoksi.
Sinulla on selkeästi ongelmia kiintyä toiseen ihmiseen siinä määrin, että jaksaisi rakastaa vielä senkin jälkeen kun ihastus hiipuu. Älä perusta perhettä. Älä tee aviottomia lapsia. Älä aiheuta kenellekkään syyttömälle pahaa. On olemassa ihmisiä, jotka uskovat hyvään.
Minä koen ettei minulla petettynä vaimona ole vaihtoehtoja. Paljastui parin vuoden salasuhde mikä nyt ohi. Rakastan miestäni, pieni lapsi ja toinen tulossa. Mies haluaa jatkaa, sanoo, että rakastaa. Pakko vaan unohtaa ja olla ajattelematta mitä teki. Antaa anteeksi ja jatkaa perheen vuoksi.
Kunhan pistät ukon lapsia hoitamaan ja haet kohta uuden paremman iskän heille.
:( se hoitaa pistämättäkin ja osaa olla ihana. Rakkaus kuulema katosi, mutta rakastui minuun uudelleen. Toinen kertoi petoksen, muuten en tietäisi mitään. Ajattelen, että pitkiin suhteisiin kuuluu myös huonot hetket.
Vieras nainen kertoi sulle miehesi pettävän? Mitä luulet, olisiko mies itse koskaan kertonut vieraiden kanssa vehtaamisesta? Mä luulen että ei. Nyt vaan oli pakko kun vieras päätti kertoa sulle. Syystä jota voidaan vain arvailla. Mä luulen, että hän pettyi mieheesi, joka lupasi hänelle jotain mitä hänellä ei ollut koskaan aikomustakaan toteuttaa.
Aika luja sun rakkaus miestäsi kohtaa on jos noin vaan pääset pettämisestä yli. Tiedätkö mitä? Tuossa voi käydä niin, että kun seuraava muka huono hetki liitossanne tulee, niin mies on taas vieraissa. Ihan siksi koska tietää sun antavan anteeksi hänelle mitä vaan kunhan rakkautta vannoo ja hyvittelee sua. Mutta oma on valintasi. Sä sen kanssa joudut elämään.
Jos olette sopineet, ettei asiasta enempää puhuta niin ihanko tuosta vaan voit sen unohtaa?
Mistä näitä kummastelijoita eli pahanilmanlintuja riittää, näitä jotka vakuuttavat tai ainakin kovasti yrittävät saada petetyn epäilemään?
Jotenkin sairasta, mutta näitä saa jokaisesta ketjusta lukea.
Vaimo kertoo uudesta yrityksestä, mutta silloin ne linnut lirkuttavat ettei kannata luottaa, kyllä se kakkoseen oli kuitenkin rakastunut ja jatkaa sinun selkäsi takana. Miksi kylvää epäilyksen siemeniä, kun ei tunne ihmisiä.? Pitääkö kaikkien olla katkeria, kun itseänne on petetty?
Eikö voisi toivottaa petetylle onnea ja toivoa kaikkea hyvää sekä uskoa parantuneeseen yhteiselämään?
En voi sille mitään, mutta minusta ko. kommentoijat ovat katkeria kakkosia! Leima on otsassa!!
en tiedä, mutta kun on tällainen tilanne niin asiat näkee erilailla. En olisi uskonut, mutta kyllä noiden lasten takia yrittää enemmän. Mihin mä yksin menisin? Mikä vaihtoehto mulla on? Enkö olisi yksin surullisempi? Ehkä mies tajusi nyt mitä oikeesti haluaa ja katuu?
"Jos onneton puoliso, uskottomuuden sijaan, yrittäisikin yhdessä puolisonsa kanssa korjata avioliiton heikkouksia, jäisi moni ero toteutumatta"
Jos puoliso ei kuuntele, eikä ylipäätään myönnä liiton heikkouksia, niin ei ole mitään korjattavissa. Hyvin usein liittoon jäädään, kun ei uskalleta/kehdata/viitsitä erota. Erittäin usein myös kohdatessaan jonkun toisen, ikään kuin herää henkiin. Se tulee täydellisenä yllätyksenä. Vaikka on jopa erittäin todennäköistä rakastua toiseen, jos tunteita, läheisyyttä yms. ei enää liitossa ole.
Mikäli taas herää huomaamaan liittonsa arvon vasta suhteen toiseen jälkeen, niin se vain on voi voi. Ei mitenkään voi odottaa, että puoliso kestää kaiken. Uskottomuudessa ei juurikaan ole muita riskejä kuin puolison menettäminen.
"Hyvin usein liittoon jäädään, kun ei uskalleta/kehdata/viitsitä erota. Erittäin usein myös kohdatessaan jonkun toisen, ikään kuin herää henkiin."
-> Älä luule luuta lampaaks, äläkä pässin päitä paistikkaiks!
Ainakin narsisteilla on tapana venyttää totuutta itselleen sopivammaksi. Miten lie kohdallasi..? Todellisuudessa ihastuminen toiseen saa näyttämään kaiken entisen huonossa valossa. Kun ihastuminen menee ohi, alkaa huomaamaan hyvätkin asiat parisuhteessaan ja puolisoossaan. Moni huokaa helpotuksesta, ettei mitään peruuttamatonta tullut tehtyä.
Tämän allekirjoittaa nm: kokemusta on
"Kun ihastuminen menee ohi, alkaa huomaamaan hyvätkin asiat parisuhteessaan ja puolisoossaan."
Noin vaan ei läheskään aina käy. Pikemminkin toisinpäin. Vaikka ihastuminen menisi ohi, tai salasuhdekin päättyisi, monet ovat entistä vakuuttuneempia siitä, ettei parisuhteesta puolison kanssa tule enää mitään. Kuten tuossa edellä kiteytettiin "Jos puoliso ei kuuntele, eikä ylipäätään myönnä liiton heikkouksia, niin ei ole mitään korjattavissa." Se ihastus tai salasuhde on toisinaan, hyvin usein ihan toissijainen asia. Ensisijainen on se, ettei liitto toimi, se vie paljon enemmän kuin tuo. Silti ei ihan heti tai edes vähän ajan päästä erota, vaan katsellaan. Etenkin pitkissä liitoissa. Jos on kurjaa ja masentaa kuulla, ettei puoliso enää rakasta tms. ja haluaa erota, niin vähintään yhtä kurjaa on sanoa se puolisolle. Joskus sen sanomiseen on oikein kerättävä voimia. Aika usein eroa haluavan puoliso (etenkään mies) ei kaikesta huolimatta halua erota, ja laittaa hanttiin kaikessa. Aika monet jättäjät olisivat todellakin valinneet jätetyn roolin, jos se vain olisi ollut mahdollista.
On liittoja joissa toinen osapuoli valittaa jatkuvasti. Marisee, haukkuu toista ja sättii. Komentelee ja alistaa niin säälin kyllä sellaista kumppania joka joutuu tällaisen henkisen väkivallan kohteeksi. Ehkäpä pitäisi hakeutua apua saamaan myös sen joka ajaa puolisonsa hakemaan ihmismäisempää kohtelua osakseen. Tällaisille tyrannrille (narsisti?) on ihan oikein että kumppani pelastaa edes itsensä. Henkinen väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää.
Marisee, haukkuu ja sättii? Ei kuulosta narsistilta. Edellinen kuulostaa ulkopuolisen kuvitelmilta toisen parisuhteessa.
Narsisti alistaa, nöyryyttää, kiristää ja näyttelee itsensä hyvässä valossa sinulle.Osaa myös senkin, ettet missään tapauksessa kuvittelisi häntä sellaiseksi, vaan ihanaksi, puoleensavetäväksi ja kaikin puolin järkeväksi jaterveeksi ihmiseksi. Olisit myyty ja hurmattu.
Tietysti on olemassa narsisti & alistettu -suhteitakin, mutta ne ovat vähemmistö.
Enemmän on sellaista, että kaikkien osapuolten huonoimmat ominaisuudet tulevat esille parisuhteessa ja joskus jopa vahvistavat toisiaan.
Esimerkin marisija, haukkuja, sättijä, tyranni... sen vastapuoli voi olla vaikkapa vastuuttomaksi oppinut hedonisti, joka elää kuin hotellissa ja pyrkii jättämään kaiken ikävän ja arkipäiväisen toisen harteille. Ihmissuhteen dynamiikka vinoutuu pysyvästi niin, että molemmat myötävaikuttavat siihen enenevästi (marisija marisee lisää, vastuuton yhä enemmän pakenee ja ulkoistaa, kärsii omalla tavallaan, marisija omallaan, marisija marisee taas lisää jne). Siinä voi ulkopuolinen nähdä halutessaan 'narsistin' kummassa tahtoo.
Totta, mutta erityisen epäilyttäviä syytteen on, kun pettämistä perustellaan niillä. Todellisuudessa pettäminen ei riipu puolison toiminnasta. kaikki eivät petä, vaikka eläisivät todella huonoissa parisuhteissa. Ehkä sinä kuulut juuri heihin, jotka eivät kykene myöntämään omaa pahaa toimintaansa toista kohtaan, vaan laittaa sen puolisonsa syyksi. Sinun on syytä mennä itseesi ja käydä itsesi kanssa rehellinen keskustelu.
Niin pettäjä löytää pettämiseensä syyn muista, alkoholisti löytää myös syyt juomiseensa muista kuten peliriippuvainen pelaamiseensakin. Kaikissa kuitenkin syyt ongelmaan/ilmiöön ovat ihmisessä itsessään kuten korjaavat ratkaisutkin käytökseen.
Parisuhteen ongelmat ovat usein miten selkeitä vuorovaikutusongelmia. Pari vaan harvemmin tajuaa tämän.
Jo pelkästään se, että vain toinen huomioi toisen on paha vuorovaikutusongelma. Tai jos jompikumpi viihtyy töissä liian hyvin lähes 24/7, toinen sanoo toivovansa kumppaninsa tekevän vähemmän töitä - ja kumppani on aina vaan töissä 24/7, niin tämäkin on vuorovaikutusongelma. Alussa vuorovaikutusta voi paremmin parantaa terapialla, tai joskus harvoin vain keskustelemalla, mutta asioiden pitkittyessä ne mutkistuvat, ja ero on ainoa mahdollisuus parempaan elämään. Kenellekään ei tee hyvää pyöritellä liitossa samoja ratkaisemattomia ongelmia vuosikaudet.
"Todellisuudessa pettäminen ei riipu puolison toiminnasta"
Todellisuudessa sillä on lähes aina vaikutusta. Ne eivät petä, jotka sietävät yksinäisyyttä/pahaa oloa liitossaan eivätkä ole seksistä kovinkaan tai ei yhtään kiinnostuneita.
Tuohon sanoisin, ettei yksi sulje välttämättä toista pois. Eli alkoholistin puolisona jaksaa jatkaa vain läheisriippuvainen. Erilaiset riippuvuudet täydentävät toisiaan.
Sepä se, pitkään suhteeseen mahtuu myös niitä ei-niin-hyviä kausia, mutta se ei ole välttämättä suhteen loppu. Minä lupasin puolisolleni (en kirkolle) vapaasta tahdostani osoittaa rakkautta ja uskollisuutta myötä- ja vastoinkäymisissä. Suurin opetus on ehkä ollut, että vastoinkäymiset ovat suurimmaksi osaksi sisäisiä: vastuuta omasta onnesta, huolenpitoa puolisosta ja ennen kaikkea omien kielteisten tunteiden sietämistä ja käsittelyä.
Jos ei ole tyytyväinen suhteeseensa, ei ongelma ratkea keskittämällä energiaa suhteen ulkopuolelle. Ja jos sitten tilanne ei ole korjattavissa, sen verran pitäisi olla selkärankaa ja kunnioitusta omaa sitoumustaan kohtaan, ettei käytä pettämistä keppihevosena.
Suhteeseensa tyytyväinen ihminen saataa olla kuitenkin ihastumis addikti, ja tämä kyllä on puolisolle raskasta, kun peliä pelataan aina ja kaikkialla.
Potkut vaan epärehellisille puolisoille!