Ranteen pikkuluun murtuma

Jatkoa...

Tämä erikoislääkäri olikin sitten varsin erikoinen tapaus. Yritin saada häneltä luotettavan kuuloista vastausta kysymykseeni siitä että onko se nyt aivan välttämätöntä että tällaisen ”pikkumurtuman” takia käsi kipsataan kolmeksi viikoksi. Hän selitti kuin pikkulapselle että ranne voi muuten jäädä kipeäksi. Olisin kaivannut tieteellisempää ja luottamustaherättävämpää informaatiota mutta en sitä saanut vaan lääkäri kohteli minua alentuvasti. Kerroin lääkärille että tuntuu siltä että käsi on nyt jo ”surkastunut”/lötkö vaikka vasta viikon ollut tuettuna rannesuojalla. Lääkäri väitti että se johtuu kivusta. Tätä selitystä en oikein uskonut, koska ei ranteeni mitenkään erityisesti ole särkenyt tai ollut kipeä. Ylimääräisiä liikeratoja olen toki vältellyt, koska ne sattuvat. Lisäksi hän oli sitä mieltä että ei käsi kolmessa viikossa kerkeä surkastumaan, eli vähätteli kipsauksen aiheuttamia seuraamuksia. Tiedän varsin hyvin netistä lukemani perusteella että parhaimmassa tapauksessa kättä joudutaan kuntouttamaan, eli lääkärin vähättelevä ja totuuden kieltävä asenne ei luonut sitä turvallisuuden tunnetta mitä olisin kaivannut. Lisäksi lääkärin yleisen sivistyneisyyden taso ei myöskään ollut omiaan luomaan turvallisuudentunnetta jota olisin hankalassa tilanteessani kaivannut. Lääkärin yleissivistyksen puute kävi ilmi kysyessäni lääkärin mielipidettä siitä että kauan hän arvelee kestävän että pääsen joogaamaan (tieto on tärkeä siltä kannalta että minun pitää näinä päivinä perua osallistumiseni joogakurssille jos en aio osallistua). Lääkäri esitti minulle vastakysymyksen siitä että vaikuttaako ranne muka joogaamiseen, äänensävy kertoi että lääkäri piti minua hieman yksinkertaisena ja tyhmänä. Kerroin hänelle että toimiva ranne on hyvin oleellinen asia että pystyy joogaamaan, jolloin hän kommentoi kysymykseeni että kaksi kuukautta kestää parantua.

Tulipas tästä nyt pitkä valitusvirsi, mutta pakko saada kanavoitua tämä jonnekin. Koko hoidostani kyseisellä yksityisellä lääkärikeskuksella tuli sellainen kiireen, rahastuksen, ylihoitamisen, asiallisen tiedonannon eväämisen ja asiakkaan tyhmänäpitämisen tunne. Kyseessä oli ensimmäinen käyntini kyseisessä yrityksessä, luulisi että silloin kannattaisi asiakkaaseen tehdä vaikutus. Vastedes saattaa olla että kannan vakuutuseuroni jonnekin muualle. Harkitsen vakavissani asiakaspalautteen antamista.

Mutta sitten varsinaisiin kysymyksiini:

Tietääkö täällä kukaan miten ranteen pikkuluiden murtumat yleensä hoidetaan? Jotenkin ranteen kipsaaminen kolmeksi viikoksi kuulostaa mielestäni liioittelulta ja ylihoitamiselta ja pelkään että kipsistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Epäilen murtuman olevan puolikuuluussa tai kolmioluussa, niille main kipu paikallistuu. Sivultaotetun röntgenkuvan perusteella ei voida lääkärin mukaan varmaksi sanoa missä luussa murtuma sijaitsee. Maallikon silmiin näytti siltä, että luusta olisi kaksi ”luunsirua” irronnut. Ylhäältäpäin otetussa röntgenkuvassa ei näkynyt ongelmia.

Onko keneltäkään täällä murtunut joku ranteen pikkuluu? Jos on, niin kauan kesti parantua ja miten hoidettiin?

Vertautuukohan puolikuuluun tai kolmioluun murtuma veneluun murtumaan, eli voisiko olla samantyyppiset tapaukset hoidollisesti?

Lisäksi olen huolissani mahdollisesta kolmiorustorepeämästä (sehän paikallistuu samoille alueille) tai ranteen pikkuluiden välisten nivelsiteiden ongelmista. Miltä nivelsiteiden repeäminen pitäisi tuntua?

Olen myös huolissani siitä, että ranne jäykistyisi kolmessa viikossa ja lihakset surkastuisivat ja joudun kuntouttamaan kättäni. Osaako kukaan kommentoida tähän mitään?

Mitä luunsiruille tapahtuu? ”Jähmettyvätkö” ne sinne kudokseen kipsauksen ansiosta ja sitten eivät enää vaivaa? Voivatko ne ruveta vaivaamaan myöhemmin?

Kyselen sen takia että mietin tässä tosissani ylireagoinko vai alireagoinko tapahtuneeseen. Luin jostakin että käsikirurgian erikoislääkärin pakeille kannattaisi hakeutua kolmen viikon kuluessa tapaturmasta, siksi pyydänkin nyt pikaisia kannanottoja teiltä rakkaat lukijat. Muutenkin hankalan elämäntilanteeni vuoksi toivon että tämä ei tarvitsisi enempää selvittelyä vaan voisin luottaa olevani hyvissä ja osaavissa käsissä. Tarvittaessa olen kuitenkin valmis jatkamaan asian selvittelyä.

Kipsauksen syy jäi siis minulle ihan auki ja olen nyt epätietoisuuden ja pelon vallassa. En haluaisi että harmittoman oloinen kaatuminen pilaa tärkeämmän käteni ranteen liikkuvuuden loppuelämäni ajaksi. Kiitos teille jotka jaksoitte stoorini lukea ja kommentoitte tapaustani jotenkin.

Kiitos vastauksestasi. Mitenköhän itselleni ei tullutkaan mieleen että voisi googlettaa englanniksi? :D