Jokaisella on varmasti elämässään ollut isoja haaveita, joita on voinut toteuttaa ja joita kohti kulkea. Mun nämä isoimmat haaveet on olleet tietty ammatti, vakituinen työ, hyvä parisuhde ja perhe. Ei ehkä tuossa järjestyksessä. Tietty ammatti ja vakituinen työ ovat toteutuneita haaveita ja olen niistä iloinen ja onnellinen.... Tuskin kuitenkaan kukaan pelkällä työllä elää.
Tässä vuosien varrella, voisi sanoa viimeisten 15 vuoden aikana, olen nyt 30, ei nuo parisuhdehaaveet ole yrityksistä huolimatta toteutuneet. Eikä tästä syystä myöskään perhehaaveet. En ole varsinaisesti seurustellut koskaan, ainoastaan tapaillut miehiä. Yleensä miesten mielenkiinto lopahtaa parissa viikossa ja syyt ovat olleet monenlaisia. Koskaan ei syy kuulemma ole mussa, vaan olen kuulemma ihana ja mulle toivotaan hyvää jatkoa ja ansaitsen kuulemma tosi hyvän miehen..
Tapailujen päättymisen syitä on ollut esim. Palaaminen exän kanssa yhteen, ex:n pyöriminen mielessä, jonkun kiinnostavamman löytyminen, havahtuminen siihen, että haluaakin pelkkää seksiä, elämäntilanne esim. Että mies huomaakin mua tapailtuaan, ettei ole valmis parisuhteeseen....jatkaa kuitenkin deittailua muiden kanssa.
Mietin vaan että mitä teen väärin ja mikä mussa on vikana? Ei voi olla niin, että on vain huonoa onnea, koska samaan aikaan ympärillä kaikki ystävät ovat asettuneet aloilleen ja osa myös saanut jo perheen...Ei vaan voi olla niin, että joku tästä joukosta tapaa aina ne ihmiset, jotka ei ole valmiita ja joilla se ex-vielä kummittelee. Syy on mussa, tiedän sen. En vaan tiedä varmaksi mikä mussa on vikana.
Oma hypoteesini on, että mussa vaan on tosi pahasti pielessä jokin. Todennäköisesti ulkonäkö, vaikka siitä huolta pidänkin ja laittaudun huolella joka päivä. Olemus? Se mitä puhun...(tosin tähän en usko, koska mulla on laaja kaveripiiri ja ystäviäkin monia, sekä naisia että miehiä)....
On vaan niin raastavaa joutua huomaamaan, että olen 30, sinkku ja todennäköisesti tulen aina olemaan yksin, enkä voi koskaan saada lapsia.
Näin kolmekymppisenä on vaan todella vaikea löytää enää samanhenkistä kumppania, koska valta osa ihmisistä on jo varattuja. Empä tiedä, ehkä pitää vain hyväksyä se, että tässä kävi nyt näin. Ainakin yritin, mutta epäonnistuin.
Tässä vuosien varrella, voisi sanoa viimeisten 15 vuoden aikana, olen nyt 30, ei nuo parisuhdehaaveet ole yrityksistä huolimatta toteutuneet. Eikä tästä syystä myöskään perhehaaveet. En ole varsinaisesti seurustellut koskaan, ainoastaan tapaillut miehiä. Yleensä miesten mielenkiinto lopahtaa parissa viikossa ja syyt ovat olleet monenlaisia. Koskaan ei syy kuulemma ole mussa, vaan olen kuulemma ihana ja mulle toivotaan hyvää jatkoa ja ansaitsen kuulemma tosi hyvän miehen..
Tapailujen päättymisen syitä on ollut esim. Palaaminen exän kanssa yhteen, ex:n pyöriminen mielessä, jonkun kiinnostavamman löytyminen, havahtuminen siihen, että haluaakin pelkkää seksiä, elämäntilanne esim. Että mies huomaakin mua tapailtuaan, ettei ole valmis parisuhteeseen....jatkaa kuitenkin deittailua muiden kanssa.
Mietin vaan että mitä teen väärin ja mikä mussa on vikana? Ei voi olla niin, että on vain huonoa onnea, koska samaan aikaan ympärillä kaikki ystävät ovat asettuneet aloilleen ja osa myös saanut jo perheen...Ei vaan voi olla niin, että joku tästä joukosta tapaa aina ne ihmiset, jotka ei ole valmiita ja joilla se ex-vielä kummittelee. Syy on mussa, tiedän sen. En vaan tiedä varmaksi mikä mussa on vikana.
Oma hypoteesini on, että mussa vaan on tosi pahasti pielessä jokin. Todennäköisesti ulkonäkö, vaikka siitä huolta pidänkin ja laittaudun huolella joka päivä. Olemus? Se mitä puhun...(tosin tähän en usko, koska mulla on laaja kaveripiiri ja ystäviäkin monia, sekä naisia että miehiä)....
On vaan niin raastavaa joutua huomaamaan, että olen 30, sinkku ja todennäköisesti tulen aina olemaan yksin, enkä voi koskaan saada lapsia.
Näin kolmekymppisenä on vaan todella vaikea löytää enää samanhenkistä kumppania, koska valta osa ihmisistä on jo varattuja. Empä tiedä, ehkä pitää vain hyväksyä se, että tässä kävi nyt näin. Ainakin yritin, mutta epäonnistuin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kerroit, että sulla on miespuolisia kavereita. Kysy niiltä rehellinen ja suora miehen mielipide. Ne näkee sen mitä muutkin miehet näkee ja koska ovat sun ystäviä, osaavat ehkä kertoa missä on vika.
Ei kuulemma ole mussa mitään vikaa, kuulemma mulla vain huonoa onnea.... Mä en usko onneen tai epäonneen suhdeasioissa. Kyllä sitä vikaa mussa on, itse uskon, että se on jollain tavalla ulkonäkö. Mä oon pienirintainen, koska urheilen paljon ja olen hoikka/urheilullinen, mutta takamusksesta kuulen kehuja. Mä veikkaan että jollain tavalla miehet kuitenkin etsivät rintavaa naista vaikka muuta "fiksut ihmiset" yrittääkin väittää. Moni mies kuitenkin varmaan mielessään toivoo löytävänsä naisen, jolla on kauniit isohkot rinnat.. Se on ehkä yksi syy.
Ei naiseus ole rintojen koosta kiinni. Se on pään sisällä.
Rinnat ei ole ongelma. Rintojen koko ei tule yllätyksenä parin viikon jälkeen. Sitä paitsi täydellisiä rintoja ei ole olemassa. Joskus isot olisi kivemmat, joskus pienet paremmat mutta koska saman naisen rintojen koko vaihtelee rajallisesti miehet voivat hyväksyä tämän puutteen naisissa.
Jos ulkonäkö on ongelma, niin se on sitten sitä kautta että ensivaikutelma on vahvasti ristiriidassa todellisuuden kanssa. Vaihda ensivaikutelmaa. Vietä vaikka meikitön syyskuu.
Pyh... Taas tämä rinta-asia josta naiset vääntää itselleen jotain ihmeen issueita...
Uskokaa nyt naiset että se ei todellakaan ole siitä kiinni.
- Ensinnäkin rintojen koko näkyy karkeasti jo heti ensimmäistä kertaa tavattaessa vaatteet päällä. (Vaikka ne topatut rintaliivit jotka sinultakin varmaan löytyy vähän valehtelevatkin.) Jos siis rintojen koko olisi se juttu, niin miehet eivät edes pyrkisi kanssasi sänkyyn vaan etsisivät jonkun jolla olisi ne näkyvästi isommat rinnat.
- Olen tavannut kauniin naisen, jolla oli kauhea tarve saada silikonit. Ja naisen rinnat eivät edes olleet pienimmät mitä olen nähnyt. Varsin söpöt oikeastaan. Ja nainen oli kyllä kuullut jo muiltakin ettei niissä rinnoissa ollut mitään vikaa. Ja silti piti saada ne silikonit. Eli vaikka naisen ulkonäkö olisi sellainen että kelpaisi sen puolesta varmaan yli 99% miehistä, niin silti vaan stressataan niistä rinnoista. En voi käsittää mistä se epäitsevarmuus tulee etenkin jos nainen on jo päätynyt monen miehen kanssa sänkyyn - jonka pitäisi jo kertoa että ulkonäkö on enemmän kuin riittävä miehille.
- Ja eräs kauneimmista naisista mitä olen tavannut on myöskin ollut todella pienirintainen. Kuppikokoja en osaa arvioida, mutta olisiko ollut A tai AA. Kyseisellä naisella ei sentään ollut mitään henkisiä ongelmia rintojensa suhteen. Taaskin kyse oli lähinnä sellaisesta unelmanaisesta, jota en itse voisi ikinä edes saada suhteeseen. Eli kyllä niitä pienirintaisiakin naisia löytyy, jotka voisivat saada melkeinpä miehen kuin miehen suhteeseen jos vain edes 95% miehistä kelpaisivat kyseisille naisille.
Etsi suosiolla vaan sitä syytä jostain muusta kuin rinnoista. Koska jostain muusta se johtuu. (Jos naamasi on ok, niin sitten mennään varmaankin luonteen puolelle.)
Sulla kroppas kuulostaa just täydelliseltä.
Itsellä kaveripiirissä ei ole kuin pari miestä, jotka kohtaa isoista rinnoista. Itse pidän pienistä, vaikka loppupeleissä ei homma siitä ole kiinni.
Jostain muusta se nyt mättää... ethän ole liian takertuva ja huomionkipeä kaikkien pettymyksiesi jälkeen? Se voi ajaa monet pois, minut ainakin. Sille on aikansa ja paikkansa, muttei liian nopeasti.
Näinhän ne naiset yrittävät uskotella, totuus on toinen.
Ei se koko ratkaise rinnoissakaan.
- miehetkin on ihmisiä. Haluatko ihmisen elämääsi vai palasen elämänpalapeliisi.
- toistat jotain kaavaa. Riko se. Etsi miehesi muualta tai eri tavalla kuin aiemmin.
Annatko pillua helposti? Voisiko se olla syy...
Ei naisessa voi olla mitään muuta vikaa kuin ulkonäkö ja/tai luonne. Itse tiedät varmaan kumpi sulla on pielessä, vai molemmat.
Ihastutko vääränlaisiin miehiin? Jos kaikki miehet aina jättävät sinut, niin syy voi olla juuri siinä. Et kai pomppaa heti sänkyyn? Tutustu mieheen rauhassa. Pelkkää seksiä vonkaavat eivät kauan jaksa piirittää, mutta seurustelua haluavat sietävät seksittömyyden, kunhan suhde muuten etenee ja sitä seksiäkin tulee jossain vaiheessa kuvioihin.
Ei silikonirintojen ottaminen ratkaise mitään. Jos ottaisit silikonit, niin vetäisit puoleesi vielä enemmän pinnallisia seksiä haluavia miehiä. Rinnat voivat olla kiinnostuksen herättäjä, mutta ainuttakaan suhdetta ne eivät pelasta.
Luonteestasi on vaikea sanoa mitään, kun ei tunne. Yleensä miehet kaikkoavat, jos olet takertuva luonteeltasi ja tekstailet sata kertaa päivässä ja haluat olla kaiken vapaa-ajan yhdessä ihan koko ajan. Silti miehet haluavat kuulla, että he ovat tärkeitä ja että viihtyy heidän seurassaan.
Hyvää tilanteessasi on se, että pääset kuitenkin tutustumaan miehiin. Ehkä on vain niin, että et ole yksinkertaisesti vain kohdannut sitä oikeaa. Jatka vain deittailua ja ihmisten tapaamista, niin olen varma, että löydät sen oikean. Nettideittailua ei pidä unohtaa myöskään.
Jos miehen löytäminen osoittautuu vaikeaksi, niin muista, että sinulla on mahdollisuus kuitenkin äitiyteen. Lapsettomuushoitoihin pääsee esim. luovutetuilla siittiöillä, vaikkei miestä olisikaan. Käsittääkseni aika iso osa on tuontispermaa esim. Tanskasta.
En hyppää sänkyyn helposti. 8 miehen kanssa olen harrastanut seksiä koko ikäni aikana ja ekaa kertaa päädyin vällyihin vasta 25 -vuotiaana. Yleensä tapailukuviot menee niin, että miehet on aluksi ihan yliaktiivisia, laittavat viestiä monta kertaa päivässä ja soittavat. Yleensä itseä tuo jopa hieman ahdistaa, mutta olen oppinut huomaaman kaavan, että viikkon kohdalla miehet rauhoittuu ja parin-neljän viikon kohdalla tulee puheeksi sitten eri suuntiin lähteminen.
Ekanviikon aikana miehet kertoo hullaantuneina mun olevan vaimoainesta, aivan ihana, pyydetään jo käymään melkein kotona tapaamassa vanhempia ja muuta todella ennenaikaista...ja sitten homma vaan kuivuu pikkuhiljaa kasaan. Ja en ole tuppisuu ja kylmä, vaan osaan kyllä ottaa vastaan tuota ihanaa alkuhuuma ja antaa myös takaisin lämpöä.....
Ja miehet ovat kehuneet mua mukavaksi ja ihanaksi....mä olen melko varma, että se vika on mun ulkonäössä, lähinnä kasvoissa. En ole varmastikaan vaan jotenkin tarpeeksi nätti..ja sitten kun rinnakkain on pienet, niin sitä ei vaan moni mies jaksa katsella..
Toi yliaktiivisuus hieman epäilyttää.. Että joko olet ulkoisesti todella kaunis ja hurmaat miehet ensinäkemältä. Tai toisena vaihtoehtona on se että oikeastaan nuo miehet ovat varmaan niitä pelimiehiä ja casanovia joilla ei olekaan aikomusta pitkään suhteeseen, mutta jotka ovat innokkaita ja hyviä hurmaamaan.
Luultavasti myös kasvoissasi ei ole mitään merkittävää vikaa jos miehet noin hullaantuvat heti alkuun.
Yleensä homma toimii niin että siihen ulkonäköön hullaannutaan aluksi, koska se on se mitä ensimmäiseksi näkee. Ja sitten kun tutustutaan ja vietetään enemmän aikaa yhdessä, niin se luonne alkaa vaikuttaa yhä enemmän.
Mutta puhdasta arvailuahan tämä on kun ei tuon tekstisi perusteella voi arvioda oikeaa ulkonäköäsi tai sitä millainen luonteesi ja käytöksesi on.
Minä uskon, että tietyllä tavalla onnellakin ja sattumallakin on oma osuutensa näissä ihmissuhdeasioissa. Ajattelen, että ei ihmisissä ole välttämättä mitään vikaa, jos ei kohtaa sitä sopivaa. Me tapaamme elämämme aikana oikeastaan hyvin pienen joukon ihmisiä ja tapaamiset voivat olla hyvinkin ohikiitäviä ja satunnaisia. On oikeastaan aika ihme, että niinkin moni tapaa sopivan kumppanin. Ei minulla ole oikeastaan mitään neuvoa sinulle, uskon vain, että se mahdollinen kumppani voi sinullekin löytyä. Ennen kaikkea haluan sanoa, että sinussa ei varmasti ole mitään vikaa. Toivon sinulle rohkeutta luottaa itseesi ja onnea rakkauden maailmaan.
Kyllähän se pakko on uskoa että omakin naama on sen verran ruma että en kelpaa naisille. Kaikenlaiset jännämiehet ja naisia hakkaavat miehet saa naisia ihan tosta vaan mutta itse kunnollisena hiljaisena ja rauhallisena miehenä en pääse naisten lähelle edes. on kaikenlaisia juoppojakin jotka seurustelee ja rikollisia ja vaikka kuinka pahoja miehiä joillaon tyttöystävä. En yhtään usko että luonteella olisi merkitystä että naisia sais. Pakko siis olla mun ulkonäössä vika.
Itse olen etsimällä etsinyt sellaista kilttiä ja hiljaista kunnollista miestä, mutta ei löydy ja jos löytyy en kelpaa niille kun oma ulkonäkö ei riitä.
Kiva kuulla että joku vielä etsii kilttiä ja hiljaista miestä, meitä nimittäin löytyy :)
Mutta olet oikeassa tuosta että ihan ketä tahansa ei silti kelpuuteta.
Voisin päätellä, että kysymys on tylsästä tasaisesta luonteesta. Luulen, että huumorintajusi, tilannetajusi ja yksitoikkoinen itseesi käpertynyt elämäntyylisi ei jaksa oikein innostaa miestä. Sinusta puuttuu ehkä myös se viehkeä seksikäs salaperäisyys, johon miehet ovat hulluina,..ja johon liittyy seksikäs katse ja viekoitteleva hymy. Itselle flirtti tulee ihan automaattisesti..ja saan katseita ja hymyjä miehiltä ihan missä vaan :)
En tiedä voiko itseään mitenkään muuttaa, tehdä mielenkiintoisemmaksi..vai pitääkö vaan tyytyä siihen, että se oikea kerran tulee ja huomaa sinussa jotakin sellaista, joka vetoaa häneen. Kokonaisuus ratkaisee..ei mikään yksittäinen asia,. Ehkä et ole tavannut vielä sitä oikeaa :)
Ei miehet mitään salaperäisyyttä sen kummemmin arvosta, useimmiten naisen aktiivinen toiminta on kiinnostavampaa. Joo ehkä hymyillään takaisin ja katsellaan, mutta kyllä se nainen joka osaa tulla hakemaan voittaa.
Minulla on jokseenkin samaa ongelmaa havaittavissa! Eli näitä tähdenlentoja, mies on aivan hullaantunut, mutta silti juttu kuivuu kasaan.
Olen alkanut jo odottaa sitä, että n2vko-2kk niin juttu on lopahtanut siitä huolimatta että alku näytti loistokkaalta. Mies katoaa vähin äänin, mutta joka tapauksessa katoaa, se on varma.
Itselläni uskon että miehet ihastuvat ulkonäkööni, mutta eivät malttaisi tutustua minuun ihmisenä. En silti usko että luonteessani, tai sinun luonteessasi, kuitenkaan mitään vikaa on.
vai kuvittelemmekohan me itse että se alku vaikuttaa lupaavalta? se on vaan heidän tyylinsä, eikä oikeasti tarkoita mitään? heille se oli vain hauska muutama treffi, ja sitten jo koko asia ja naienn unohtuu muien asioien lomassa?
Tuntuu, että miehet on jotenkin sellaisia tuulen vietäviä.... innostutaan, mutta sitten innostutaan myös toisesta. Kai se on heistä hauskaa ajanvietettä ja jännittävää elämää? kuin yhteen ihmiseen tutustuminen. muuta selitystä en keksi.
Nojaa, itse olen mies ja minä olin se joka hullaannuin ja sain pakit kuukauden jälkeen..
Alku on aina helppoa ja jännittävää. Toisesta tulee esiin mielenkiintoisia asioita ja itsestäkin tuntuu hyvältä olla hetken uusi ja tuore. On mukavaa kun saa alkaa alusta ja tavallaan määritellä itsensä uudelleen, sellaiseksi kuin haluaisi olla. Saa kertoa juuri ne asiat jotka haluaa kertoa ja loput jättää menneisyyteen.
Sitten tulee se vaihe jolloin uutuudenviehätys haihtuu ja katsotaan onko jotain juurtunut. Aina ei ole. Pettymyksiäkin saattaa tulla, toisen ja itsensä suhteen. Mies voi huomata että uudelleensyntyminen ei onnistunutkaan - samat vanhat piirteet tulevat edelleen pintaan. On helppoa lähteä ja hakea vielä parempaa uudistumista jonkun toisen kanssa.
Johtuu siitä että ihastutte pelimiehiin. Jokainen normimieskin tietää että naisesta pitää olla hullaantunut ja se pitää näyttää että on mahiksia. Epäröinti on sama kuin epäonnistuminen. Pelimiehet tietää ton ja käyttäytyy sen mukaan. Esittää täysin hullaantuneensa juuri teistä. Ja heti sama perään seuraavalle naiselle.
Ja osalle naista se että mies on kovin kiinnostunut on ahdistavaa, vaikka periaatteessa jollain muulla tavalla toimien mies saattaisi jopa kelvatakin.
Kernaasti ottaisin naisen "tylsän tasaisella luonteella", jos hän vaan muuten olisi kiinnostava.