Meillä on avomieheni kanssa ollut alusta asti hieno suhde. Emme ole juurikaan riidelleet, kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Odotan nyt esikoistamme, ja minua kummastuttaa ja huolestuttaa mieheni käytös tänä viikonloppuna...hän on sananmukaisesti asustellut naapurissamme (pariskunta jotka ovat hyviä ystäviämme) koko viikonlopun. Maistelun merkeissä, tottakai. Viime yön kävi nukkumassa kotona ja lähti tänään taas eikä ole vieläkään tullut kotiin.
Olen pyytänyt kauniisti, ollut vihainen, kaikkea siltä väliltä mutta ei,siellä on ja pysyy vaikka mitä tekisi. Vastaus on aina sama:tulen kohta. Tuota samaa olen kuunnellut jo eilisillasta asti! Olen ajatellut jo sitäkin, että mikähän siellä mahtaa kiinnostaa, mutta ei siellä ainakaan vieraita naisia ole ja talon emäntäkin on parasta aikaa ravintolassa.
En tiedä mitä tekisin..pelottaa edessä oleva riita asiasta kun tiedän etten osaa olla olematta vihainen, ja pelottaa sekin, onko tuosta tulossa kenties tapa? Miestä ei ole kiinnostanut roikkua kapakoissa, eikä hän ole oikeastaan muutenkaan käynyt juuri missään. Joskus viikonloppuisin istuskelee aikansa tuossa samaisessa naapurissa mutta aina on tullut ajoissa kotiin. Mikä miestä nyt oikein riivaa??
Olen yrittänyt puhelimessa kysyä miksi moinen käytös, mutta vastaus on ollut vaan että hän haluaa pelata korttia ja jutustella kavereitten kanssa, ja lopulta hän sanoi ettei viitsi tulla kotiin kun olen hänelle vihainen!
Olen ihan neuvoton vai lienenkö ylireagoiva raskauden vuoksi..en todellakaan tiedä.
Jos jotakuta tausta kiinnostaa niin mieheni on jo ihan "aikamies", 31-vuotias, yhdessä olemme olleet vuoden ja lapsi on erittäin toivottu ja vakaasti harkittu vaikkei nyt vuosikausia olla yhdessä oltukaan.
mitä tehdä vai tehdäkö mitään..kas siinä pulma!
Olen pyytänyt kauniisti, ollut vihainen, kaikkea siltä väliltä mutta ei,siellä on ja pysyy vaikka mitä tekisi. Vastaus on aina sama:tulen kohta. Tuota samaa olen kuunnellut jo eilisillasta asti! Olen ajatellut jo sitäkin, että mikähän siellä mahtaa kiinnostaa, mutta ei siellä ainakaan vieraita naisia ole ja talon emäntäkin on parasta aikaa ravintolassa.
En tiedä mitä tekisin..pelottaa edessä oleva riita asiasta kun tiedän etten osaa olla olematta vihainen, ja pelottaa sekin, onko tuosta tulossa kenties tapa? Miestä ei ole kiinnostanut roikkua kapakoissa, eikä hän ole oikeastaan muutenkaan käynyt juuri missään. Joskus viikonloppuisin istuskelee aikansa tuossa samaisessa naapurissa mutta aina on tullut ajoissa kotiin. Mikä miestä nyt oikein riivaa??
Olen yrittänyt puhelimessa kysyä miksi moinen käytös, mutta vastaus on ollut vaan että hän haluaa pelata korttia ja jutustella kavereitten kanssa, ja lopulta hän sanoi ettei viitsi tulla kotiin kun olen hänelle vihainen!
Olen ihan neuvoton vai lienenkö ylireagoiva raskauden vuoksi..en todellakaan tiedä.
Jos jotakuta tausta kiinnostaa niin mieheni on jo ihan "aikamies", 31-vuotias, yhdessä olemme olleet vuoden ja lapsi on erittäin toivottu ja vakaasti harkittu vaikkei nyt vuosikausia olla yhdessä oltukaan.
mitä tehdä vai tehdäkö mitään..kas siinä pulma!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, ei ole helppoa pitää miehen mielenkiintoa yllä. Jossain vaiheessa kyllästyminen on melko varmasti edessä. Leipääntymistä voi kyllä torjua, mutta se edellyttää aika radikaaleja keinoja. Ota selvää mistä mies pitää ja mieti kuinka pitkälle olet valmis menemään.
miksi pidät sitä niin pahana asiana, että miehesi tykkää pelata korttia ja jutustella kavereiden kanssa? Olen pannut merkille, että aika monilla naisilla (toisilla miehilläkin) on ikävä tapa pitää tärkeänä vain sitä mikä on itselle tärkeää, kumppanille tärkeitä asioita ei noteerata ollenkaan ja ihan oikeasti: se on väärin. Kyllä itsestäsikin olisi kivempaa palata kotiin iloisen kumppanin luo kuin syyttävän ja nalkuttavan, vai mitä?
En minä pahana asiana pidäkään sitä jos miehellä on vapaa-aikaa, viettäköön sen sitten pelaamalla korttia kavereitten kanssa tai vastaavaa, mutta minusta tuollainen naapurissa asuminen ei ole enää normaalia, että maltetaan käydä muutama tunti kotona nukkumassa ja mennään taas ja vierailut kestävät yli puoli vuorokautta kerrallaan!
Ja ongelma onkin juuri siinä, että en kai minä olisi vihainen ja syyttävä kumppani, jos mies edes ilmoittelisi jotain mutta kun tässä tapauksessa tuo oli selvä veruke jatkaa kaverilla istumista, kai tuon nyt jo tyhmempikin tajuaa että suuttumus kasvaa ja riita on jokatapauksessa edessä vaikka viikon siellä piileskelisi.
Minä en ole rajoittanut mieheni menoja, on saanut kyllä mennä ja olla ja ottaakin jos haluaa, ei ainakaan siitä ole kiinni. Minä ymmärtäisin kyllä tämän tilanteen enkä voivottelisi, jos roikkuisin 24 tuntia vuorokaudessa häntä olemaan kylki kyljessä kiinni enkä päästäisi mihinkään, mutta kun juuri tästä ei ole kysymys! En minäkään jaksaisi olla toisen kanssa jatkuvasti nokakkain.
Vaadinhan minä itsellenikin omaa aikaa, mutta ei minulle tulisi mieleenikään mennä jonnekin kaverin luo ja unohtaa se toinen puolisko kotiin yksinään odottelemaan.
Nyt tietysti ihmettelet miksi istuin kotona enkä lähtenyt itse jonnekin? Tämä raskaus rajoittaa, samaten se, että meillä on kaksi koiraa huollettavana. Eikä minua kiinnosta lähteä kännikalojen örinääkään kuuntelemaan.
Mutta...tämä tällä kertaa. Kai täytyy vaan yrittää ymmärtää
paitsi sillä toi on jo tapa ja "evakkola" on kaverin huusholli. Tai lähiöräkälä mis ne pelaa bilistä. Aina se kyllä sanoo että pelaan pari erää tms, tai tuun ennen kymmentä. Harvoin tulee silloin kun sanoo. Viimeksikin oli yötä kaverilla kun oli innostunut juomaan ja ei ollu halunnu tulla kotiin kuulemaan mun huutoa. Ei mua haittaa jos myöhästyy siitä mitä itse on sanonut (minä en vaadi kellonaikoja), kunhan edes ilmoittaisi tai tulisi yöksi kotiin!! Helvetti että menee hermot! ja en sitten pysty ite tekee mitään ku vituttaa niin paljon. Ja mies kyllä saa toteuttaa harrastuksiaan yms, sillä niihin kuluu joka päivä aikaa..harvoin on niin ettei se mihinkään menisi töitten jälkeen.
Kun en minäkään VAADI kotiintuloaikoja, ja olen antanut miekkoselle kyllä ihan vapauden mennä ja olla jos sille tuntuu. Mutta en minä ymmärrä jos asutaan päivä-ja yökausia jossain naapurissa ja lupaillaan tulla ihan kohta kun se tarkoittaa kuitenkin että vielä neljän tunnin aikana ei miestä näy eikä kuulu, eikä myöskään itse ilmoittele mitään...
Minua haittasi nytkin viikonloppuna eniten se, että kun ei tiedä milloin tulee, tai tuleeko ollenkaan, itse ei osaa nukkua kun miettii koko aika. Sitten podetaan päänsärkyä ja pahoinvointia ja tietää kun on hormoonit sekaisin jo muutenkin niin itkemiseksihän se menee.
No,ukko tuli sitten kotiin viime yönä vihdoin ja viimein, kun mulla paloi pinna kahden aikaan yöllä ja kävin heittämässä sille naapuriin "survivorpackin" eli vaihtovaatteet kassissa päin naamaa, säestin vielä että ei tarvi ainakaan sen takia kotiin kiirehtiä. Tänään on keskusteltu välillä tiukkaankin sävyyn.Pyysi anteeksi ja tajuaa tehneensä väärin mutta puolustelee kuitenkin itseään "kun on kuitenkin ollut ihan kiltisti". Ymmärrän tuonkin näkökannan. Mutta en ymmärrä sitä että naapuriin täytyy mennä "asumaan"! Noh...tämä tällä erää, kukapa aina ymmärtää noita miehiä jos ei meitä naisiakaan, täytyy olla hyvillään ettei (ainakaan vielä) ole tarvinnut päiväkausia- ja öitä odotella tietämättä missä se mies oikein liikkuu!