Olen seurustellut nyt noin vähän yli vuoden erään miehen kanssa..Huomasin tämän asian hänessä jo alussa kun tapailimme mutta ajattelin että menee alku ujouden piikkiin..Siis alussa kun vähän jännitetään toista jne.Mutta ei ole asiaan muutosta tullut.Viimmeksi eilen tämä asia oli ajankohtaista ja niinhän siinä käy että turhauduin taas lopulta häneen.Eli tämä on varmasti monille naisille parisuhteessa tuttua,miksei miehillekkin..Itse en aikaisemmin parisuhteessa ole tähän tottunut,eikä ole kokemusta.Mieheni ei osaa keskustella asioista,hän on jotenkin "lukossa".Lopettaa yht äkkiä kuuntelun kesken asian tai viimmeisen lauseen,keskustelen asioista yksinäni vaikka hän on siinä niin joo kuuntelee ehkä mutta ei kommentoi mitään.Ja jos asia on sellainen että hän ärsyyntyy niin saattaa sanoa kesken juuri viimmeisen lauseen että "tästä asiasta ei tarvi keskustella tän enempää",lopettaa yksinkertaisesti kuuntelun.Eihän noin kohdella ketään!Mielestäni se on tökeröä käyttäytymistä ja hän saa siinä aikaan minulle sen tunteen että ei arvosta minua.Ymmärrän kyllä että jos nainen jankuttaa,nipottaa tms.niin mies sulkeutuu.Mutta kun ei kyse ole nyt siitä..Vaan ihan yleisesti mieheni olemattomasta kommunikaatio kyvystä,mikä on lapsen kengissä.Elikä jos puhuminen menee ns.syvempiin asioihin niin hän menee ihan täysin lukkotilaan.Voisiko tämä johtua siitä että hänen exänsä petti häntä hänen edellisessä suhteessa?Vai onko kotoa lähtöisin?Itse olen sitä mieltä että keskustelun taito on suhteessa tärkeää,se lähentää paria.Onhan sekin totta että jos puhutaan asioista parisuhteessa mitkä on toisellle herkkiä,arkoja asioita tavallaan niin kun päästät toisen suojamuuriesi läpi ja olet haavoittuvampi.Ja näistä asioista on nyt kyse..Kyllähän osaa jutella autoista,säästä,päivän tekemisistä jne.Mutta mites sitten ne syvällisemmät asiat..Ei,ei niitä hän ei osaa.Pelkääkö hän päästää minut täysin lähelleen?Kyllähän hyvänen aika aikuisen ihmisen täytyy osata jutella asioista kun asioista eikä heti sulkeutua.Olen maininnut hänelle tästä asiasta..Eilen kysyin ensimmäistä kertaa että mikä siinä on kun hän on noin lukossa,mistä johtuu,pelkääkö päästää minut täysin lähelleen..Ei halunnut keskustella asiasta.Että voi olla turhauttavaa!Ja itse kun olen vielä sellainen ihminen että olen suorasanainen,juttelen asiat heti halki jos vaikka jokin asia vaivaa mieltäni..Hänet saan keskustelemaan tekstiviestitse jos on ollut vaikka erimielisyyttä jostain asiasta.Eräälle ystävälleni juttelin tästä asiasta hän neuvoi että antaisin aikaa,miehillä kestää kauemmin tuo luottamuksen saaminen toista kohtaa että uskaltaa,pystyy avautumaan.Minusta vaan tuntuu että tässä ei ole pelkästää siitä kyse vaan mieheni petetyksi tulemisesta,on satutettu ja lukkotilasta.Mutta tämä on jo vähän ongelmaksikin muodostunut asia,tästä on myös riidelty muutaman kerran.Ja hän ei ymmärrä mitä saa aikaan "menemällä lukkoon"ja miltä se minusta tuntuu..Kerran tämän vuoden aikana puhuimme suhteemme päämääristä jne.hän avautui,päästi lähelleen,osallistui keskusteluun..Tulin siitä onnelliseksi.Ja ei kyse ei ole siitä että hän ei minua rakastaisi tai meillä menisi huonosti tai jotain muuta vastaavaa.Ja tiedän myös sen että me kaikki olemme erinlaisia.Mitä voin tehdä enää?Miten saan hänet avautumaan minulle?Ja päästään täysin lähelleen?Ei ole mukavaa kun rakkaani antaa itsestään henkisesti vain puolet,on lukossa kun pitäisi jutella,ei kuuntele tai jos kuuntelee niin menee lukkoon eikä osaa sanoa mitään...Auttakaa te joilla on tästä kokemusta,hyviä neuvoja otetaan vastaan.
Mieheni keskustelutaidottomuus..Onko muilla kokemuksia?
Melinda_
231577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä on kokemuksia. Yli kolmekymmentä vuotta aviossa juuri tuon kaltaisen miehen kanssa. Näin vanhana rouvana sanon, että luultavasti ei tule koskaan muuttumaan. Meillä ei ole muuttunut. Mitä enemmän mies huomaa, että haluat keskustella hänen kanssaan jostakin ja haluat lähemmäksi, henkisesti, sitä varmemmin hän sulkeutuu. Näin meillä oli. Lopetin keskustelun, ei tullut silloinkaan muutosta. Nyt on varmaan jo viisitoista vuotta puhuttu vain tarpeellinen ja pinnallisia asioita. Ei ole muuttunut. Olen ajatellut, että ehkä hänellä ei todellakaan ole mitään sanottavaa, ei ole mielipidettä edes mistään. Niinpä olen keskittynyt enemmän itseeni viime aikoina. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Mutta itseänsä voi. On parempi keskustella sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. Näin minä teen. Ei kannata itseään loputtomiin rasittaa haluamalla jotain jota ei voi saada.
Juuri näin se menee meilläkin.Olen kyllä tuotakin miettinyt että ei se taida siitä koskaan muuttua,luulenpa että tämä on mieheni luonteessa ja pään sisällä.Olen myös tuota keskustelamattomuuttakin kokeillut siis että asiat mistä puhutaan on vain pintapuolisia ei auttanut tosiaan sekään.Olen kyllä tiennyt että tälläisiä miehiä on mutta en koskaan uskonut omalle kohdalleni sattuvan..
Mies reppana ei tiedosta omaa sisintä ts. mistä puusta se on veistetty. Heti kun aiheet menee pintaa syvemmälle niin mies jäätyy, kun ei tiedä! Se on helppo peittää aggressiivisella puolustuksella.
Moni elää läpi elämän tiedostamatta, että kuka todellisuudessa on. Jos ongelma on tässä niin voi alkaa herätellä koomasta tutkimalla sisintään ja miettimällä mm. mitkä on sen elämän arvot, mistä se pitää/mistä ei, mitkä on sen hyvät puolet/huonot puolet, mitkä on sen pelot. Kun saa varmuutta itsestään niin luonnistuu se puhuminenkin.
Jos sinä keskustelet samalla tavalla miehesi kanssa, kuin kirjoitat, niin ei millään pahalla, mutta ymmärrän kyllä, jos mies ei jaksa kuunnella tai keskustella.
Totta.Kannattaa myös miettiä jos itse aloittaja on syyllinen miehen puhumattomuuteen;
Nalkutussuhde
Nalkuttaja tarkoittaa aina hyvää, ja siksi hän nalkuttaa
Nalkuttaja uskoo osaavansa kaiken ja yleistää kaiken
Nalkuttaja valitse kumppanin, joka kestää nalkutusta
Nalkuttaja tekee kumppanistaan täysin aloitekyvyttömän
Kumppanin aloitteettomuus antaa nalkuttajalle aiheen alentavaan arvosteluun
Nalkutus kuihduttaa romantiikan ja väsyttää kumppanin henkisesti
Että onko toi "suorasanaisuus" nalkuttamista...
Suorasanaisuus on sitä ainakin minun kohdallani että sanon asiat suoraan ja puhun asioista niin kun ne on.En välttele vaikeitakaan asioita,enkä pakene mykkäkoululla ja sulkeutumalla.Tottakai joskus täytyy ihmistä lähestyä hienovaraisesti jos aihe on vaikka arka,siis ottaa tunteet huomioon.Mutta sanoa asiat suoraan,eikä vaikka valehdella kaunistelemalla niitä.Ja ei kyse ei edelleenkään ole nalkuttamisesta vaan ihan normaalista keskustelusta hyvällä hengellä.Niin kuin tekstissäni mainitsin niin ymmärrän miehiä ja heidän sulkeutumisensa silloin kun nainen nalkuttaa,nipottaa tms.Kukapa sellaista nyt jaksaisi.Mutta kun kyse ei ole nyt siitä.Vaan puhumisesta syvemmistä asioista,pelosta päästää toinen täysin lähelleen jne.Eikä nyt analysoida tekstin tyyliä,kirjoitusmuotoa jne.väärin ja väärinymmärretä sitä.
Kokemusta löytyy. Valitettavasti. Meillä vasta 5v ikäinen suhde, mutta mistään syvällisestä ei ole puhuttu. Sen sijaan kiellettyjä puheenaiheita löytyy yhäkin. Ihan normi käytöstä lopettaa keskustelu"tästä ei puhuta" lauseeseen. Olen siis luopunut ajatuksesta, että koskaan löytäisimme yhteistä säveltä tai toisemme. Yksinään puhumiseen saa vaan tottua jos aikoo olla yhdessä. Osaisihan mies marttyrisoida itsensä vaikka sadasta asiasta koska hänellä nyt on vaan aina kamalampaa kuin mulla. Väitti kaverilleenkin joka avautui isänsä raiskanneet hänet, että ei tuo nyt mitään. Hän sai isältä selkäänsä. Minä kun kerroin raiskauksestani niin oma vikahan se oli. Ei siis minkäänlaista empatiaa saa. On tulun tulokseen, että mies on tunnekylmä narsisti, jonka järjetön mustasukkaisuus rajoittaa elämääni.Henkinen väkivalta on loppumatonta. Hankkiudu eroon sinä nyt ainakin ap miehestäsi.
Joo, tää on hurjaa. Mä en ainakaan ota miestä joka ei osaa puhua. Ja mksi? Koska puhe on silta kahden sydämen välillä. Jos ei puhuta, ei ole siltaa, ei ole läheisyyttä. Tämä on ensimmäinen asia jonka tarkistan miehessä. Jos ei osaa puhua, siirryn seuraavaan!
Henkistä väkivaltaa olla puhumatta.
Aloittajalle sanoisin että älä hukkaa aikaasi. Terapian kautta mies ehkä oppii tunnistamaan tunteita ja silloin on jo
Sori jäi kesken.... Silloin on jo mennyt useampi vuosi terapiaa.
Sun pitää asettaa vaatimukset pöytään heti ja jos ei muutosta tuu, niin pois vaan! Mä en oikeasti näe mitään muuta vaihtoehtoa.
Minä olen alkanut lopettaa keskustelun mieheni kanssa koska se aina johtaa vain minun haukkumiseeni ja arvostelemiseeni ja avioerouhkauksiin. En siinä hyödytä puolustaa itseään eikä sanoa mitään. Kuuntelen moitteet ja avioerouhkaukset ja olen hiljaa. En voi minäkään "avautua" miehelleni koska jos avaan suuni, niin hän aina tulkitsee kaiken negatiiviseksi ja ilmoittaa, että ottaa avioeron. Pystyn juttelemaan syvällisistä asioista...parisuhteesta, elämän tarkoituksesta, uskosta ja Jumalasta, haaveistani, peloistani...mutta en oman mieheni kanssa. Hän asettaa itsensä aina ylemmälle portaalle. Minun näkemykseni on silkkaa haihattelua, jonka hän lättää heti edes sanojani kuuntelematta.
Kappalejako ja välilyönnit välimerkkien jälkeen houkuttelisi ehkä lukemaan, nyt ei kertakaikkiaan pysty, ei kykene.
Alkuperäiselle sanoisin että kun miestäsi on petetty edelisessä suhteessa niin sen luottamuksen palautumiseen toiseen sukupuoleen menee aikaa.Ja tämä pätee mielestäni molempiin sukupuoliin. Tavalaan sitä rakentaa itsensä ympärille sellaisen suoja muurin eikä tahdo että kukaan tulee sen sisään. Ns. Kovettaa itsensä että kukaan ei pystyisi enää loukkaamaan ( kokemusta on )Ehkä kannataisi ehdotaa että hän menisi ammatilaiselle puhumaan tai menisitte parisuhde terapiaan. Hänkin menetää paljon kun ei kykene puhumaan.
Aloitusteksti oli halvaannuttavan uuvuttava. Kappalejaot puuttuvat kokonaan ja välilyönnit harvassa. Ei jaksa lukea.
Toivottavasti keskustelet toisin kuin kirjoitat. Nyt jäi vaikutelma siitä, ettet paljon toiselle anna tilaa vaan tykität omaa asiaasi tauotta.
Niinpä niin :D
Miksi jatkat tämän miehen kanssa, kun hän kerran on sinulle sopimaton?
Oletko tullut ajatelleeksi, ettei miehessä ole mitään "vikaa", vaan tuo vaikeus puhua on osa hänen luonnettaan? Olet lähtenyt leikkiin mukaan ajatellen, että ongelmaksi kokemasi puhumattomuus korjaantuu, kunhan tutustutte paremmin... Niin ei ole tapahtunut ja tuskin hiostamisella saat sitä tapahtumaankaan - tuskin millään. Sinä itse valitset, riittääkö sinulle tuollainen suhde vai haluatko toisenlaisen kumppanin. Miehen syyllistämisellä puhumattomuudesta et saa aikaan kuin pahaa mieltä puolin ja toisin, sen kai jo tiedätkin.
Kuule, sä olet nyt hakkaamassa päätä seinään. On paljon miehiä jotka osaavat jo valmiiksi puhua, sä kulutat vaan voimia opettaa miestä puhumaan.
Helpommalla pääset jos otat vaikka papukaijan ja opetat sille aakkoset..
Mut tyypillistä: sä pohdit miehen menneisyyttä, alat "ymmärtää "häntä..
Mut tuo on jo se tie siihen, ettei mies opikaan puhumaan kun nainen ymmärtää häntä ilmankin:) Sulla ja sun ystävillä jopa on teoriat ja diagnoosit valmiina " vaan mieheni petetyksi tulemisesta,on satutettu ja lukkotilasta" ONKO Hän sanonut näin? Jos on niin eiks sun kannate sit uskoo häntä ? Hän ei ole hoitanut traumojaan = ei ole valmis koko parisuhteeseen!
Jos hän on kertonut että siksi hän on lukossa koska häntä on petetty, niin velvoita hänet pääsemään existä yli. Jos hän ei ole sanonut, vaan olet itse yhdistellyt syitä, niin opeta se ymmärtäminen silloin kun sulle ei ole KERROTTU mitään..
Ota se hänen toimintansa sellaisena kun se susta oikeasti tuntuu, ja anna hänen sit osoittaa "luulosi" vääräksi mikäli kyse ei ole sun loukkaamsiesta yms.
Mut valitettavasti kun näin alat toimia, niin ei tuo suhde kauaa kestä koska tuo alkaa jo perustua siihen että SÄ ymmärrät HÄNTä eikä toisinpäin.
Miks näät enempi vaivaa kuin toinen? Se on ihan sun oma valinta kato.
siis typo:
virhe:(opeta se ymmärtäminen silloin kun sulle ei ole KERROTTU mitään.)
Lopeta se ymmärtäminen silloin kun sulle ei ole KERROTTU mitään.
No näköjään teitä muitakin löytyy keillä on kokemusta tämän tyylisistä miehistä parisuhteessa,ihan niin kun veikkailinkin ja kiitos teille kaikille neuvoistanne ja kokemuksistanne.Hyviä vinkkejä js neuvoja!Kuulosti kyllä monen tekstin kohdalla niin tutulta että oli helppo samaistua.Ja kiitos myös parille miehelle heidän vastauksistaan,vastakkaisen sukupuolen neuvot ja kommentit antaa aina kuitenkin vähän eri näkökulmaa.
Ei pystyny lukee ilman kappalejakoa. Pitäiskö tehdä uus aihe naisista ja kappalejaon taidoista?
Joko miehesi on oikeasti kehitysvammainen tai olet vienyt hänen pallinsa totaalisella dominoinnilla. Loppuen lopuksi ei ole mitään välimuotoa, vaan nämä kaksi vaihtoehtoa.
Joopa joo..On se kumma ett näitä v*ttuilijoita löytyy aina joka paikasta..Hoh hoi jaa!
Ymmärrän hyvin mitä kerroit.Se on todella vaikeaa jos toinen ei osaa puhua asioista.Hyvän parisuhteen yksi monista tärkeistä asioista on puhuminen.Miten se parisuhde voisi toimia jos ei pysty puhumaan asioista?Ainakaan minä en enää mykkää kaverikseni ota!Toista ei voi muuttaa.Ainahan voi yrittää keskustella rakentavasti asioista,loukkaamatta toista.Jos se ei onnistu niin en näkisi jatkuvuutta sellaiselle suhteelle jossa toinen joutuu toisen puhumattomuuden vuoksi kärsimään.Loppujen lopuksi se on aika ahdistavaakin.Joskus elämässä on tehtävä valintoja,kipeitäkin sellaisia jos muu ei auta.Tällä palstalla on ihmisiä jotka ei välttämättä ymmärrä näistä asioista...
Juurikin näin!Se on todella vaikeaa!Ja hyvään parisuhteeseen mielestäni kuuluu tuo että keskustellaan asioista kuin asioista.Niin täällä onkin,ei minullakaan aikaisemmissa parisuhteissa ole tällästä ongelmaksikin muodostuvaa asiaa ollut ja joten en tiennyt että mitä se on..Ja tietämättömyyttään monen on helppo sitten alkaa kommentoimaan asioiden vierestä ilkeyttään kun eivät ymmärrä.No kyllä tähän maailmaan mielipiteitä mahtuu...