Taas lasten kanssa yksin kotona. Vaimo menossa, kun kerran pitää päästä menemään. Siivoan, laitan ruokaa.. Olen itse ihan loppuunpalamispisteessä jo töidenkin takia, tarvitsisin omaa aikaa rentoutumiseen.. Mutta kun en saa mitään. Tuntuu, että en ole mukana vaimon elämässä. Ulkopuolinen kokonaan. Saan itselleni jotain vain kinuamalla, suuttumalla. Yritän pitää vaimoa hyvänä.. tyytyväisenä, vastavuoroisuutta ei ole. Tuntuu, että ei suhdetta ollenkaan.
Puhumisen puutteesta tämä ei ole. Käymme jopa ammattiauttajalla, kun vihdoin sain vaimon sinne.
Tekisi mieli ravistella, että herää! Olen tässä.
Puhumisen puutteesta tämä ei ole. Käymme jopa ammattiauttajalla, kun vihdoin sain vaimon sinne.
Tekisi mieli ravistella, että herää! Olen tässä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä Herra Toivoton.
Sinulla on vain yksi elämä. Elä se. Älä jää kotiin odottamaan vaimokultaasi. Ota lapset ja lähde ulos, tehkää lasten kanssa jotain kivaa, vie lapset välillä hoitoon jos mahdollista ja lähde itse tuulettumaan. Kerro vaimollesi että et ole lastenne yksinhuoltaja ainakaan vielä, joten lapset ja koti ovat myös vaimosi työsarkaa.
Jos asia ei mene perille ota ero ja lapset. Rankkaa touhua mutta aina ei ole helppoja vaihtoehtoja olemassa.
Tsemppiä sulle ja lapsille
Kiitos Rouva Liinukka
Se on vaan kauhean iso päätös, jos meinaa erota. Ilman lapsia se olisi jo tapahtunut. Toisaalta, kun on vaan tämä yksi elämä, ja välillä tuntuu, että se jää elämättä.. En tiedä. Perhettä ei helposti lähde hajottamaan. Mä haluan tunteita, hellyyttä.. kait niitä voisi olemassa vaikka on ollut yhdessä jo yli 10 vuotta..?
Mutta, kuten neuvoit.. nyt haravoimaan ja lapset lehtikasaan..
että suurin syy avioeroon on juuri se, ettei "jakseta" ja omaa aikaa on liian vähän. Mielestäni ne ovat huonoja syitä, sillä kuka jaksaa paremmin yksinhuoltajana ja onko silloin muka enemmän aikaa itselle?
Sille alkuperäiselle kirjoittaneelle: olisi voinut olla omaa tekstiäni jonkun vuoden takaa. Tiedän tunteesi millaista on olla henkisesti yksipuolisessa suhteessa, jossa toinen tavallaan heittelee sen verran "armopaloja" ettei ääneen ilkeä valittaa... mutta ei kuitenkaan tee mitään asioiden saamiseksi paremmallekaan tolalle. Sellainen "lilluminen" on äärimmäisen kuluttavaa...
Ulos meno yms. voi auttaa vähäksi aikaa, mutta se ei poista sitä tosi seikkaa, että teillä taitaa olla tietyt arvot erilaisessa järjestyksessä puolisosi kanssa... Hankalaksi sen tekee, ettei arvot ole niin räikeästi erilaiset, että niihin voisi vedota...
Jotenkin vaan tuntuu, että sinun pitäisi vaatimalla vaatia itsellesi samat oikeudet kuin puolisollasi on... ja katsoa mitä tapahtuu! Onko puolisosi se joka vaatii muilta sopeutumista, mutta ei itse konkretian tasolla kykene kompromisseihin??? Se selittäisi sinun väsymisen, yksin lapsiperheen vastuun alla... Lasten tulisi kuitenkin olla yhteinen projekti, eikä kokonaan toisen niskaan heitetty....
Joskus parisuhteessa puoliskot eivät anna toisilleen, vaan kuluttavat toisiaan... ja joskus toinen antaa ja toinen ottaa. Pitemmän päälle epätasapainoiset suhteet eivät kestä, vaan uuvutettu lähtee tai sairastuu. Jokaisen pitäisi luoda itselleen rajat, joita toinen ei missään olosuhteessa saa ylittää edes "rakkauden" nimissä. Jokainen on loppujen lopuksi itse vastuussa omasta jaksamisestaan, ei ole pakko olla suhteessa joka näännyttää jos kaikkea on jo yritetty....
Oletko enemmän huolissasi omasta jaksamisesta vai vain katkera siitä, että vaimosi "on koko ajan menossa", mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan? Mahtaisiko siitä vaimokullastakin tuntua kotona ollessaan siltä, että kotityöt pukkaa päälle, lapset kitisee eikä mitään saa tehdä rauhassa?
Tuskin kukaan "saa aikaa itselleen" vaan se on ihan itse järjestettävä. Onneksi minusta tulee väsyneenä ja uupuneena niin äksy, että perheeni haluaa minusta vapaata ja yleensä mies ehdottaa ensin, ettenkö keksisi taas itselleni jotain menoja, että rauhoittuisin...
Tiedän, ettei kukaan muu voi tehdä omaa elämäänsä hyväksi kuin ihminen itse. En ole katkera siitä, että vaimo menee. Oikeastaan se ei ole asian ydin. Totta kai saa mennä ja tehdä omia juttujaan. Tuntuu vaan siltä, että mä en ole olemassa vaimoni elämässä. Kaipaan tunteita! Kyllä ne kotityöt tulee tehtyä, ei ne ole kuin pikkujuttuja sen rinnalla, miten se itse suhde voi.
Yrittäkää järjestää loma vain teille kahdelle, sinulle ja vaimollesi. Viikonloppu kylpylässä tms. Aikaa jutella ja olla yhdessä. Saattaisi auttaa.