Otin parikymppisenä useita, "nuoruuden hurmoksessa" Tulee ongelmia kun vähän aikuistuu ja tulee kysymykseen perheen elättäminen. Merkkaa vielä monelle työn antajalle sitä ett et saa töitä. Sukupolven ero on suuri näis asioissa vielä, nuorelle tatskat cool, 50v pomolle "jaiks", eli jos aijot ottaa tatuoinnin selvitä esim mitä otat. Ei kannata mitä tahansa ottaa iholle. Esim. selvittää symbolien tarkoitus. Toinen jos on pakko niin jonnekkin että saa tarvittaessa piilloon puseron alle :) Niin ja puhun omasta kokemuksesta. En tiedä miten muilla. :)
Ei kannata!!!
living-paper
6178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin ja vielä toi identiteetti puoli, ihminen kun kasvaa ja fiksuuntuu voi antaa väärän kuvan itestään ku on kuvaa siel ja tääl ja voi tulla tuomituksi. :) Näit kannaatt miettii myös.Meet esim. uima rannalle missä on lapsii saat epäileivien vanhempien katseet ja lääkäriin ku meet jouvut kusasee ekan purkkiin eli kuppa testi ku kysees on normi flunssa vaan. . Jos on motiivina "kerran tääl eletään, töhritään nyt viel ihokin" Näit joutuu sit vanhempana vähä miettii et mitä tulikaa tehtyy :)
Mjaa... Otin ekan tatskan 16 vuotiaana ja sen jälkeen niitä tuli lisää, kun lähestyin kolmea kymppiä. Ovat toki kaikki paikoissa, joissa ne saa myös halutessaan helposti piiloon.
Töitä minulle tarjosi 60v pukuun sonnustautunut toimitusjohtaja, ja silloin oli tatskaa ihan näkyvissäkin, eli ei välttämättä ole mikään este työnsaannille. Riippuu tietty vähän paikasta ja ihmisestä muutenkin. Pankkivirkailijaksi ei ehkä pääse, jos on käsivarret täynnä pääkalloja ja hakaristejä... Enkä ole myöskään joutunut terkkarilla kuppatestiin :D
Toki sekin vähän vaikuttaa, että onko tatuoitu päästä varpaisiin, vai onko joku yksittäinen "siisti" kuva näkyvillä. Ja tatuointia kannattaa AINA miettiä huolella. Yhtään omaa kuvaani en ole katunut tässä 18 vuoden aikana, kun niitä on minulla ollut. Lisääkin on tulossa, jahka tässä kerkiää. Eivät ole koskaan työelämässä oloon vaikuttaneet. Eivät negatiivisesti, eivätkä positiivisesti.
Olen 50 enkä ikinä oo mihinkään kuppatestiin joutunut tatuointieni takia. Mistä näitä pellejä siunaantuu jotka keksii tarinoita joissa varoitellaan tatuoinneista?
Mistä näitä idiootteja siunaantuu, jotka eivät osaa kirjoittaa suomen kielellä, eivätkä ymmärrä tatuointien rajoittavan todella paljon elämää?
Taitaa joku 50-vuotias olla todella yksinänen tatskapelle ja kaipaa kohtalotovereita nuoremmista. Oman ikäluokan ihmiset kyllä tietävät, minkä sarjan tyyppejä nämä homejuustoilta näyttävät typerykset ovat.
Jäänyt vaille äidin rakkautta lapsuuden traumat eli naapuri kylän vanha jussi pitikin pienistä pojista= paljon tatskoja ja huono itsetunto
Miten tatuoinnit ovat rajoittaneet sinun elämääsi todella paljon?
Tietenkin niitä omaat.
Muutoinhan vain arvelet ja se ei ole minkään väärtti, ei edes väittelyyn kelpuuteta "must tuntuu" fiilistelijöitä.
Sanoisin sinua ihmistyypiksi, joka vain saivartelee netissä, kun muualla saisi näköönsä.