Olen hieman yli parikymppinen nainen, joka eli vielä puoli vuotta sitten onnellisesti parisuhteessa, vaikkakin parisuhteessa oli omat ongelmansa. Kesän alussa meille tuli miesystäväni kanssa täyteen 5 vuotta yhdessä, joten suhde oli hyvin nuorena aloitettu. Jossain vaiheessa sain tietää poikaystäväni kirjoitelleen toisen naisen kanssa ja tämän seurauksena päädyimme eroon. Heti eron jälkeen mies kuitenkin kertoi erohalujensa johtuvan siitä, ettei ole saanut elää nuoruutta rauhassa ja tahtoisi että olisimme vain tauolla, jotta hän saisi hetkeksi etäisyyttä parisuhteesta ja tehdä omia asioita. Itse olin hyvillä mielin, omasta mielestänikin monet meidän suhteen ongelmat johtuivat siitä, ettemme olleet ehtineet aikuistua ja olemaan yksin. Mies puhui minulle paljon siitä, että haluaisi omat ongelmansa ja asiansa järjestykseen, jotta meillä olisi vielä joskus mahdollisuus. Hän sanoi ettei tunteet minua kohtaan todellakaan olleet kuolleet. Niimpä elimme useamman kuukauden ottaen etäisyyttä toisiimme mutta kuitenkin ajatuksella että olemme toisillemme edelleen hyvin tärkeitä ja että olemme vain tauolla. Olemme pitäneet päivittäin yhteyttä eikä epäselvästä tilanteesta johtuen keskustelut ole olleet kovin helppoja. Olimme sopineet ettemme ole yhdessä mutta molemmilla oli kiinnostus toista kohtaan. Mies useaan otteeseen kertoi kesän aikana haluavansa meidän välille vielä jotain ja olevansa vain ja ainoastaan minusta kiinnostunut. Kysyi voisinko odottaa että hän olisi taas valmis seurustelemaan, muttei painostanut mihinkään. Itselleni tilanne kävi, sillä halusin keskittyä välillä omaan itseeni ja elämääni ja kun miestä ei kerta muut naiset kinnostaneet. Noin viikko sitten sain kuitenkin tietää että mies oli harrastanut seksiä toisen naisen kanssa. Oli tästä hyvin pahoillaan ja kertoi ettei edelleenkään muut naiset kiinnosta, asia vain tapahtui hyvin humalassa. Hän kuitenkin sanoin minulle että haluaa olla nyt vain kaveri. Vaikeassa elämäntilanteessaan (hänellä on mielenterveysongelmia) ei kuulema halua seurustella kenenkään kanssa eikä ole kiinnostunut nyt naisista. Aikoi kuitenkin kertoa jos hänellä on jonkun toisen naisen kanssa jotain. Kun puhuimme asioista hän sanoi että kiinnostan yhä häntä naisena mutta vain kaverina, mutta joskus tulevaisuudessa meillä ehkä saattaa olla vielä jotain. Miten voin kiinnostaa häntä, jos hän ei halua meidän välilleen muuta kuin puhdasta kaveruutta? Samaan aikaan kuitenkin sanoo ettei tunteet ole mihinkään kadonneet mutta samalla sanoo että hänestä tuntuu nyt että kiinnostan vain kaverina. En ymmärrä alkuunkaan. Miten voin olla toisen kanssa tekemisissä vain kaverina, kun itsellä on tunteita toista kohtaan vielä paljon enemmän kuin kaverina. Täytyykö minun tappaa tunteeni häntä kohtaan? Miksi hän puhuu mahdollisesta tulevaisuudesta joskus, jos en kerta kiinnosta häntä muuta kuin kaverina... Minusta tuntuu hyvin vaikealta olla vain kaveri, jos toista kiinnostaa muut naiset ja itsellä on kuitenkin vielä tunteita häntä kohtaan. Onko kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Mitä minun pitäisi tehdä?
Vain kavereita? Mitä tehdä?
Tietämätön
4202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mies pitää sinua löysässä hirressä varalla, jos muuta ei tule vastaan, niin sitten sinä olet siinä valmiina. Teidän suhde on nyt vaan päättynyt ja mies yrittää päästä sinusta eroon ilman suurempaa draamaa, mutta kuitenkin pitää varalla.
Itse en jäisi roikkumaan tuollaiseen tilanteeseen, vaan jatkaisin elämää ja etsisin uuden miehen.
Aivan täsmälleen saman meinasin kirjoittaa itse. Mutta näin tuo tilanne näyttäisi olevan. Jos jäät odottamaan, huomaat viiden vuoden päästä olevasi edelleen tuossa tilanteessa.
Vaikea ajatella, että hän pitäisi minua mitenkään varalla, sillä hän itse on koko ajan kannustanut minua jatkamaan elämääni eteenpäin, sillä toivoo omien mokiensa jälkeen minulle kaikkea hyvää. Itselle tilanne on siinä mielessä vaikea, että olemme aina olleet todella läheisiä ja puhuneet asioista suoraan. Jatkunut edelleen. Nytkin mies sanoo, että olen hänen elämässään se kaikkein tärkein henkilö. Hän vain kokee, että sinkkuelämä on jäänyt elämättä eikä ole oppinut olemaan omillaan ja tahtoisi sen vuoksi vain taukoa suhteeseen, jotta saisi hetken toteuttaa itseään ja tehdä mitä huvittaa. Lisäksi hän on sanonut suoraan, ettei voi omien henkisten ongelmiensa vuoksi päästää ketään lähelleen. Hän on myös tahtonut itse, että tiedän missä mennään. Hän on kertonut avoimesti kaikista muihin naisiin liittyvistä tapauksista ja ajatuksista. Hän on sanonut ettei halua elämäänsä tällä hetkellä ketään naista. Minulle tilanne on sen vuoksi vaikea, että itsellä sama vaihe tuli lukiossa. Tein tyhmyyksiä, koska koin että tahdon elää nuoruutta. Tuolloin kyseinen mies oli tukenani ja ymmärsi. Tiedän tunteen, kun jotain jää elämättä. En vain tiedä kuuluisiko minun tappaa tunteeni tuohon ihmiseen kun tiedän että tunteita hänelläkin vielä on muttei vain ole nyt valmis olemaan kenenkään kanssa...
Ei pidä sua varalla. Selkeästi on kertonut missä vika ja valitettavasti et voi häntä siinä auttaa. Sinun täytyy joko odottaa tai mennä eteenpäin. Fiksumpaa on mennä eteenpäin. Olet varmasti hänelle tärkeä, mutta vielä tärkeämpää meille kaikille on me itse.
Miehellä on se ongelma, ettei hän ole vielä löytänyt itseään, ei ole sinut itsensä kanssa. Hän varmasti välittää ja arvostaa ja miksei myös rakasta sinua, mutta se suhde ei tulisi pidemmän päälle onnistumaan, jos mies ei ole sinut itsensä kanssa ja ole ehtinyt henkisesti kasvaa.
Joskus ne hyvät ja periaatteessa "oikeat" ihmiset tulevat eteen vain väärinä aikoina. Ei ihmiselle ole olemassa yhtä ainutta oikeaa. Teidän pitää molempien nyt mennä vain omia teitä eteenpäin. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kuitenkaan sitä elämää ei kannata elää siten, että yrittää sitä tulevaisuutta ajaa kohti jotan tiettyä päämäärää. Keskityttä vain ja ainoastaan itseenne nyt ja jos se saattaa teidät yhteen niin hyvä niin. Jos molemmat löytävät jonkun toisen, jonka kanssa voi myös olla onnellinen niin hyvä myös niin. Uskon, että pysyttä kaikesta huolimatta läheisinä ihmisinä toisillenne.
Olen itse ollut hyvin samankaltaisessa tilanteessa joskus, joten uskon tietäväni millainen tilanne teillä on ja miten sen kanssa toimia :)