Kaikki lähipiirissäni kilvan kehuvat aikaansaannoksiani. Miten hyvin valokuvaan luonnon eri hetkiä. Miten hyvin rakennan puusta mitä vain. Miten hyvä olen ihmisenä.
Miksi sitten itken ja valitan. Olisin voinut kuvata vieläkin paremmin. Olisin pystynyt rakentamaan täydellisemmin. Olen onneton ihmissuhteissani.
Miksi sitten itken ja valitan. Olisin voinut kuvata vieläkin paremmin. Olisin pystynyt rakentamaan täydellisemmin. Olen onneton ihmissuhteissani.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Perfektionismi on kaamea tauti. Voisikohan siihen saada apua terapiasta tai lääkkeistä?
Terapiat eivät auta. Lääkkeet vain turruttavat mielen.
.
"Perfektionismiin on keksitty vastalääke: hedoismi"
har!1111
.
Kohtalo. Olla syntynyt perheeseen, jossa mikään ei ole riittänyt. Tuohon ei auta kuin uudelleensyntymä.
Sinäpä sen sanoit, kohtalo. Evakkoperheessä luterilaisessa kylätaajamassa sai siirtolaisperheen lapset arvostetun aseman vain ollen kiltimpiä, kuuliaisempia ja ahkerampia kuin paikallisen väestön lapset. Tässäkö selitys perfektionismilleni?
Uudestisyntymää olen työstänyt koko elämäni ajan. Valitettavasti.
Jotain tuon tyyppistä selitystä minäkin ensimmäisenä arvelin.
Valitettavan usein perfektionismiin taipuvainen ei näe, miten epätäydellisyys voi olla äärettömän kaunista.
Minun perfektionismini on subjektiivinen. Kaipaan itseltäni täydellisyyttä, toisilta en sitä vaadi. Epätäydellisyys toisten kohdalla on kaunista, minun kohdallani ei.
Pidät siis itseäsi erityisenä, ainutlaatuisena.
Miksi tavallisuus ei kelpaa?
Olet osittain väärässä. En koe olevani mitenkään erityinen, ainulaatuinen toki. Tavallisuus kohdallani on pois suljettu vaihtoehto, haluan olla kaikessa täydellinen.
jännä juttu että minä taas pidän itseäni ainutlaatuisena.
minua on vain yksi mutta joku on varmasti minusta vielä parempi versio.
näin untakin että minua oli kaksi ja hän oli se parempi 8./
se oli tuskaa nähdä kun hän vie minun elämäni.
Aihe on mielenkiintoinen spekuloida.
Eikös tavallisuus ja sen hyväksyntä ole ensinnäkin osoitus inhimillisyydestä?
Kuka määrittelee täydellisyyden asteen? Toiset sitä ei voi tehdä, koska jokainen näemme eri tavalla. Ja jos se on itse, niin riittääkö haluttu tulos silloin myös itselle, vaikka toiset eivät täydellisyyttä havaitsekaan?
Ainutlaatuisena kokeminen ja paremmuutta sietäminenen on reipasta.
Erikoista että itsensä voi nähdä kilpailijana.
Minä näen unia, joissa olen tyrinyt todella pahasti ja menettänyt jonkin itselle tärkeän tai merkittävän asian. Toinen minäni on mennyt ryssimään sellaista, mihin ei ollut mitään lupaa.
Epätäydellisyys luo uutta ja antaa mielikuvitukselle tilaa. Samalla tavalla täydellisenä toistuva on lopulta tylsää. Ihminen täydellisine suorituksineen herättää ensin huomion, mutta lakkaa kiinnostamasta.
Samaan tapaan olen todennut musiikista. Täydellinen ja puhtain ei ole kiinnostavin, tarvitaan särmää ja tunnetta.
Eräs tuttavani lähenteli perfektionistia. Hän kieltäytyy suorituksista, joissa pelkäsi jäävänsä parhaan suorituksen alle. Perfektionisminsa hän ulotti lapsiinsa. Ohi mennen iloitsin lapseni uimataidosta. Seuraavana päivänä kävelimme lenkillä laiturille, jossa hän kertoi metreinä poikansa uimamatkan. Ei varmaan yllätä samanhenkilön mielen pahoittuminen, kun yksi lapseni maitohampaista puhkesi aiemmin kuin omansa. Aloin voimaan hänen seurassaan huonosti.
"Eikös tavallisuus ja sen hyväksyntä ole ensinnäkin osoitus inhimillisyydestä?"
On.
"Kuka määrittelee täydellisyyden asteen?"
Perfektionisti määrittelee oman täydellisyysasteensa.
Jk. Viimeisestä virkkeestäsi en mitään irti repinyt.
Jos sinua ei ole lapsena kehuttu ja kannustettu, annettu kotona eväitä hyvään itsetuntoon, sen sijaan ehkä on moitittu, arvosteltu ja vähätelty, eipä mikään kompensoi sitä tyhjyyttä ja riittämättömyyden tunnetta sitten aikuisena ollessa.
Eläkkeellä ehkä olet sitten jo rennompi ja armollisempi itseäsi kohtaan kun on lastenlapsia ympärillä? :)
Juuri näin kuten ajattelit. Lapsenlapseni, joita minulla on jo kaksi, antoivat uuden elämän. Olin muka jo kaiken nähnyt, halusin kuolla. Nyt en halua kuolla koskaan.
kultaiseni kärsi samasta ongelmasta joten kritiikkiä ei kestä esim, ruuanlaitossa vieläkään.
mutta ehkä tarvitset rinnallesi ihmisen joka tukee sitä että näet ettei haittaa mitään.
itse olen täydellinen silloin kun osaan olla myös epätäydellinen koska inhimillisyys virheiden kanssa tekee minusta ihmisen.
tavoitteet ovat hyvät ja luomukset paranee ajan saatossa, joten muista että taukoja ja käsi on vakaampi.
ihmisen mielen parantamiseksi on koettu, että rentouttava tekeminen parantaa kykyjä.
Kultasesi ei ole kuten minä. Vaimoni keskinkertaiset paistokset minulle hyvin kelpaavat. Omilta paistoksiltani etsin täydellisyyttä.
niih hänkin väittää että kelpaa mutta minun paistokset ovat hänen mukaan liikaa lisäaineita ja kaikki pitää olla tuoretta, joten mies ryhtyi terveellisemmän ruuanlaittoon.
mieheni oli pahempi vuosia sitten, joten hänen pään lyöminen seinään oli kirjaimellista tapahtumaan.
hänellä on ollut kova kotikuri eli säälimätöntä lapsena.
nyt hän on päässyt hullumman vaiheen läpi ja hänellä on vielä pientä säätämistä luonteen kanssa.
ihmiset alttiita ottamaan vaikutteita, toiset vähemmän, toiset enemmän ja lapset altistuvat näille eniten. joten pyrkimys on päästä näistä huonoista liiallisuuden vaikutteista, joten järjen ääni on parhain jota totella.
nyt kun tiedostat liiallisuutesim pystyt vaikuttamaan asiaan jos tahdot kukaan muu ei muuta sinua kuin sinä itse.
Sellaista se on perfektionistin elämä. Sellaista kumppaninkin sietäminen sivusta seuranneena..
Jk. En edes mökkiäni joen rannalle täydelliseksi rakentanut ;) Öitä.
mutta mökkisi on oma kätesi työtä, se tuo sinulle ja jälkeläisillesi tunnearvoa.
Öitä.
Öitä
Tunnearvo on itsessään hyvä asia. Mökin olisin toki paremmin pystynyt rakentamaan.
elämä on sellaista että ihminen kokee että olisin voinut tehdä paremmin.
aina on löytyy jotain, minkä tekisi paremmin mutta ei se murehtimalla muutu.
elämästä pitää nauttia kohtuudella.
minunkin elämä on muiden virheiden tulosta, kasvatukseni ei ole ollut sellaista kuin olisi pitänyt, joten itse olen oppinut muiden virheistä kuin omista virheistä.
jälkikasvuni kasvatan paremmin ja itseäni kehitän.
jkaiken maallisen arvon jätän toiseksi, joten pienen virheen mökissä jonka olisi esimerkiksi voinut hioa paremmaksi tai etsiä parempaa laatuista puuta on niin mitätöntä.
ehkä voit lisätä aurinkokennolasia myöhemmin ikkunoihisi, että tuo sähköä auringosta kesäsi.
voit kehittää mökkiäsi aina paremmaksi.
tekniikka kehittyy.
En ole koskaan pitänyt itseäni täydellisenä ihmisenä
vaikka kaikki viittaa siihen, että olen kaikista lähinnä täydellisin
Mutta nimmarisi on perseestä ever!
Hehheh, ja miten hyvin olet menestynyt työelämässäsi!!!
Minäkö, aloituksen tekijä? Tyhjästä loin menestyvän yrityksen. Olisin toki sen paremminkin voinut tehdä.
Sinun pitäisi olla hyvä ja suvatsevainen itseäsi kohtaan. Olet omalla työpanoksellasi saanut paljon positiivista aikaan. Sellainen on kunnioitettavaa.
Tuolla perfektionistisella ajatusmaailmalla teet pahaa itsellesi. Jos moni on kehunut aikaansaannoksiasi, miten sinun on niin vaikea ottaa kiitosta vastaan? Ole iloinen omista kyvyistäsi ja pysähdy nauttimaan kättesi töistä. Olet sen ansainnut.
Kiitos rohkaisevasta palautteestasi. Olkoonkin, että olen tarkoitushakuisesti yliampunut perfektionismistani kertoessani, olen pitäytynyt sen syntyjuurilla. Tapanani on usein yliampua, että sanoma menisi paremmin perille. Jokaisella meistä on elämämme pituinen historia takana. Niitä elettyjä hetkiä me mukanamme kannamme hautaan saakka, halusimmepa tai emme. Ne vain kulkevat sisällämme. Oivaltamistemme kautta voimme rasitteita poistaa pala palalta. Elämä on.
Minulla oli tuollainen läheinen. Hän jätti kaiken, koska hän ei riittänyt itselleen.
Itse olen ollut joko-tai. Ylikireä nipottaja, täydellisyyteen pyrkijä tai rimaa hipoen menevä alisuoriutuja, hällä väliä-ihminen. Sanoisin, että jälkimmäinen tietyllä tavalla palkitsee enemmän. Tulee olo, etten kuollutkaan, vaikka musta ei tullutkaan sitä kaikkien kumartamaa täydellisyyttä. Aurinko paistaa silti ja elämä hymyilee. Välimuoto olis kai paras. Kun siihen kykenisi.
Jostain syystä ymmärrykseni ei ulottunut ajatuksiisi, siksi en kommentoi sinulle. En halua kommentoida epätäydellisellä vastineella ;)
.
"Vain TÅydellisiä Suorituksia" nimimerkkikenttä jäi vajaaksi aaaaaaaa
.
Luontofotoukses o ain se itku, ettei luonto oo komenneltava malli ja siin o ain yllärimomentti, etenki eläinfotoukses. Maisemafotois o toine jutska, siin aikaa sommitel jne.
Seuraaval kerral sit rakennat paremmi.
Perfektionisti on rakentanut itselleen seinät ympärille ja oleilee siellä vankina ;) Voi voi kuin paljon jää näkemättä ja kokematta elämän värikylläisyyttä;). 8 on hyvä numero;)
En tunnista tuosta itseäni. Suojamuurin sisällä elin yli 20 vuotta. En päästänyt ketään sisälle, en itse astunut ulos. Tämä taas johtui aivan muusta kuin perfektionismista. Perfektionismiin taipuvaisuudesta huolimatta uskoisin näkeväni, kokevani ja nauttivani keskivertoa enemmän.
Heh, vaadit liikaa? Tarkoitatko, että yli omien kykyjen?
Haluat olla joku muu kuin sinä itse.
Jos lähipiiri kehuu sinua hyväksi ihmisenä, miksi haluat olla vielä parempi? Tulla parhaaksi ihmiseksi tai jotain...? Onnea vaan valitsemallesi tielle...
Minkälaisina ihmisinä pidät muuten ihmisiä lähipiirissä, jotka sinua hyväksi ihmisenä kehuvat?
Minusta tässä on aika hyvin sanottu:
“Oscar Wilde said that if you know what you want to be, then you inevitably become it - that is your punishment, but if you never know, then you can be anything. There is a truth to that. We are not nouns, we are verbs. I am not a thing - an actor, a writer - I am a person who does things - I write, I act - and I never know what I am going to do next. I think you can be imprisoned if you think of yourself as a noun.”
― Stephen Fry
Minua on aina huvittanut suunnattomasti ihmiset jotka määrittelee itsensä tekemistensä kautta. Olen aina pitänyt enemmän ihmisistä, jotka määrittelee tekemisensä itsensä kautta. Ne ovat yleesä(oikeastaan aina) hyvin epätäydellisiä ihmisiä...
"Heh, vaadit liikaa? Tarkoitatko, että yli omien kykyjen?"
Mitä minä itselleni voin. Korkeintaan ottaa opiksi kantapään kautta kokemani. Minulla on kova pää, ainoastaan kantapäiden kautta saatu tieto tyydyttää. Rasitteenani on elämänkokemusten tuomien ajattelumallien sisäistämisen lisäksi synnynnäiset taipumukset kuten yliluonnollinen herkkyys. Täydellinen kaaos syntyy siitä kun olen luonteeltani jyrkkä suhtautuessani mieleni tasolla ihmisenä olemiseen. Olen liian oikeudenmukainen. Inhoan kähmintää, laskelmointia, pahansuopaisuutta, selkään puukottamista, juoruilua, politikointia ties mitä. Joskus menee yli, voimani eivät riitä.
"Jos lähipiiri kehuu sinua hyväksi ihmisenä, miksi haluat olla vielä parempi? Tulla parhaaksi ihmiseksi tai jotain...? Onnea vaan valitsemallesi tielle..."
Suosittelen lukemaan aiemmat kommenttini, niin en tarvitse toistaa itseäni. Jos lähipiiri kehuu minun suorituksiani joissain tekemisissäni en oikein osaa iloita siitäkään. Ehkä nyt vanhempana ja viisastuneempana jopa nautin. On toki toinen "lähipiiri" olemassa, joka on pyrkinyt tekemään elämästäni helvetin. Niille perfektionistiset luomukseni ovat merkki narsismista. Perfektionismini, toistan on SUBJEKTIIVINEN!
"Minkälaisina ihmisinä pidät muuten ihmisiä lähipiirissä, jotka sinua hyväksi ihmisenä kehuvat?"
Jos tarkoitat niitä ihmisiä, jotka TÄYDESTÄ SYDÄMESTÄÄN minua kehuvat, minusta pitävät, niin päästän heidät suojamuurini sisälle. Siellä sitten yhdessä iloitsemme ja vapaudumme yhteiseen karkelointiin. Jos tarkoitit tarkoitushakuisesti minua kehuvia, niin tunnistan heidät jo kaukaa. En päästä kuin turvallisen matkan päähän minuuteni lähdettä.
suojamuuri on tapa pitää itselle väärät ihmiset kaukana.
ihmisille kehittyy vaaran uhatessa suojamuuri.
suojamuuria on monenlaista hiljainen ääni esim, pukeutuminen, hiljaisuus, välttelyä, puolustelu, vihainen...
äänekäs ääni esim: valehtelua, vääristelyä, nimittelyä, liioittelua, puolustelua, suoruutta...
äänekästä ääntä katsotaan helposti hyökkääväksi, joten ihmisten puolustaessa vetäytyy.
äänekäs ääni kuitenkin enemmän varoittava
Miksi loin itselleni suojamuurin sisimpääni. Olen yliherkkä kuten aiemmin olin todennut. Armeijan kapiaisen häpäisy aliupseerioppilaiden edessä 70-luvulla rampautti mieleni. Olin pakotettu pakkomuurin rakentamiseen. Luottamukseni ihmiseen (mieheen) oli menetetty. En vielä silloin tiennyt sitä, että myös luottamus naiseen menisi. Tuon muurin sisällä, yksinäisyyden helvetissä elin yli 20 v.
mieheni luottamus oli nollassa kun tavattiin, sen vuoksi hän minulle valehteli pitääkseen minut valheella.
valhe oli hänen puolustuksensa, hän pelkäsi meidän riidoissa että lyön häntä ajatella. hänen pelkonsa oli niin vääristynyt.
joka satutti minua pelkkänä ajatuksena mutta ihmisen väkivaltainen lapsuus teki suojamuurin, että valheella koki pääsevänä pinteestä.
ihminen oli sitten minkä tahansa ikäinen on traumalle alttiita ja suojamuurin ympärille kasvattaminen on ihan normaalia puolustusta.
miehen muurin läpi oli vaikea päästä, hänen muurinsa vei melkein henkeni joka oli veitsen terällä omassa kädessä.
toisen valheet saa aikaa epäluotettavan olon mutta niin kuin minun lapseni oli syy herätä henkii ja taistella vaikka välillä tuntui ettei sekään auttanut.
ihmisen pahin vankila on oma mielensä, josta koituu yksinäisyys.
vaikeaa luottaa ihmisiin(ristiriitainen ) mutta luotan ihmisiin että he on hyviä sisimmiltään mutta pelkään heitä tuoda liian lähelle.
mieheni on nyt muuttunut mutta stressille, hän vielä altis ja tuntuu etten osaa auttaa siinä vielä.
IL-artikkelin mukaan, oon osittaine perfektionisti. Mull se pöpö o kasvanu iha ite ja enimmäksee duunipuolel, kekää e oo huutanu kaikuna "Tee paremmi!".
Onnex e oo tullu golfin puolel, muute par neloset pitäis onnata kahel lyönnil ja par komoset yhel.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2013110817698902_tr.shtml
Toi kandee tsekkaa
http://areena.yle.fi/tv/1435368
Oletkohan joskus joutunut ehdollistetuksi onnistumisiesi kautta? Onko sinusta välitetty enemmän aina kun onnistut ja vähemmän kun et onnistukaan muiden toivomalla tavalla? Tuolla voi olla osuutta asiassa, että ihmisestä tulee perfektionisti, kun onnistumalla pitää ansaita ihmisten hyväksyntä ja rakkaus. Vaikkapa vanhempien tai muiden tärkeiden ihmisten.
Olisi toisenlaistakin näkemystä ja ajatusta, mutta en ehdi oikein kirjoittamaan.
"Oletkohan joskus joutunut ehdollistetuksi onnistumisiesi kautta?"
Lapsena ja nuorena miehenä en. Naimisissa ollessani useinkin.
"Onko sinusta välitetty enemmän aina kun onnistut ja vähemmän kun et onnistukaan muiden toivomalla tavalla?"
Sama vastaus kuin yllä.
Olet vanha kaappihomo MrKalluppi, joten ei ole mitään syytä olla perfektionisti, keskinkertaisen lässyttäjän.
Oletko dazy, anzzy vai joku muu persläpi, joita palstalla riittää.
Näkyy teitä nistejäkin riittävän
Jos et opi itse, anna elämän opettaa. Vaatimustaso laskee ajan myötä, myös itseä kohtaan. Älä pane ketään kärsimään omasta onnettomuudestasi.
"Jos et opi itse, anna elämän opettaa."
En ymmärrä ensimmäistä lausettasi. Jälkimäiseen vastaan, annan elämän opettaa.
" Vaatimustaso laskee ajan myötä, myös itseä kohtaan"
Vaatimustasoni omia tekemisiäni kohtaan tuskin laskee. Suhtautumiseni toisiin ihmisiin, heidän epätäydellisyyksiinsä on ajan myötä laskenut.
"Älä pane ketään kärsimään omasta onnettomuudestasi"
Moneskohan kerta taas todeta, perfektionismini on SUBJEKTIIVINEN. Ok. oikeudenmukaisuuteni, vääryyden todentaminen, joita kohtaan olen myös taistellut. Silloin pakon sanelemana on ulkopuoliset joutuneet kärsimään minun tähteni.
.
No voi yhden tähden…
Itsehän purat onnettomuuttasi palstaolosuhteissa…
Ota seuraavaksi vaatimukseksesi tehdä itsesi onnelliseksi olemalla juuri sitä, mitä olet! Jauhamalla tätä huttua, et etene, et elämässä etkä viisastu, mutta epätoivosi syvenee...
"Itsehän purat onnettomuuttasi palstaolosuhteissa…"
Koet näin. Sinulla on vapaus tehdä niin. Mielestäni en ole ruikuttanut kohtaloani. Olenpahan vain kertonut avoimesti elämääni rasittavasta osa-alueesta.
"Ota seuraavaksi vaatimukseksesi tehdä itsesi onnelliseksi olemalla juuri sitä, mitä olet! Jauhamalla tätä huttua"
Sinä voit poistua ja vaihtaa toiseen keskusteluun. Keitä vain omat huttusi.,