Minua ihan kauhistuttaa kun näitä juttuja lukee. Mihin on jääneet onnelliset liitot. Itse olen todella onnellinen liitossani ja niin onkuulemma puolisonikin.
Emme ole kumpikaan syntyneet kultalusikka suussa. Töitä on tehty välillä ehkä liikaakin. Aina ei olla saatu sitä mitä on haluttu, mutta toisistamme olemme välittäneet koko ajan.
Elämä on joskus kohdellu tosi kovasti kumpaakin, mutta niistä on selvitty kun on ollut toinen tukena.
Muistakaa että se rakkaus on kuitenkin se kaikkein tärkein asia parisuhteessa. Vaikka se ehkä kuulostaakin kliseeltä, mutta totta se on .
Emme ole kumpikaan syntyneet kultalusikka suussa. Töitä on tehty välillä ehkä liikaakin. Aina ei olla saatu sitä mitä on haluttu, mutta toisistamme olemme välittäneet koko ajan.
Elämä on joskus kohdellu tosi kovasti kumpaakin, mutta niistä on selvitty kun on ollut toinen tukena.
Muistakaa että se rakkaus on kuitenkin se kaikkein tärkein asia parisuhteessa. Vaikka se ehkä kuulostaakin kliseeltä, mutta totta se on .
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä sitä sitekkin ihmettelee,jos on ongelmia kummallakin ne yhdistää normaalsti. Tuntuu vain jokin olevan pimeänä.Minua säälittää vaimon puolesta teot mitä se tekee itselle. Auttaa en voi,säälin lapsia. Valuu hällä ja meillä kaikki hukkaan .
Harmonisessa liitossa ei ole mitään dramatiikkaa. Ei se kiinnosta ketään eikä kukaan parisuhteeseensa tyytmätön halua tietää sellaisista tippaakaan.
Ylipäätään elämässä, myös parisuhteessa, ihminen tarvitsee haasteita, ponnistelua, onnistumisen iloa ja epäonnistumisista selviytymistä.
Myönteisyys on sisään rakentunut.
Asioilla, joille emme itse mahda mitään, on turha stressata itseään.
Keskitytään oman vaikutusmahdollisuuksiemme piirissä oleviin!
Onnellisia avioliittoja tässä kai peräänkuulutettiin?
Meillä on kanssa. Uskon että monilla on, mutta jos on paha olo niin haluaa valittaa, ja jos on ongelmia haluaa pyytää muilta apua -sen laittaminen nettiin että avioliittoni on muuten sitten täydellisen onnistunut kuulostaa jonkinlaiselta omakehulta, ikäänkuin haluaisi levitellä omaa onneaan toisten kadehdittavaksi -en tarkoita tällä että ap mielestäni tekee niin, päinvastoin, hyvä että onnellisistakin liitoista puhutaan, muuten tätä palstaa lukemalla voisi tosiaan saada sen käsityksen että naimisiinmeno on suunnilleen yhtä terveellistä kuin itsemurha...
Muuten elämä ei ole mennyt ihan ongelmitta, mutta mieheni on tosiaan se tuki, turva ja paras ystävä, parempi ei voisi olla. Naimisiin meneminen hänen kanssaan oli järkevintä mitä olen koskaan tehnyt.
Totta, erityisesti rakastaminen on tärkeää parisuhteessa, ei vain se, että aina pitää mennä hyvin ja pitää olla onnellinen. Näinhän se elämä ei mene, eikä varsinkaan parisuhde. Kun rakastaa sietää myös vastoinkäymisiä ja niitä ärsyttäviä piirteitä toisessa. Eri asia on, jos toinen on väkivaltainen tai muutoin kohtelee toista väärin; silloinhan ei kyse ole molemminpuolisesta rakkaudesta, tuskin rakkaudesta lainkaan.
Olen onnellinen silloin tällöin, tyytyväinen useimmiten ja muutoin arki ja elämä on tasaisen harmaata ja hyvääkin. Se riittää.
UMinusta tuntuu että olen yksin avioliitossa. Miestä ei vaan kiinnosta puhua kanssani minua kiinnostavista asioista. Hän puhuu vaan politiikasta, urheilusta ja työasioista ja ne eivät minua kiinnosta pätkääkään.
Onneksi minun vaimoani kiinnostaa mm. politiikka ja urheilu.
Viimemainittu vähintään yhtä paljon kuin minua.
Töissä käydessämme olivat kummankin työhön liittyvät asiat keskustelun aiheina huolimatta niiden suuresta keskinäisestä eroavuudesta.
Muita yhteisiä kiinnostuksen kohteita ovat yhdistystoiminta ja matkustelu.
Kuuntelen kohteliaasti vaimoni jutut hopeahapsikerhon tilaisuuksista, aamulenkkikaverin kuulumisista, kutomisihmeistä yms. olematta itse tippaakaan kiinnostunut.
Keittiööni vaimo tunkeutuu pari kertaa vuodessa.
"Minusta tuntuu että olen yksin avioliitossa. Miestä ei vaan kiinnosta puhua kanssani minua kiinnostavista asioista. Hän puhuu vaan politiikasta, urheilusta ja työasioista ja ne eivät minua kiinnosta pätkääkään."
Miehestäsi tuntuu, että hän on yksin avioliitossa. Sinua ei vaan kiinnosta puhua hänen kanssaan häntä kiinnostavista asioista. Hän puhuisi kyllä politiikasta, urheilusta ja työasioista, mutta ne eivät sinua kiinnosta pätkääkään.
Olekko minkäikäinen ,tule minulle juttukaveriksi,minä puhun muustaki henkevistäkin aiheista.
Onnellinen liitto on meilläkin, ja siksi siitä ei tule näillä palstoilla kirjoitettua.
Ei netissä oikein kuulu vissiin kertoa hyvistä ajoista, omasta onnellisuudestaan.
Jos erehdyt jotain sanomaan positiivista omaan liittoosi liittyen, vaikka esimerkkinä kuinka joku ongelma on ratkaistu ilman pahempia riitoja muinoin.. saa haukut niskaan. :D
Eli onhan paljon niitä onnellisia liittoja, pareja joilla rakkautta & intohimoa riittää vielä vuosien, vuosien jälkeen. Mutta livenäkin sen on huomannut karvaasti ettei kannata puhua mitään.
Onneksi tuttavapiirissä on muitakin ja sitten on ne naama norsun *piip* olevat rouvat, jotka sättii ja haukkuu puolisoitaan ja kaikki liitot on heidän mielestään tuhoontuomittuja, avioliitot ovat kirouksia ym. Odotetaan vain lasten lentävän pesästä jotta pääsee omaisuuden jakoon.. huh. :(