Olen mielenkiinolla lueskellut ihmisten kirjoituksia täällä suhteiden vaikeuksista. Itselläni on elämässäni tilanne että tyttöystäväni kanssa on todella vaikeaa ja suoraan sanottuna en tiedä mitä tekisin jos hänet menettäisin.En voi olla kuin oma itseni ja toivoa parasta. Suhteeseen tarvitaan aina kaksi ihmistä ja myös ongelmiin kaksi ihmistä. Mielestäni asioista puhuminen kunnolla ilman riitaa ja ajan kanssa voi auttaa jo pikkuisen eteenpäin. Jos tilanne on ettei pystytä keskustella, silloin vaihtoehdot voi olla aika vähissä. Asettukaa toisen asemaan keskustelussa ja ajatelkaa miltä omat sananne kuulostavat toisen korvissa. Lopettakaa ajattelemasta "minä, minä tavalla" vaan muotoilkaa lause esim. mitä sinä ajattelet, haluat, mikä meidän suhteessa ei ole kunnossa. Etsikää se tunne mihin rakastuitte ensi kertaa toisessa ja silloin varmaankin edes vähän voitte katsoa toisianne niiden ongelmien lävitse. Sääliin ei kukaan rakastu! Olkaa oma itsenne vaikka se välillä tuntuu ylivoimaiselle.Jokin inhimillisyys ja kunnia pitää kuitenkin olla. Itse olin tyypillinen suomalainen mies joka ei paljon puhunut vaan ajatteli että kaikki menee omalla painolla. Viime hetkellä oli pakko katsoa itseään peilii ja ajatella omaa käytöstään. Onneksi tein näin ja sain vielä pienen mahdollisuuden tyttöystäväni kanssa ja toivon todella että kaikki alkaisi mennä hyvin. Puhukaa asioista vaikka ne olisi ihan mitättömiä tai pieniä mutta suuret asiat kuitenkin rakentuvat loppujen lopuksi niistä
Puhukaa toisillenne
Rocco the Blue
1696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Allekirjoitan ton, oma tilanne aivan sama ja nyt voi jo olla peli menetetty. Pelottaa ja kauhistuttaa, mutta oma oli virheeni kun puhumisen unohdin ja tunteet piilotin.