En tiedä kuuluuko tämä tänne palstalle mutta kysyisin tällaista.
Minulla on yksi todella tärkeä ja rakas ystävä jonka pelkään tekevän elämänsä virheen (kyse on miespuolisesta ihmisestä ja itse olen nainen mutta vain kaveripohjalla). Tämä mies erosi 4 vuoden suhteesta alku vuodesta ja näin sivusta seuraajana olen saanut sellaisen vaikutelman ettei hän ole päässyt täysin yli tästä ihmisestä.
Muutaman kuukauden kuluttua alkoi tapailemaan erästä naista jolla on 4 lasta. Ovat siis hetken aikaa tapailleet. Pari vk sitten mies kertoi että ovat muuttamassa yhteen 2 kk kulttua vaikka ei ole edes vielä tosissaan tämän naisen kanssa. Pelkään että hän etenee liian nopeasti periaatteella kuhan ei jää yksin. Olen kysynyt häneltä että onkohan onnellinen siinä suhteessa ja valmis perhe elämään niin vastaus oli että sen näkee sitten kun muuttaa.
Mieleni tekisi kysyä että onko hän nyt täysin varma tästä suhteesta tai että onko hän ajatellut asiaa ihan täysin loppuun asti jos on kerta sitä mieltä että ei ole tosissaan vielä. Pelkään vaan hänen suuttuvan jos hirveästi kyselen.
Eli kannattaako minun asiasta puhua hänelle? Vai vaan seurata vierestä? Ja tässä ei ole kyseessä muuta kuin se että en halua ystäväni satuttavan itseään
Minulla on yksi todella tärkeä ja rakas ystävä jonka pelkään tekevän elämänsä virheen (kyse on miespuolisesta ihmisestä ja itse olen nainen mutta vain kaveripohjalla). Tämä mies erosi 4 vuoden suhteesta alku vuodesta ja näin sivusta seuraajana olen saanut sellaisen vaikutelman ettei hän ole päässyt täysin yli tästä ihmisestä.
Muutaman kuukauden kuluttua alkoi tapailemaan erästä naista jolla on 4 lasta. Ovat siis hetken aikaa tapailleet. Pari vk sitten mies kertoi että ovat muuttamassa yhteen 2 kk kulttua vaikka ei ole edes vielä tosissaan tämän naisen kanssa. Pelkään että hän etenee liian nopeasti periaatteella kuhan ei jää yksin. Olen kysynyt häneltä että onkohan onnellinen siinä suhteessa ja valmis perhe elämään niin vastaus oli että sen näkee sitten kun muuttaa.
Mieleni tekisi kysyä että onko hän nyt täysin varma tästä suhteesta tai että onko hän ajatellut asiaa ihan täysin loppuun asti jos on kerta sitä mieltä että ei ole tosissaan vielä. Pelkään vaan hänen suuttuvan jos hirveästi kyselen.
Eli kannattaako minun asiasta puhua hänelle? Vai vaan seurata vierestä? Ja tässä ei ole kyseessä muuta kuin se että en halua ystäväni satuttavan itseään
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyseessä on se, että sun on vaikea hyväksyä että ihmisten täytyy tehdä omat virheensä.Sun tehtävä ei ole pelastaa ystävääsi häneltä itseltään.
Kyseessä on myös hänen elämä, ei sun.
Hanki oma elämä. Kirjoitapa seuraavaksi kirje omasta elämästäsi, ja mieluiten yhtä pitkä. Jokaista ajatusta kohti kun pohdit toisten elämää, niin kokeilepa pohtia omaasi vastaava määrä.
Näin minä olen oppinut jajattelemaan, ja kantapään kautta. Ei ollut kukaan minua pelastamassa koskaan, teinpä sitten mitä tahansa.
Nykypäivänä ei näköjään saa välittää yhtään jos näkee että toisella menee huonosti. Okei tehkööt omat virheensä niinhän on tehnyt tähänkin asti. Katsotaan vierestä sitten.
Ja mulla on se oma elämä mutta näköjään välitän liikaa lähimmäisistäni mikä on kyllä kostautunut liian monta kertaa
On oikein välittää, ja tekstistäsi päätellen, olet jo ilmaissut asiasta miehelle.
Ystäväsi on kuitenkin jo aikuinen ihminen ja hänellä on oikeus tehdä sitä, mitä hän kokee itselleensä parhaaksi. Mitä muutakaan kuvittelit, että tilanteessa pitäisi tehdä? Että sinä jollain tavalla saisit miehen muuttamaan suunnistelmansa ja ettei hän muutaisikaan tämän naisen kanssa yhteen?
Entä jos tuo suhde tuleekin onnistumaan täydellisesti, mutta en sijaan sinä menet ja pilaat sen omilla huolillasi ystävääsi kohtaan? Samalla, hänen valintansa voi myös olla huonoin valinta minkä hän on ikinä tehnyt ja eroavat parin kuukauden jälkeen muutosta.
Mutta hänen se on itse nähtävä ja riski otettava. Sinä voit välittää hänestä ja olla hänen tukena, mutta sinun ei pidä tehdä hänen puolestaan valintoja tai kertoa hänelle, mitä hänen pitäisi tehdä.
Kysymys ei ole siitä että sanoisin tai päättäisin hänen puolestaan asiasta. Hän ne päätökset tekee
Kyllä sen näkee kilometrin päähän mistä tosiaan on kyse, taisi nimittäin osua hermoon?
Kuule, helppo vääntää asia noin että ai, välittäminenkö on nyt kiellettyä? Hah:) Juu kyllä, toisesta ei saa välittää vaan pitää olla piittaamaton ja kylmä. Niin kerta! Juu, sitä täällä viesteissä tarkoitettiin.
Kyl se aina vaan niin on, että ihminen voi laittaa merkille yhtä sun toista, huomata että millainen toisilla on suunta. mut se että on "rakkaasta ystävästä huolissaan" niin että pitää ihan sanomaan päästä,
niin luotapa siihen tunteeseen hän voi todella suuttua jos alat hänen päätään kääntämään.
Kuvittele mun kaveri: Oli menossa ulkomaalaisen kanssa naimisiin, joka samantien jäi pettämisestä kiinni ja silti ei perunut häitä! Teki mieli sanoa juu.
Mitäs muuta. Ystävä alkoi alkoholistimiehen hyysääjäksi ja antoi miehen velkaannuttaa hänet.
Mutta, ystävyyttä ei pidä antaa sekoittaa, toinen tekee henkilökohtaisessa elämässä mitä haluaa. En kuitenkaan myös anna sekoittaa omaa elämää, eli lainaile rahaa tai muuta. Käytän omaa harkintaa, minua koskevissa asioissa. Muut voi tehdä mitä haluaa. Mun ystävät oppii virheistään itsekin, ja tulevat aina takaisin mun luo kun suhde kariutuu yms. Syynä se, etten puutu heidän valintoihinsa, tai leiki besserwisseriä tai äitiä heille. Heillä ei tule olo että ajattelen "mitä minä sanoin"
Voithan sinä kertoa hänelle omat epäilyksesi. Sitten sinun ei tarvitse rypeä syyllisyydessä, jos käy juuri niin kuin epäilit.
Muista kuitenkin, että itse hänen on omat virheensä tehtävä. Älä päästä jälkeenpäin suustasi: "mitäs minä sanoin".
Kuten edellinen jo totesi: pelastaminen ei ole sinun tehtäväsi. Pelastusoperaatiossa et tulisi edes onnistumaan. Jokaisen ihmisen on itse elettävä oma elämänsä, sitä ei toinen voi (eikä saa) ulkopuolelta ohjailla.
Oikeassa olet. Itseasiassa itsellä on kokemusta tuosta kuinka ulkopuolinen henkilö voi saada paljon tuhoa parisuhteessa kun toinen puoli kuuntelee liikaa ulkopuolisen puheita mitkä ei pitänyt paikkaansa. Jos itse menen kyselemään niin syyllistyn samaan kun tuo ulkopuolinen henkilö. Parempi pitää siis suu kiinni
Jokaisella ihmisellä on oikeus ja vapaus sanoa oma mielipiteensä asioista.
Aivan eri asia on yrittää saada toinen tekemään niin kuin itse näkee asian olevan, sillä silloin se on manipulointia eli toisen vapauden riistämisyritystä, oman edun tavoittelua.
On se kummaa, ettei näitä kahta pystytä erottamaan toisistaan.
Minä en ajattele asian olevan niin vaan tämä ihminen on itse minulle sanonut ettei ole tosissaan vielä tämän naisen kanssa ja tiedän myös sen että häntä ottaa päähän edellisen suhteen loppuminen.
Kyllä minä tiedän että ihmisen pitää omat virheensä tehdä koska muuten ei opi mitään
Saatat olla oikeassa aavistuksessasi, että pieleen tulee menemään. Tai sitten olet aivan väärässä ja liitosta tulee ihan kelpo juttu. Huonoja merkkejä voi olla ilmassa, mutta sinä et ole selvännäkijä.
Eikä sinun myöskään kannata olla toisen ihmisen elämän käsikirjoittaja. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin huonoa.
Jos olet huolissasi niin ole ja saat jopa sanoa sen ko henkilölle. Yhden kerran. Muuten et puhu aiheesta paitsi jos hän kysyy sinulta mielipidettä tai neuvoa.
Kukin elää niinkuin elää ja tekee valintansa. Ystävä kulkee rinnalla ja hyväksyy valinnat. Ei tarvitse tykätä, mutta mussuttamaan ja viisastelemaan ei kannata alkaa.
Mulle on vain tärkeintä että tämä mies on onnellinen. Toivon että se suhde tulee onnistumaan ja ehkä ne miehen tunteet naista kohtaan heräävät vielä kunnolla.
En aio mainita mitään tälle miehelle asiasta jos hän ei itse ala asiasta puhumaan. En kuitenkaan halua menettää hyvää ystävää ja pilata hänen elämäänsä
En tiedä kuinka hyviä ystäviä olette, mutta voihan hyvien ystävien kanssa ainakin kaikesta jutella. Kysyä voi tuomitsemattakin tai yrittämättä vaikuttaa toisen päätöksiin, eli kysyy ja aidosti kuuntelee, eikä vaan tunge omia näkemyksiään asiasta. Moni käsittää kysymisen ja keskustelun toisenkin kannalta sellaiseksi, että pitää olla joku ehdoton mielipide "minusta sinun ei pitäisi tehdä niin" (tai päin vastoin) mutta jos asia tulee puheeksi, on eri asia sitten kysyä, että jos et ole itsekään tosissaan, miksi haluat muuttaa yhteen, etenkin kun lapsetkin ovat mukana.
Sitten vain kuunnella. Erilaisia näkemyksiä voi miettiä myös kysymällä... Myös pohtimalla tietäisikö itse oikeasti mitä tekisi, elämä kun on epävarmaa ja sitä ei aina tiedä.
No, ainakin mies on sitä mieltä, että asiat näkee sitten kun asuu yhdessä, se vaan on vähän siltä äidiltäkin vastuutonta, että siinä on lapsia kysessä, joille edessä voi olla taas vaan yksi rikkinäinen perhe, kun vanhemmat vähän kokeilee. Kuka ajattelee heidän parastaan? Haluaako ne lapset siihen sitoutumatonta epävarmaa isäpuolta vähän kokeilemaan, se on myös heidän kotinsa. Siitä voi ainakin jutella ihan niiden lapsien etua ajatellen.
Ystäväsi on aikuinen mies, mutta lapset ovat vasta lapsia. Hänen särkymisensä siis ei ole niin tärkeää, meidän aikuisten tosiaan pitää itse selvitä virheistämme ja särkymisistämme. Mutta saammeko me siinä sivussa särkeä lapsiakin? Etenkin jos koko homma jo lähtiessään on kokeiluasteella.
Joskus voi myös ystävän antaa suuttua. Eihän kyse ole typeryyksien lausumisista, kuten tuomitsisit heidät tai arvostelisit hänen naistaan, tai sillä tavoin puuttuisit. Kyllä ystäväsi sen varmaan ymmärtää, viimeistään kun sen sanoo.
Mutta pelkästään ystävän takia ei kai hirveästi ole oikeuttakaan puuttua asiaan, toisten suhteisiin. Se on aika ikävää, kuten jo itsekin totesit, vaikuttimet voi olla väärät, neuvot voi olla vääriä ja lopulta vaikka alitajuisesti tarkoituskin olla sisältä itsekäs kun sen piti olla epäitsekäs. Sitä kannattaa aika kriittisesti miettiä, osaako toisen kanssa keskustella nimenomaan hänen parhaakseen (mikä ei aina ole oma paras) hänen näkemyksistään ja häntä kunnioittaen (mikä ei ole lainkaan niin helppoa kun ihmiset luulevat). Useimmiten ne ketkä eivät näitä asioita itsessään kyseenalaista ovat niitä jotka huitovat lopulta mitä sattuu ja mistä syistä sattuu.
Olen samaa mieltä, kun joku sanoi ettei viisastelemaan tietenkään kannata alkaa eikä olla tietävinään toisten asioista. Mutta toistan itseäni, keskustella varmaan saa, etenkin kun pitää huolen että todella kuuntelee myös.
Kiitos vastauksestasi :).
Juuri noita samoja asioita olen miettinyt. Olen saanut sellaisen käsityksen että mies ei ole vielä paljoa näiden lasten kanssa viettänyt aikaa. Sen verran myös tiedän että tämä nainen on myös eronnut keväällä aviopuolisostaan.
Minusta on väärin että lapset laitetaan näin nopeasti tällaiseen tilanteeseen taas varsinkin jos suhteen kestämisestä ei ole taetta. Minulla on sellainen kutina ettei nainen tiedä että mies ei ole tosissaan hänen kanssaan siis ainakaan vielä. Ja tuolla tarkoitin sitä että voihan se olla että miehellä tulee niitä voimakkaampia tunteita vielä ei sitä että minä jotain sanoisin sille naiselle.
Välillä vaikuttaa siltä ettei mies ole päässyt täysin yli entisestä suhteesta mutta en tiedä tajuaako nainen sitä. Puhunut minulle välillä siitä että häntä ottaa päähän se ero koska rakasti naista paljon. En ole sen enempää kysynyt asiasta koska mies ei halua siitä puhua.
Tulen olemaan hänelle tukena jos hän tukea kaipaa ja aion kuunnella häntä ilman että puutun asioihin millään tavalla. Hänen on päätöksensä tehtävä itse oli ne sitten mitä tahansa