Näistä vaikuttavista avauksista ja niihin liittyneistä syvällisistä keskusteluista ja Normixin kehoituksesta" sainkin aheen aloitukseen.
Keitä me todellisuudessa olemme?
Mitä merkitystä on mielestäsi sinun omalla elämälläsi ja minkä varassa jaksat elää?
Uskotko eläneesi ennenkin ja millaisena ihmisenä tai olentona?
Missä on sielusi paikka?
Humoristisetkin vastaukset ovat tervetulleita , mutta yhtähyvin voit vastata myös, niin tieteellisesti, kun vain kykenet.
Tässäpä pohdittavaa näin viikon alkajaiseksi.
.....hymyilee hennosti sisäänpäin......
Kuka sinä olet?
Ano-Nyymi
27
1465
Vastaukset
- A..N...
...toivottavasti et ole hädissäsi kuitenkaan sieluasi vielä myynyt:-)
Mistähän sä nyt tuommoisia keksit kysyä? Ei vaiskaan, hyviä kysymyksiä. Vaatii pohdiskelua, nyt ei ehdi. Palailen!
PS Minä en ainakaan ole myynyt;-)- Ano....nyymi
...sitä nyt kenenkään jo käytettyä huolisikkaan...paitsi romaaneissa:-)
- A..N...
...liian syvällistä.....
...mutta voipi sitä pelinkin edsssä harjoitella ja kysyä itseltään........minä ainakin vastaan, kun kerran lupasin!
Niin, mikä on elämän merkitys. Aika filosofinen kysymys, mutta siteeraan jostain lukemaani vastausta: Elämän merkitys on elämä itse.
Ja mikä sitten on nimenomaan minun elämäni merkitys ja minkävarassa jaksan elää? Tuosta edellisestä vastauksesta johdan, että pelkästään sillä, että olen olemassa, on merkitys. Jos sitten lähdetään pohtimaan tarkemmin, niin mielestäni elämästä tekee merkityksellisen ja minkä varassa jaksaa itsekin elää, on ihmissuhteet. Olemme ja elämme täällä tehdäksemme toinen toisemme elämästä elämisen arvoisen ja jatkaaksemme omaa elämäämme lastemme kautta.
Siitä en osaa sanoa, olenko täällä ennen elänyt. Ainakin epäilen asiaa vahvasti. Mutta minun maailmankatsomukseni mukaan kuoltuani sieluni erkanee ruumiistani ja jatkaa jossain toisessa muodossa eteenpäin. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta ainakin se tekee ajatuksen kuolemasta vähemmän pelottavaksi. Kuollessani minä lähden kohti uusia seikkailuja.
PS Jos olet siellä peilin edessä kysellessäsi löytänyt vastaukset, niin kerropa muillekin!- Ano-Nyymi
norMix kirjoitti:
...minä ainakin vastaan, kun kerran lupasin!
Niin, mikä on elämän merkitys. Aika filosofinen kysymys, mutta siteeraan jostain lukemaani vastausta: Elämän merkitys on elämä itse.
Ja mikä sitten on nimenomaan minun elämäni merkitys ja minkävarassa jaksan elää? Tuosta edellisestä vastauksesta johdan, että pelkästään sillä, että olen olemassa, on merkitys. Jos sitten lähdetään pohtimaan tarkemmin, niin mielestäni elämästä tekee merkityksellisen ja minkä varassa jaksaa itsekin elää, on ihmissuhteet. Olemme ja elämme täällä tehdäksemme toinen toisemme elämästä elämisen arvoisen ja jatkaaksemme omaa elämäämme lastemme kautta.
Siitä en osaa sanoa, olenko täällä ennen elänyt. Ainakin epäilen asiaa vahvasti. Mutta minun maailmankatsomukseni mukaan kuoltuani sieluni erkanee ruumiistani ja jatkaa jossain toisessa muodossa eteenpäin. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta ainakin se tekee ajatuksen kuolemasta vähemmän pelottavaksi. Kuollessani minä lähden kohti uusia seikkailuja.
PS Jos olet siellä peilin edessä kysellessäsi löytänyt vastaukset, niin kerropa muillekin!...ajattelet sielun olevan kehosi kuoltuakin ja jatkavan matkaansa.....mutta minne???
Gary Zukav tiivistää kirjassaan Sielun paikka seuraavasti: "Sen sijaan,että olisit sielu kehossa, pyri olemaan keho sielussasi.Kuroita kohti sieluasi....yhä kauemmas.Luomisen ja aidon voiman sysäys --se tiimalasin kohta, joka on energian ja aineen välissä ---siinä on sielun paikka."
Käsittääkseni sielunkin on oltava laajenevaa tietoisuutta ja koska ihmisillä on yksilöitynyttä sielun tietoisuutta, jota taas ei eläimillä , tai kasveilla ole, niin ihmisen on mahdollista kehittyä yksilöityneenä sielullisena olentona.
Eläinkunnan voisi käsittää kuuluvan enemmänkin joukkosieluisuuteen ja siten jokaisessa lajissa olisi, kuin suurempi joukko sielun tietoisuutta, johon kukin sen lajin eläin antaa omaa erityistä väriään.On mahdotonta, että mikään laji voisi pienellä aikavälillä saada hyvin nopeaa kehitystä, koska kehitymiseksi tarvitaan aikaa sen läpisaattamiseksi. Olisi hukkaan käytettyä energiaa ja suuri vaiva, jos ihminen aloittaisi aina uudelleen ja uudelleen sielun kehittämisen alkutekijöistä. Mielestäni on järkevää, että sielu jatkaa kehitystään useimmissa elämisään.
Persoona tietystikkään ei voi olla sama, vaan saa jokaisessa ruumiillistumassa uuden ilmentymän.
Sielun voisi käsittää olevan, kuin tallenne, johon kokemukset luovat tietoisuutta. Aihe on kiintoisa ja olen pitänyt tästä joskus esitelmänkin. No tässä jotain pientä ajateltavaksi. Ano-Nyymi kirjoitti:
...ajattelet sielun olevan kehosi kuoltuakin ja jatkavan matkaansa.....mutta minne???
Gary Zukav tiivistää kirjassaan Sielun paikka seuraavasti: "Sen sijaan,että olisit sielu kehossa, pyri olemaan keho sielussasi.Kuroita kohti sieluasi....yhä kauemmas.Luomisen ja aidon voiman sysäys --se tiimalasin kohta, joka on energian ja aineen välissä ---siinä on sielun paikka."
Käsittääkseni sielunkin on oltava laajenevaa tietoisuutta ja koska ihmisillä on yksilöitynyttä sielun tietoisuutta, jota taas ei eläimillä , tai kasveilla ole, niin ihmisen on mahdollista kehittyä yksilöityneenä sielullisena olentona.
Eläinkunnan voisi käsittää kuuluvan enemmänkin joukkosieluisuuteen ja siten jokaisessa lajissa olisi, kuin suurempi joukko sielun tietoisuutta, johon kukin sen lajin eläin antaa omaa erityistä väriään.On mahdotonta, että mikään laji voisi pienellä aikavälillä saada hyvin nopeaa kehitystä, koska kehitymiseksi tarvitaan aikaa sen läpisaattamiseksi. Olisi hukkaan käytettyä energiaa ja suuri vaiva, jos ihminen aloittaisi aina uudelleen ja uudelleen sielun kehittämisen alkutekijöistä. Mielestäni on järkevää, että sielu jatkaa kehitystään useimmissa elämisään.
Persoona tietystikkään ei voi olla sama, vaan saa jokaisessa ruumiillistumassa uuden ilmentymän.
Sielun voisi käsittää olevan, kuin tallenne, johon kokemukset luovat tietoisuutta. Aihe on kiintoisa ja olen pitänyt tästä joskus esitelmänkin. No tässä jotain pientä ajateltavaksi...sielunvaellukseen. Ihmisjärjellä ajatellen sielunvaellus saattaisi olla järkevääkin. Mutta onko olemassa mitään, mikä tukisi tuota väitettä?
Itse kyllä edelleenkin uskon, että jokaisen ihmisen saa syntyessään uuden sielun. Tietysti sieluun jo syntymähetkellä on siirtynyt tietyt perityt ainekset genettisesti, samoin kuin opittuna odottavalta äidiltä. Mutta lopulta sielu kuitenkin rakentuu opitun ja koetun kautta. Tai kuten sinä sanoit, sielu on tallenne.
Mihin se sielu sitten kuoltua siirtyy? Ipanasin tapaan uskon, että paikkaan, jossa sillä on ikuinen rauha. Toiset käyttävät siitä nimitystä taivaskin.- Ano-Nyymi
norMix kirjoitti:
..sielunvaellukseen. Ihmisjärjellä ajatellen sielunvaellus saattaisi olla järkevääkin. Mutta onko olemassa mitään, mikä tukisi tuota väitettä?
Itse kyllä edelleenkin uskon, että jokaisen ihmisen saa syntyessään uuden sielun. Tietysti sieluun jo syntymähetkellä on siirtynyt tietyt perityt ainekset genettisesti, samoin kuin opittuna odottavalta äidiltä. Mutta lopulta sielu kuitenkin rakentuu opitun ja koetun kautta. Tai kuten sinä sanoit, sielu on tallenne.
Mihin se sielu sitten kuoltua siirtyy? Ipanasin tapaan uskon, että paikkaan, jossa sillä on ikuinen rauha. Toiset käyttävät siitä nimitystä taivaskin....tämä on sinäänsä jo kiintoisa kysymys.
Lainaan taas Siiventekijöitä:
"Tutkimuksen sinikopiolla on kaiken kattava tarkoitus; te ette ole jumalallisen työn ja huolellisen kouluutuksen vastaanottajia ainoastaan sen takaamiseksi, että voitte nauttia loputonta autuutta ja ikuista hyvää oloa.Tarkoituksenani on transkendenttinen palvelu, joka on kätketty nykyisen maailmankaikkeuden aikakauden horisontin taakkse. Jos olisin suunnitellut tehtäväksenne ikuisen tutustumismatkan nirvanaan, en toisiaankaan olisi rakentanut teille kokonaista maailmankaikkeutta yhdeksi suunnattomaksi ja monimutkaiseksi harjoituskouluksi, joka edellyttää runsaasti opettajia ja ohjaajia ja siten viettänyt aikakausia aikakausien jälkeen luotsaten teitä yksitellen kokemusperäiseen oppimisen suunnattoman maailmankaikkeuden koulun läpi. On siis tahtoni, että ihmisen edistymisen järjästelmä on sivistynyt ja sillä on täsmällinen päämäärä yhdistää ihmisen laji toisien lajien kanssa toisista maailmankaikkeuksista."
....olisko tässä vähän pohdittavaa... - Ano-Nyymi
norMix kirjoitti:
..sielunvaellukseen. Ihmisjärjellä ajatellen sielunvaellus saattaisi olla järkevääkin. Mutta onko olemassa mitään, mikä tukisi tuota väitettä?
Itse kyllä edelleenkin uskon, että jokaisen ihmisen saa syntyessään uuden sielun. Tietysti sieluun jo syntymähetkellä on siirtynyt tietyt perityt ainekset genettisesti, samoin kuin opittuna odottavalta äidiltä. Mutta lopulta sielu kuitenkin rakentuu opitun ja koetun kautta. Tai kuten sinä sanoit, sielu on tallenne.
Mihin se sielu sitten kuoltua siirtyy? Ipanasin tapaan uskon, että paikkaan, jossa sillä on ikuinen rauha. Toiset käyttävät siitä nimitystä taivaskin...miksi jotkut ihmiset muistavat aikaisempia elämiään ja vieläpä hyvinkin yksityiskohtaisesti(lukeudun näihin itsekkin)? Sielu ei mielestäni voi olla joka kerta uusi, se olisi hukkaan heitettyä energiaa....
Ano-Nyymi kirjoitti:
..miksi jotkut ihmiset muistavat aikaisempia elämiään ja vieläpä hyvinkin yksityiskohtaisesti(lukeudun näihin itsekkin)? Sielu ei mielestäni voi olla joka kerta uusi, se olisi hukkaan heitettyä energiaa....
...kai sitten syntyy erilaisia käsityksiä sielun kohtalostakin. Minusta ei ole hukkaanheitettyä energiaa , jos jokainen uusi ja ainutkertainen ihminen varustetaan ihan ikiomalla sielullakin. Ja ei se sielu kuollessakaan hukkaan mene, se vain siirtyy kohti jotain parempaa.
Miksi sinä ja jotkut muut sitten muistatte aikaisempia elämiä. En tiedä. Sinä ehkä tulkitset sen sielunvaellukseksi, minä paremman tiedon puutteessa mielikuvitukseksi (älä nyt loukkaannu). Missä, milloin ja millaisissa oloissa sitten katsot eläneesi aiemmin? Oletko käynyt tarkistamassa paikanpäältä, ovatko mitkään yksityiskohdat täsmänneet?
PS Suoraansanoen sitä siiventekijöiden lainaustasi en kyllä täysin ymmärtänyt. Mitä tai ketä edustaa Siiventekijät?
- merliNella
Ajattelin asiaa pitkään, ehkä jopa liiankin pitkään:)
En todella tiedä keitä me olemme tai mikä on tarkoituksemme täällä olemisella.
Sielu on kehossa viimeiseen henkäykseen saakka ja sen jälkeen...??
Sielun käsitän siksi, mitä tällä hetkellä olemme.
Uskon eläneeni ennenkin, mutta mielummin keskustelen näistä asioista kasvokkain sellaisten kanssa, joita nämä asiat oikeasti kiinnostaa.
-saa nauraa-
Koen elämän eräänlaisena seikkailuna, pettymyksineen ja iloineen.
Olen valmis kompastumaan ja nousemaan.
Uskon, että jokaisella elämällä on jokin tarkoitus, ei ehkä meidän silmillemme, mutta kuitenkin.
-huokaa hiljaa-- Ano-Nyymi
...elämää voisi kuvata seikkailuna ,,,,,matkana.
Tarkoituksen täytyy olla kehittymisesä ja ihminen on tullut kysymään, MIKSI JA MINKÄVUOKSI?
Lainaus Siiventekijöistä:
"Ei ole sellaista rukousta, joka saa minut liikahtamaan. Ei rukousta, joka kutsuu minua kauemmaksi maailmaasi, ellei siihen liity yhtenäisyyden ja kokonaisuuden tunnetta. Ei ole mitään temppeliä tai hengellistä kohdetta joka koskettaisi minua. Ne eivät kosketa minua , eivätkä ole milloinkaan tuoneet teitä lähemmäksi ojennettuja käsiäni. Minun läsnäoloni teidän maailmassanne on peruuttamaton, sillä minä olen sekä maailmankaikkeus, että yksi sielu sisällänne."
PS. Aiheesta tosissaan kiinnostuneita on jo vaikka kuinka ja paljon...niin kuin myös itsekkin olen.
- matkamies
Kysyit aloituiksessasi, keitä me todellisuudessa olemme? Kuka sinä olet ja kuka minä olen? Minä olen itselleni minä ja sinulle sinä ja toisinpäin...siis sinä olet minä ja minä olen sinulle sinä. Ja riippuen siitä kuinka tunnemme toisemme voinhan olla vaikka tuo, se siellä tai vaikka joku vaan jota et edes tiedä olemassa olevankaan.
Vaikeaa on loppujen lopuksi määritellä keitä todellisuudessa olemme kun meille jokaiselle on niin monenlaista määritettä. En halua syrjiä kumpaakaan sukupuolta, mutta ajatellaan nyt vaikka perheen äitiä. Puolisolleen hän on tietysti se tärkein nainen, liiton kautta vaimo ja lapset tehtyään miehensä lasten äiti. Vaikka kotioloissa siinä vaiheessa ristimänimen saama merkitys olemassaolossa jää vähemmälle, hän on vielä tuttavapiireissä ja varsinkin virallisemmissa tilaisuuksissa olemassa nimellään.
Jos kaikkien kotiin liittyvien roolien lisäksi perheen elanto sattuu tulemaan puolisoiden omasta firmasta, he ovat sekä yhtiökumppaneita että työtovereita keskenään ja vaikka harrastusrintamalla ei olisikaan mitään yhteistä valmentaja/urheilija tai kilpakumppani niin jo perheen piiristä nousseista asioissa, joita nainen on miehelleen eri tilanteissa on sovittamista keskenään.
Sitten kun ajatellaan mitä kaikkea me kukin olemme perheen ulkopuolella... kuten esimerkin äitikin: ystävä, vieras, tuntematon, naapuri asiakas, alainen, johtaja, työkaveri, sydänystävä, mummo, täti, lapsi, sisko ...listaa vosi jatkaa varmaan aika pitkälti.
Sopii siis kysyä keitä me oikein olemme?
Mitä sitten minuun omaan osaani täällä tulee niin se riippuu paljolti siitä mitä elämäni pitää kulloinkin sisällään. En omaan merkitykseeni paljon sanoja uhraa,, vaan lainaan Veikko Lavin laulun sanoja: "jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen ihminen on tärkeä...."
Loppusanoikseni tällä kertaa totean, mitä tuohon roikkumiseen tulee niin en itse ainakaan kyllä minkään varassa roiku jaksaakseni elää. Elän ihan elämisen ilosta vaikka se elämä ei aina ruusuilla tanssimista olekaan vaan joskus rankkaakin voi olla. Mutta se on kuitenkin elämää ja elämä on ihanaa...- Ano-Nyymi
...voisi ajatella juuri noin, että olemme tietyllä tavalla myös kaikkea sitä ,mitä olemme suhteessa muihin ja meitä on niin monenlaista, kuin on tuntemiamme ihmisiäkin. Ihminen ei tavallaan ole olemassa ilman heijasteitaan ja olisi mahdoton kuvitella kenenkään olevan yksin jotain.
- matkamies
Ano-Nyymi kirjoitti:
...voisi ajatella juuri noin, että olemme tietyllä tavalla myös kaikkea sitä ,mitä olemme suhteessa muihin ja meitä on niin monenlaista, kuin on tuntemiamme ihmisiäkin. Ihminen ei tavallaan ole olemassa ilman heijasteitaan ja olisi mahdoton kuvitella kenenkään olevan yksin jotain.
Mut eikö se olekin aika metka juttu, että vaikka jokainen ihminen onkin omalla tavallaan erilainen, juuri se yksi ja ainut ihminen omine kokemuksineen, tapoineen ja elämänkaarineen, silti kaikki olemme tavallaan samanlaisia, sillä syvällä sisällään jokaisella on varmasti se yksinäinen sielu, joka kaipaa rinnalleen toista kaltaistaan vahvistaakseen tunnetta oman olemassaolon tärkeydestä....
- Ano-Nyymi
matkamies kirjoitti:
Mut eikö se olekin aika metka juttu, että vaikka jokainen ihminen onkin omalla tavallaan erilainen, juuri se yksi ja ainut ihminen omine kokemuksineen, tapoineen ja elämänkaarineen, silti kaikki olemme tavallaan samanlaisia, sillä syvällä sisällään jokaisella on varmasti se yksinäinen sielu, joka kaipaa rinnalleen toista kaltaistaan vahvistaakseen tunnetta oman olemassaolon tärkeydestä....
...niin vielä ote Siiventekijöistä:
" Teidän vaapaata tahtoa ei oteta teiltä pois; se on vain yhdistettynä minun/meidän tahtoomme.
Olemassaoloni syvimmästä kammiosta on lähtöisin tahto laajeta, tutkia, liittyä yhteen, yhdistää ja niin tekemällä paljastaa vielä yksi kerros tarkoituksestani/ tarkoituksestamme.
Mikä se tarkoitus on, sinä kysyt. Ehkä sitä ei ole ilmaistavilla kielellä, jota nyt voisi ymmärtää, mutta se liittyy maailmankaikkeuden tutkimiseen ja minä-evoluutio käsitteisiin. Se on kosmisen kokemuksen laajeneminen ja synteesi.
Siispä kaikki vetäytyy minuun omasta tahdostani/ meidän tahdostamme ilmentääkseen itseään kautta koko suuren maailmankaikkeuden tullakseen heitetyksi toiseen maailmankaikkeuteen ja syväntääkseen minua/meitä. Tämä on minun tahtoni/ meidän tahtomme salattu tarkoitus:luoda uusien kokemuksien maailmoja joka stimuloi jatkuvasti kehitystämme."
- ipanas
Minä olen niityllä kasvavaa ruohoa, joka elää aikansa ja kuihtuu pois. Olen lintu joka vapaana lentää ja auringonsäde joka poskea lämmittää. Olen itkua ja hymyä, pelkoa ja yksinäisyyttä, rakkautta ja rakkaudettomuutta, olen tuulessa heiluva korsi. Olen kiukkua ja ilkeyttä, leppymättömyyttä ja lepytettävissä. Olen pikkuinen enkeli ja paholainen samassa kuoressa.
Omalla elämälläni on merkitystä läheisilleni ja jaksan elää, sillä minulla on paljon rakkaita lähimmäisiä.
En usko eläneeni ennen, jos olisin elänyt ennen, olisin ollut samanlainen kun nyt.
Sieluni paikka on taivaassa.- Ano-Nyymi
...mikä tai millainen paikka on taivas?
- ipanas
Ano-Nyymi kirjoitti:
...mikä tai millainen paikka on taivas?
Se on tietysti paikka, jossa sieluni on onnellinen.
Taivas on paikka, jossa ollaan perillä, eikä etsitä enää mitään. - matkamies
ipanas kirjoitti:
Se on tietysti paikka, jossa sieluni on onnellinen.
Taivas on paikka, jossa ollaan perillä, eikä etsitä enää mitään...., jossa olet sinut itsesi ja ympärilläsi olevan kanssa. Hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, etkä enää yritä/toivo olevasi jotain sellaista, mitä et oikeasti ole?
..., jossa saat olla juuri se mitä olet eikä sinun toivota olevan muuta kuin olet?
..., jossa saat itsestäsi ja ympäriltäsi sen sielun ja ruumiin ravinnon, jota tarvitset elääksesi ja tunteaksesi?
..., jossa saat rakastaa ja tulet rakastetuksi?
..., jossa olet yhtä sielusi kanssa ja koet myös itse olevasi onnellinen?
Kun elämässä on kulkenut riittävän pitkän matkan ja oppii elämään yhdessä elämänsä kanssa on taivaan löytyminen maanpäälläkin mahdollista... - ipanas
matkamies kirjoitti:
..., jossa olet sinut itsesi ja ympärilläsi olevan kanssa. Hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, etkä enää yritä/toivo olevasi jotain sellaista, mitä et oikeasti ole?
..., jossa saat olla juuri se mitä olet eikä sinun toivota olevan muuta kuin olet?
..., jossa saat itsestäsi ja ympäriltäsi sen sielun ja ruumiin ravinnon, jota tarvitset elääksesi ja tunteaksesi?
..., jossa saat rakastaa ja tulet rakastetuksi?
..., jossa olet yhtä sielusi kanssa ja koet myös itse olevasi onnellinen?
Kun elämässä on kulkenut riittävän pitkän matkan ja oppii elämään yhdessä elämänsä kanssa on taivaan löytyminen maanpäälläkin mahdollista...Minä ajattelen että taivas on jotain sellaista, että en voi sitä vielä käsittää, mutta luulen että sielläkin voi olla hyvin onnellinen, ilman arkipäiväisiä murheita.
Tietysti ihminen voi olla maanpäälläkin taivaassa, jos on henkisesti kotona omassa olemuksessaan... elämä nyt viskoo kaikkea eteen niin että olo ei niin kovin taivaalliselta aina tunnu, ainakin jos joutuu luopumaan rakkaasta ihmisestä ja kokemaan eron tuskaa. Maanpäällä kuollaan, taivaassa ei. - matkamies
ipanas kirjoitti:
Minä ajattelen että taivas on jotain sellaista, että en voi sitä vielä käsittää, mutta luulen että sielläkin voi olla hyvin onnellinen, ilman arkipäiväisiä murheita.
Tietysti ihminen voi olla maanpäälläkin taivaassa, jos on henkisesti kotona omassa olemuksessaan... elämä nyt viskoo kaikkea eteen niin että olo ei niin kovin taivaalliselta aina tunnu, ainakin jos joutuu luopumaan rakkaasta ihmisestä ja kokemaan eron tuskaa. Maanpäällä kuollaan, taivaassa ei.Mikä minä olen toisen ihmisen onnen määrää määrittelemään, mutta onhan mahdollista olla niiden arkipäivänmurheidenkin keskellä onnellinen. Onnellisuuden kaavaanhaan on piirretty niin monta mutkaa ja kiemuraa kuin vaan mielikuvitus antaa mahdollisuuden.
Meillä jokaisella on aikamme ja paikkamme maanpäällä. Jokaisen matka päättyy aikanaan tavalla tai toisella. Se, keiden rinnalla matkaamme taivallamme, ei aina ole omasta tahdostamme kiinni. Kuitenkin voit kantaa sydämmessäsi aina sinulle tärkeitä ihmisiä mukanasi ja sillä tavalla he ovat aina lähelläsi vaikka olisivatkin poistuneet viereltäsi.
Elämä kuljettaa tuntemattomia teitä, viskoen välillä metsään tai pois poluilta, silti matkan saa taittaa eläen. Se on suuri ero taivaaseen verrattuna. Taivaassa olet kuollut eikä sinne ole mahdollista edes päästä elämään sinnehän mennään vasta kun se elämän suuri tuli joskus hiipuu ja lopulta sammuu kokonaan, eikä jäljellä ole enää aikaa elää.
Mutta entäs jos taivasta ei oikeasti ole olemassakaan vaan kuolemasta seuraakin olotila, jossa sielusi leijuu jossakin tyhjässä tilassa odottaen uutta mahdollisuutta jatkaakseen matkaansa loppuun asti kohti sitä maanpäällistä taivasta. Jospa taivaan kuuluisikin olla maan päällä? - Ano-Nyymi
matkamies kirjoitti:
..., jossa olet sinut itsesi ja ympärilläsi olevan kanssa. Hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, etkä enää yritä/toivo olevasi jotain sellaista, mitä et oikeasti ole?
..., jossa saat olla juuri se mitä olet eikä sinun toivota olevan muuta kuin olet?
..., jossa saat itsestäsi ja ympäriltäsi sen sielun ja ruumiin ravinnon, jota tarvitset elääksesi ja tunteaksesi?
..., jossa saat rakastaa ja tulet rakastetuksi?
..., jossa olet yhtä sielusi kanssa ja koet myös itse olevasi onnellinen?
Kun elämässä on kulkenut riittävän pitkän matkan ja oppii elämään yhdessä elämänsä kanssa on taivaan löytyminen maanpäälläkin mahdollista......tämä ns.TAIVAS" on meidän sisällämme, mutta on tietyssä mielessä vikeaa kokea sitä silloin, kun olemme aineeseen sidottuina, tai sitten meidän pitäisi kyetä täysin hallitsemaan ainetta.
Sielun tietoisuuden kokemusta ja tilaa on aina etsitty. Voisikko se olla rakkautta ja valoa? - ipanas
matkamies kirjoitti:
Mikä minä olen toisen ihmisen onnen määrää määrittelemään, mutta onhan mahdollista olla niiden arkipäivänmurheidenkin keskellä onnellinen. Onnellisuuden kaavaanhaan on piirretty niin monta mutkaa ja kiemuraa kuin vaan mielikuvitus antaa mahdollisuuden.
Meillä jokaisella on aikamme ja paikkamme maanpäällä. Jokaisen matka päättyy aikanaan tavalla tai toisella. Se, keiden rinnalla matkaamme taivallamme, ei aina ole omasta tahdostamme kiinni. Kuitenkin voit kantaa sydämmessäsi aina sinulle tärkeitä ihmisiä mukanasi ja sillä tavalla he ovat aina lähelläsi vaikka olisivatkin poistuneet viereltäsi.
Elämä kuljettaa tuntemattomia teitä, viskoen välillä metsään tai pois poluilta, silti matkan saa taittaa eläen. Se on suuri ero taivaaseen verrattuna. Taivaassa olet kuollut eikä sinne ole mahdollista edes päästä elämään sinnehän mennään vasta kun se elämän suuri tuli joskus hiipuu ja lopulta sammuu kokonaan, eikä jäljellä ole enää aikaa elää.
Mutta entäs jos taivasta ei oikeasti ole olemassakaan vaan kuolemasta seuraakin olotila, jossa sielusi leijuu jossakin tyhjässä tilassa odottaen uutta mahdollisuutta jatkaakseen matkaansa loppuun asti kohti sitä maanpäällistä taivasta. Jospa taivaan kuuluisikin olla maan päällä?Minä uskon etä sielu on kuolematon, ja että maan päällä ihminen ajallisena olentona kuolee.
Minä en usko, että taivas olisi maan päällä, tai että sielu leijuisi jossain odottaen.
Taivaassa ei ole kärsimystä, se erottaa taivaan maanpäällisestä.
Keiden kanssa ihminen maanpäällä kulkee on valintakysymys. - ipanas
Ano-Nyymi kirjoitti:
...tämä ns.TAIVAS" on meidän sisällämme, mutta on tietyssä mielessä vikeaa kokea sitä silloin, kun olemme aineeseen sidottuina, tai sitten meidän pitäisi kyetä täysin hallitsemaan ainetta.
Sielun tietoisuuden kokemusta ja tilaa on aina etsitty. Voisikko se olla rakkautta ja valoa?En usko, että taivas on sisällämme, sillä siellä on niin paljon muuta. Kenties joidenkin ihmisten sisällä on taivas, jotka niin kokevat?
En uskalla edes kuvitella sielun tietoisuuden kokemusta tai sen tilaa, kaikki ajallaan. - matkamies
ipanas kirjoitti:
En usko, että taivas on sisällämme, sillä siellä on niin paljon muuta. Kenties joidenkin ihmisten sisällä on taivas, jotka niin kokevat?
En uskalla edes kuvitella sielun tietoisuuden kokemusta tai sen tilaa, kaikki ajallaan.Elämässä on erilaisia polkuja kuljettavaksi tarjolla. Se sisäinen taivas meissä ihmisissä, mistä nyt kenties puhutaan, on paikka, jonne helposti kyllä löytää jos osaa etsiä oikeista paikoista, mutta se avautuuko kaikki taivaan portit löytääkseen siellä siihen taivaalliseen olotilaan, jonka rinnalla oikea taivaskin kalpenee, on sitten asia erikseen...
Rakkaus ja tunteet matkalaukussa matkaten se kuitenkin on jokaiselle mahdollista oikeassa matkaseurassa. - ipanas
matkamies kirjoitti:
Elämässä on erilaisia polkuja kuljettavaksi tarjolla. Se sisäinen taivas meissä ihmisissä, mistä nyt kenties puhutaan, on paikka, jonne helposti kyllä löytää jos osaa etsiä oikeista paikoista, mutta se avautuuko kaikki taivaan portit löytääkseen siellä siihen taivaalliseen olotilaan, jonka rinnalla oikea taivaskin kalpenee, on sitten asia erikseen...
Rakkaus ja tunteet matkalaukussa matkaten se kuitenkin on jokaiselle mahdollista oikeassa matkaseurassa.Onkohan siellä sitten kalpeanaamoja?
Matkamies on varmaan löytänyt sisäisen taivaan, ja taivaallisen olotilan, kyllä hän sen verran vakuuttavasti kirjoittaa.
Hyvä niin, me muut vielä etsitään?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2382292Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101828Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse671557Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki801245- 631124
Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.171108TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi161018Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään891004Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos42864- 70852