Irtaimen jakoja

Koti-irtaimiston jako ei ollut sieltä helpoimmasta päästä...

Meillä ex ehdotti ihan tosissaan, että esim. astiastot yms. aterimet laitetaan puoliksi siten, että molemmat saa esim. yhtä sorttia 4 kpl ja toista 5 kpl. Samalla logiikalla olis sitten mennyt lakanatkin, joita yleensä ostetaan pareittain... eli toinen toiselle ja toinen toiselle! Onneks sain sen sentään ymmärtämään, että on fiksumpaa omistaa yks kokonainen astiasto & muut vermeet, kuin muutama puolikas ;-)

Hyvin alustettu kysymys ;-))

Keinoja on tietenkin monia, kuin on jakajiakin. Periaatteessahan homma on selvä; avioehdottomassa avioerossa kaikki yhteistä ja jaetaan tasan ... tai niin voi vaatia ja lain mukaan homma siten menee (pl. henkilökohtainenomaisuus, mitä TV ei ole). Avoerossa ja ehdollisessa avioerossa kumpikin vie mukanaan omansa, jayhteisesti hankitut jaetaan (mistä helposti saa riidan aikaiseksi, onko esim. hakittu todella 50/50).

Mielestäni kohtuullisuus jakamisessa hyvä yrittää pitää mielessä -- vaikka joskus vaikeata niissä tunnekuohuissa. Meillä oli avioehto, ja melko selvää oli mikä irtaimesta kummankin oli. Yhteisen määrittäminen ei ollut vaikeata, ja se jaettiin 50/50 periaatteella. Listasimme läshes kaiken (ei sentään kauhoja), ja sovimme niille "hinnat". Ensiksi jaettiin "helpot" tavarat, ja mitkä toinen erityisesti halusi tai tarvitsi. Lopuksi jäivät ne, mitä molemmat halusi, tai ei kumpikaan olisi "huolinut" ... loplta nekin saatiin sovittua, yhdessä toinen antoi periksi, toisessa minä. Keittiön "kipot ja kupit", kuin myös liinavaatteet pistettiin kahteen kasaan (siis puoliksi). Parin päivän homma, ja melko raskas harjoitus.

Henkilökohtaisia tavaroita, autoja ja suurimpia mööpeleitä lukuun ottamatta jakoon menivät talo tavaroineen ja mökki tavaroineen. Ne jäivät minulle. Ex otti sijoitukset.

Me emme olleet avioliitossa ja jaoimme kaiken sen mukaan mitä kukin oli hankkinut - lukuunottamatta lasten huoneen irtaimistoa jotka käsiteltiin lapsen omaksi omaisuudeksi hankkijasta huolimatta.

Mies oli hankkinut kaikki huushollin hilavitkuttimet eli elektroniikan, tietokoneet ym. Perintötaulut olivat miehen. Minä olin puolestani ostanut tai perinyt huonekalut ja muun irtaimiston.

Mies siis lähti mukanaan tv:t, videot, stereot, tietsikat ym. ja taulut - ynnä henkiläkohtaiset vaatteensa ja edellisen avioliittonsa aikaiset (varastossa olleet) liinavaatteet ja astiat.

Minua on vähän naurattanut ajatus, että siellä nyt sitten käyttää kolmannen naisen kanssa samoja lakanoita kuin kahden edellisenkin :)
No, meillähän ne eivät olleet yhteisessä taloudessa käytössä vaan ainoastaan silloin kun emme vielä asustaneet samaa huushollia.

Kaikkinenesa minä selvisin hässäkästä marssimalla kodinkoneliikkeeseen ja ostamalla koko kodinkone & elektroniikkasetin.

Taulujen ripustuksista jäljelle jääneet merkit saivat kyytiä remonttiässällä.

Joo, no lastenhuoneen jouduin kyllä sisustamaan uudestaan (lapsi muutti isänsä kanssa).

Mehu kannut kusee, lakanat on rispaantuneita, matot rikki, astiastot eriparia, Kaikki lasten lakanat jätti!(Lapset aikuisia) Kyllä naurattaa oikeesti!! Ootte te naiset piruja, ihan oikeesti me miehet ollaan edelleenkin paljon REILUMPIA; me ollaan IHMISIÄ!!!:):):) Mut Kivaa ON!!

Heh,

Itse seurustelin sellaisen "ihanan" mammanpojan kanssa. Sitten kun päätin jättää miehen ja olin remontoimassa uutta kämppääni, päästi tämä "mussukka" äitinsä penkomaan "yhteisiä" tavaroitamme. Anoppi piti huolen, että yhtään hänen ostamaa tavaraa ei vaan jää minulle. Juuriharjasta ja roskapöntöstä lähtien meni kyllä kaikki sieltä tullut. Yhdestä kukasta oli otettu ruukkukin pois. Olipa vielä kaivanut minun vaatekasanikin (heidän ostama kaappi) keskellä olleen silitysraudan mukaansa (=penkonut siis minun vaatteetkin alushousuja myöten).. Minua vaan nauratti. Pääsinpähän samalla kertaa eroon sekä miehestä, anopista että joutavista romuista.

Nykyisestä suhteesta jos olisin lähdössä, en varmasti haluaisi välttämättä mukaan mitään muuta kuin vaatteeni. Pitäköön toinen osapuoli vaikka kaikki, jos tavara on se maailman tärkein asia.

meni irtaimiston jako. Suurin osa laitteista jäi minulle mutta olivat jo niin vanhoja että hajosivat eroa seuraavan vuoden aikana. Huonekalujakin oli niin paljon, että molemmille riitti vaika mitä. Astioita, pyyhkeitä ja liinavaatteita annoin miehelle vain parittomat ja risaiset kun se jaksoi koko 16 vuotisen liiton aikana valittaa jokaisesta hankkimastani lakanasta, astiasta ja uudesta pyyhkeestä; ne olivat aina turhia ostoksia, joten ajattelin, että vieköön mukanaan ne risaisimmat! Naiset on piruja... ;-)

Niinhän se on, että parikyt vuotta käytössä olleella talouskamalla ei ole kuin käyttöarvo. Tuntui kun sen 'isomman' omaisuuden jako olisi ollut helpompaa. Autot, asunto ja mökki oli nätisti ositussopimuksessa jossa luki vain, että koti-irtain puoliksi. Osituksen tekijä suositteli, että siitä olis paree saada sopu, maksaa muuten lisää se paperi.

Ja saatiinhan siitä jonkinlainen sopu. Tiedän kyllä, että asiat on niinkuin M36 sanoo, mutta jotenkin tuli annettua paljon periksi rahassa ja tavarassa.

Eroon meni kyllä niin julmetusti rahaa, että oli hyvä kun jotain sai muuttokuormaan. Kaappien tyhjennys oli hillittömän raskas urakka, sinne oli haudattu unelmia ja toiveita. Ja kaikenlaisia muistoja mukavistakin hetkistä. *huokaus*

Minun eroni ja irtaimistoni oli tosi helppo.

Käsilaukku ja koira.

2 vkon kuluttua vaatteet ja varmasti ostamani

astiat.
Mukaani sain aikoinaan maksamani vanhan tv:n

Mies piti kaikki huonekalut kaikki muun irtaimiston ja tietenkin uudet teatterilaitteet ja uuden tv:n.

Loppujen lopuksi jos toisesta pääsee eroon sillä että ei riitele tavarasta niin eiköhän se ole

helppo ero loppujen lopuksi.

Omat velat tietenkin yritettiin laittaa puoliksi

maksuun onneksi siinä pidin pääni.

Loppujen lopuksi nainen ei tarvitse kuin

2 uskollista silmää omiensa lisäksi

ja ne on ainakin koiralla.-