Kummastuttaa lukea miesten kitinää siitä kuinka naiset ovat niin kamalia, itsekeskeisiä ja kaikin puolin vaikeita. En suoraan sanoen ihmettele pätkän vertaa, miksi naiset ovat niin "tylyjä ja kylmiä" teitä miehiä kohtaan. Sukupuolenne edustajista 90% tuntuu olevan lapsellisia, valtapelejä pelaavia, henkisesti keskenkasvuisia k*sipäitä.
Ja ei, en nyt puhu niistä teidän "jännämiehistänne". Olen normaali nuorehko nainen, joka on jo useamman vuoden etsinyt miestä parisuhteeseen. Yksi toisensa jälkeen tapailemistani miehistä osoittautuu ylimieliseksi idiootiksi, jopa ne nössömäisimmät mammanpojat. En todellakaan ole tapaillut vain niitä "korkeamman tason miehiä", vaan jopa työtöntä putkimiestä, joka vaikutti kiltiltä ja oli perusluonteeltaan mukava ja huomaavainen. Aikaa myöten joka ikisestä kuitenkin kuoriutuu sisäinen m*lkku.
Ja mikä on se, mikä saa jokaisen miehen käytöksen muuttumaan? No se, että satun olemaan pahasti aikoinani suhteessa siipeeni saanut ja en siksi uskalla antautua sata lasissa heti kättelyssä pommittaen viesteillä ja niin sanotusti "roikkuen" perässä. En missään nimessä kuitenkaan ole passiivinen. Juttelen miehelle aina ystävällisesti ja olen toisesta kiinnostunut, mutta tiedän, että minusta huokuu tietynlainen varovaisuus jolle en mahda mitään. En uskalla kailottaa kolmantena päivänä tutustumisesta että "hei mies, mä olen ihastunut suhun!".
Sitten kun ollaan oikeasti tutustuttu niin, että toinen ei enää tunnu vieraalta ihmiseltä ja on turvallista alkaa näyttää tunteitaan, mies on jo siinä pisteessä että kun ei heti saanut minusta jotain perässä kuolaavaa bimboa niin tämä on päänsä sisällä tietämättäni katkeroitunut kun ei ole saanut minulta toivotunlaista vastakaikua heti alussa. Mies jatkaa kuitenkin normaalin leikkimistä niin kauan kunnes minä alan lämmetä ja näyttää niitä tunteitani, silloin mies iskee. Useimmat hylkäävät tässä vaiheessa tylysti niin, että olen kuin puulla päähän lyöty, mitä tapahtui? Mies käyttäytyy kuin olisi voittanut "pelin" saadessaan minut näyttämään ihastumiseni ja sitten vetäytyy takavasemmalle. Eikä edes riitä että otetaan etäisyyttä omahyväisesti myhäillen, vaan pitää vielä jollain tavalla nöyryyttää. Kiltistä miehestäkin muuttuu ivallinen ja sydämetön, toisen tunteille vahingoniloisena naureskeleva sika. Muutamat ovat jopa menneet iskemään ystäviäni ja kun olen tästä loukkaantunut, ovat miehet olleet silmin nähden tyytyväisiä. Sitten kännissä soitellaankin myöhemmin perään ja itketään takaisin.
Ei ole hyviä miehiä olemassakaan, miksi te siis ansaitsisitte itse mitään hyvää?
Ja ei, en nyt puhu niistä teidän "jännämiehistänne". Olen normaali nuorehko nainen, joka on jo useamman vuoden etsinyt miestä parisuhteeseen. Yksi toisensa jälkeen tapailemistani miehistä osoittautuu ylimieliseksi idiootiksi, jopa ne nössömäisimmät mammanpojat. En todellakaan ole tapaillut vain niitä "korkeamman tason miehiä", vaan jopa työtöntä putkimiestä, joka vaikutti kiltiltä ja oli perusluonteeltaan mukava ja huomaavainen. Aikaa myöten joka ikisestä kuitenkin kuoriutuu sisäinen m*lkku.
Ja mikä on se, mikä saa jokaisen miehen käytöksen muuttumaan? No se, että satun olemaan pahasti aikoinani suhteessa siipeeni saanut ja en siksi uskalla antautua sata lasissa heti kättelyssä pommittaen viesteillä ja niin sanotusti "roikkuen" perässä. En missään nimessä kuitenkaan ole passiivinen. Juttelen miehelle aina ystävällisesti ja olen toisesta kiinnostunut, mutta tiedän, että minusta huokuu tietynlainen varovaisuus jolle en mahda mitään. En uskalla kailottaa kolmantena päivänä tutustumisesta että "hei mies, mä olen ihastunut suhun!".
Sitten kun ollaan oikeasti tutustuttu niin, että toinen ei enää tunnu vieraalta ihmiseltä ja on turvallista alkaa näyttää tunteitaan, mies on jo siinä pisteessä että kun ei heti saanut minusta jotain perässä kuolaavaa bimboa niin tämä on päänsä sisällä tietämättäni katkeroitunut kun ei ole saanut minulta toivotunlaista vastakaikua heti alussa. Mies jatkaa kuitenkin normaalin leikkimistä niin kauan kunnes minä alan lämmetä ja näyttää niitä tunteitani, silloin mies iskee. Useimmat hylkäävät tässä vaiheessa tylysti niin, että olen kuin puulla päähän lyöty, mitä tapahtui? Mies käyttäytyy kuin olisi voittanut "pelin" saadessaan minut näyttämään ihastumiseni ja sitten vetäytyy takavasemmalle. Eikä edes riitä että otetaan etäisyyttä omahyväisesti myhäillen, vaan pitää vielä jollain tavalla nöyryyttää. Kiltistä miehestäkin muuttuu ivallinen ja sydämetön, toisen tunteille vahingoniloisena naureskeleva sika. Muutamat ovat jopa menneet iskemään ystäviäni ja kun olen tästä loukkaantunut, ovat miehet olleet silmin nähden tyytyväisiä. Sitten kännissä soitellaankin myöhemmin perään ja itketään takaisin.
Ei ole hyviä miehiä olemassakaan, miksi te siis ansaitsisitte itse mitään hyvää?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Taas valitat väärille miehille. Minut on naiset aina hyljänneet omista itsekkäistä syistänsä.
Työtön putkimies? :D
Hyvin laskelmoitu, sillä putkimies tienaa aika helvetisti jos pääsee duuniin.
Muuten taas syytät miehiä siitä, minkälaisia te ämmät olette.
Palstan miesten asenne johtuu 100% teistä ämmistä.
Teillä on valta muuttaa asiat.
"Hyvin laskelmoitu, sillä putkimies tienaa aika helvetisti jos pääsee duuniin."
Noh, eipäs nyt sentään liioitella. ;)
"korkeamman tason miehiä"- pellemiehet, panomiehet.
Saalistavia elukoita miehet. Itselläkin kokemusta miten arvottomaksi olemattomuudeksi nainen muuttuu kun mies on saanut saalistettua sen. Voipi olla kiduttajakin.
"Ja mikä on se, mikä saa jokaisen miehen käytöksen muuttumaan? No se, että satun olemaan pahasti aikoinani suhteessa siipeeni saanut"
Eli olet jo jännämiehen omistukseen korkattu, joten ei mikään ihme että olet kohdannut toinen toistaan ylimielisempiä miehiä. Mitäs läksit, kikkelis kokkelis!
Olen aloittaja täsmälleen samassa tilanteessa kanssasi. Ainoalla etotuksella, että olen mies.
Olen hitaasti lämpiävä, ottaa aikaa ennen kuin kykenen antautumaan. Olen tehnyt sen kerran sen jälkeen kun otin pitkäaikaiselta exältäni pahasti siipeen. Exä toimi lopuksi juuri kuten kuvasit, ivallisesti, loukaten, ikään kuin pelin voittaneena. Kaksinaamaisesti hymyillen ja lyöden samalla vasten kasvoja kaiken samalla itseriittoisesti kieltäen. Sellainen ihmissuhteiden Vladimir Putin :) Tästä yhdessä eron jälkeisessä suhteessa puoli vuotta nainen sanoi rakastavansa ja halusi antaa aikaa mulle päästä epävarmuuksistani yli, yritin pari kertaa lopettaa suhteen, mutta hän puhui minut ympäri jäämään. Kun lopulta mietittyäni asioita ja vakuututtuani, että meidät on oikeasti tarkoitettu yhteen, retkahdin häneen. Tästä alkoi naiselta loukkaamisen kierre, täydellinen muuttuminen omahyväiseksi, minun tunteista välittämättömäksi k*sipääksi ja suhde romuttui muutamassa viikossa. Nainen oli yhtäkkiä kylmä, ivallinen ja halveksuva. Tajusin, että hänkin haluasi vain voittaa.
Jotakin on ihmisissä pahasti rikki.
Yhteistä omissa kahdessa tarinassa on se, että lopulta se loukkaaja ja suhteen romuttaja on se, joka suhteen alussa (ainakin näennäisesti) on ollut se heikompi ja riippuvampi osapuoli. Kai he tuntevat itsensä vahvemmiksi nujerrettuaan vahvempana näyttäytyneen osapuolen.
Aloittaja, jokseenkin terveesti ajattelevia ja tuntevia miehiä on. Yritä jsksaa uskoa siihen. Yritän itse uskoa samaa naisista, mutta helvetin vaikeaksihan tämä alkaa käydä. Tuntuu, että kaikki on jotenkin tunnevammaisia ja myötätunnottomia pohjimmiltaan. Aitoa välittämistä on vaikea löytää, vain sellaista, joka ilmenee silloin kun sinusta halutaan jotain.
Muut eron jälkeisistä suhteistani ovat jääneet melko pintapuolisiksii ja lyhyiksi. En lähde suhteeseen kenenkään kustannuksella.
"Yhteistä omissa kahdessa tarinassa on se, että lopulta se loukkaaja ja suhteen romuttaja on se, joka suhteen alussa (ainakin näennäisesti) on ollut se heikompi ja riippuvampi osapuoli. Kai he tuntevat itsensä vahvemmiksi nujerrettuaan vahvempana näyttäytyneen osapuolen. "
Tuo pitää täysin paikkansa myös omalla kohdallani. Yleensä tilanne on ollut se, että mies on valmis heti parin tapaamisen jälkeen hyppäämään sänkyyn tai sitten leikkimään että tässä ollaan jo jonkun vuosisadan romanssin aluilla, vaikkei toista edes oikeasti vielä tunneta. Sitten kun minä puolestani etenen hitaasti, silti toiselle ystävällisenä pysyen, niin mies olettaa, että hän on kiinnostuneempi osapuoli. Tässä vaiheessa mies panee entistä enemmän kaikkensa peliin jotta minä ihastuisin kunnolla. Kun sitten näytän ne tunteet, mies tosiaan kokee ilmeisesti voittaneensa "pelin" ja voikin alkaa kohdella minua kuin p*skaa, vaikken millään tavalla ole sitä ansainnut.
Mitä vittua taas nainen valittaa tällä palstalla? Kyllähän te tiedätte, että palstan miehillä ei ole mitään osaa teidän pahaan oloonne. Emme ole koskettaneet naista edes rukkaset kädessä ikinä! Mene vaikka johonkin Särkynyt sydän -palstalle vuodattamaan sitä, että saat munaa toisaalta kuitenkin aika paljon.
joko et ole tavannut sitä jossa on kipinää ei kai sitä viikko tolkulla mietitä ja toinen on saanut jo kuvan että sinua ei kiinnosta miksi sitten jatkaa kanssasi sitten etsitään nainen jota kiinnostaa
Ymmärrettävää sinänsä, että saa sellaisen fiiliksen mutta unohdat yhden tärkeän asian. Jos et suhteen alussa anna mitään takaisin se johtaa siihen, että miehestä tulee se roikkuva osapuoli, eivätkä hyvät miehet jaksa roikkua. Olemalla vaikeasti tavoitettava juuri ne, jotka kiinnostuvat sinusta ovat niitä, jotka joko tykkäävät haasteista tai ovat niitä, jotka eivät parempaa saa. Peiliinkatsomisen paikka, jos kiinnostut jostain, näytä se ja ehkä löydät sellaisen miehen, joka ottaa sinut vakavasti eikä ole täysi kusipää.
Aika hyvä.
Se päivä kun koittaisi, että löytäisi sellaisen miehen joka ei ole haasteiden perässä juoksija tai roikkuva takertuja.
Se päivä lähenee heti kun tajuat lakata leikkimästä vaikeaa primadonnaa.
Minähän juuri olen se nainen, joka ei ole koskaan ollut vaikea primadonna vaan selkeästi keskittynyt yhteen mieheen kerrallaan ja odottanut toiselta suoraselkäisyyttä toiminnassaan.
Oot tapaillut mulkkuja miehiä. Joku tilannearviointi vois olla paikallaan..