olen seurannut tässä vuosien varrella noita erilaisia rekryfirmoja ja niiden palveluksia. Näkökulma on ollut sekä työnhakija että toimeksiantojen tilaaja.
Olen tullut siihen tulokseen, että noiden kanssa menee kaikki rahat hukkaan. Ainoastaan jos epäilee, että hakija on luonnevikainen psykopaatti, voi ko. seikka tulla rekryfirman testeissä paremmin kuin omissa haastatteluissa esiin.
Usein kuitenkin firmat rekrytoi niin vähän, että oma itseluottamus ei riitä ja käännytään näiden "asiantuntijoiden puoleen". Itselläni on sen verran kokemusta työntekijöiden valitsemisesta - yli 20 ihmistä ottaneena - että enpä luottaisi niihin yhtään.
Kerran kokeilin itse yhtä paikkaa, ja onnistuin vakuuttamaan ne niin että suosittelivat minua paikkaan, vaikka motiivini työpaikan vaihdolle oli vähintäänkin arveluttava.
Olen tullut siihen tulokseen, että noiden kanssa menee kaikki rahat hukkaan. Ainoastaan jos epäilee, että hakija on luonnevikainen psykopaatti, voi ko. seikka tulla rekryfirman testeissä paremmin kuin omissa haastatteluissa esiin.
Usein kuitenkin firmat rekrytoi niin vähän, että oma itseluottamus ei riitä ja käännytään näiden "asiantuntijoiden puoleen". Itselläni on sen verran kokemusta työntekijöiden valitsemisesta - yli 20 ihmistä ottaneena - että enpä luottaisi niihin yhtään.
Kerran kokeilin itse yhtä paikkaa, ja onnistuin vakuuttamaan ne niin että suosittelivat minua paikkaan, vaikka motiivini työpaikan vaihdolle oli vähintäänkin arveluttava.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minkäslaisia tyyppejä sä oot haastatellut ja minkälaisia oot ottanut sitten töihin? Ja millaset jäi nuolemaan näppejään?
Niin, kai se on selvää, että pitää olla esim. iloinen, reipas ja siisti, katsoa silmiin ja esittää asiansa selkeästi...varmaan kaikki pikkuriikkiselläkään aivotoiminnalla varustetut ainakin yrittää olla sellasia haastattelussa...mutta mitä ois sellasta, mitä monet ei tule ajatelleeks tms?
Ja mitä ajattelet, jos joku sitten onkin esim. hermostunut tms? Minun mielestäni hermostuneisuus tarkoittaa vain sitä, että tyyppi (esim. minä) todella haluaa paikkaan. Eri asia tietenkin, jos on niin kauhuissaan, ettei edes enää puhumaan kykene, sillon ei varmaan kykenisi sosiaaliseen kanssakäymiseen työtovereiden kanssa mutta...ei ainakaan mun mielestä haastattelussa hermoilun pitäs olla esteena. Tai se siis ei SAISI olla esteenä. Mutta onko näin? Voiko sekin olla yksi syistä?