Olivatko ne järkiavioliittoja, rakkausavioliittoja tm. minkähänlaista se oli kun sitä niin ihaillaan..
Pitäisikö nykyään mennä avioon samoin ehdoin kuin tuolloin? Joku kutina on että eivät ne liene olleet ihan yks yhteen sen kanssa, mitä nykyisin mieluisaksi eli hyväksi koetaan..
Missä määrin oppia tuolloisista liitoista ois hyvä ottaa, jotakin, kaikki, ei mitään ja missä määrin ne olivat Jumalan tahdon mukaisia kokonaisuutena/kaikkineen?
Pitäisikö nykyään mennä avioon samoin ehdoin kuin tuolloin? Joku kutina on että eivät ne liene olleet ihan yks yhteen sen kanssa, mitä nykyisin mieluisaksi eli hyväksi koetaan..
Missä määrin oppia tuolloisista liitoista ois hyvä ottaa, jotakin, kaikki, ei mitään ja missä määrin ne olivat Jumalan tahdon mukaisia kokonaisuutena/kaikkineen?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Avioliittojen merkitys on muuttunut aika tavalla vuosisatojen saatossa. Toki sillä on vielä yksi merkitys, se parisuhde jonka ympärille lapset saavat rakentaa kotinsa ja elää katkeamattomassa suhteessa vanhempiinsa.
Raamatun aikaan elämä naisilla oli kovaa, koska ei voinut hankkia elantoaan työllään kuten nykyään. Hyvin harva pystyi elämään perintörahoillaan itsenäistä elämää. Oli siis pakko avioitua, jos mieli leipää saada ja lapsiaan hoitaa.
Toinen merkitys oli sillä että suvut tekivät hyviä kauppoja. Suomessakin oli aikamoinen painotus sillä, miten paljon peltoa tai metsää tuleva miniä toi miehen sukuun.
Rakkaus ei ollut ensisijainen asia, sen katsottiin sitten tulevan ennemmin tai myöhemmin – jos tuuri kävi. Riitti että se puoliso oli siedettävä. Nykyään ei varmaan monikaan halua avioitua noilla ehdoilla?
Harva tuntuu muistavan että rakkaus oli asia joka hyväksyttiin pitkin hampain avioliiton perustaksi. Nykyään se tuntuu perin kummalliselta, mutta nykyaikaa ei pitäisi sekoittaa historiaan.
On siis niin että kyllä ihmiset aikatavalla ovat päättäneet avioliitoista. Ehkä sen rakkauden voisi katsoa olevan Jumalan työtä?
Monissa kulttuureissa naiset saivat hankkia elantonsa. Raamatun kulttuuri oli tietysti erilainen naisten suhteen.
Taisivat olla enemmänkin sovittuja avioliittoja. Isät sopivat tyttäriensä naittamisista. Ei ne mitään rakkausavioliittoja olleet. Tyttärien perheelle naimakauppa saattoi tulla hyvinkin kalliiksi, jos sulhasen perhe vaati suuret myötäjäiset. Kuten nimikin sanoo. Kauppoja ne lähinnä olivat. Morsiamet olivat kauppatavaran asemassa. Ei kysymys ollut parin tahdosta, rakkaudesta tai järjestä, vaan suvun kunniasta.
Niin tässä avioliittoasiassa kuin monessa muussakin asiassa se miten ihmiset tekivät ei ole yhtä kuin Jumalan tahto. Monesti ne ihmisten tekemiset kun mielletään, tai kun niistä kerrotaan, ajatellaan että Jumalakin halusi asian näin olevan. Ihminen oli syntinen jo silloin kuin on nytkin. Se ihanne on Jumalan tahdossa, mutta ei ihmisten teoissa. Jumala on kyllä ilmaissut tahtonsa Raamatussa kuinka sen asian tulisi olla. Paljon paremmin olisi jos ihmiset noudattaisivat Jumalan tahtoa.
Jumala ei ole avioliittoa asettanut, eikä Jeesuskaan vaikka oli Kaanan häissä.
Mieti ihan rauhassa kuka ja miksi sen valheellisuus keksi!
Paljon, paljon tarkempi kuin Raamatun aikaan, pitää olla puolison valinnassa nykyisin välttyäkseen stressiltä, stressin aiheuttamalta avioerolta, sekä turhilta kustannuksilta.
Nykysin pitää olla todella tarkkana kenet valitsee puolisokseen ja lastensa äidiksi/isäksi. Huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttö poissuljettu piirre.
Ennen avioliittoa kummankin tulisi mennä testattavaksi mahdollisten sukupuolitautien varalta, ja varmistaa ettei jo sairastettu sukupuolitauti ole aiheuttanut hedelmättömyyttä. Myös miehen siittiöt tulee tarkistaa.
Puolisoehdokkaan geneettinen tausta (sukurasitus) tulee selvittää lasten mahdollisten perinnöllisten sairauksien riiskin takia koskien myös poikkeavien seksuaalisuuksien riskejä.
Kun mielenterveyshäiriöistä kärsii yhä useampi jo nuoruudessaan, ja kun perheelämä vaatii lujia hermoja ja pitkää pinnaa, niin persooallisuuspiirteet tulee ottaa erityiseen tarkkailuun puolisoa valittaessa.
Ammatti tulee ottaa myös huomioon jos sossunluukulle ei halua.
Avioliitto Raamatun aikana on erittäin pitkä aikajakso alkaen ihmisen luomisesta ja päättyen alkuseurakunnan aikaan. Jumalan tahto suhteessa avioliittoon on kuitenkin koko ajan ollut muuttumaton. Jo VT:ssa on suhteita, joita ei koskaan olisi pitänyt solmia (mm. Simpson ja Delila) ja onnellisia liittoja (Aabraham ja Saara). Keskinäinen rakkaus toisen tarpeista huolehtiminen on aina ollut Jumalan tahto suhteessa avioliittoon.
Nykyään Suomessakin monet kristillilset järjestöt tekevät avioliittotyötä ja järjestävät sekä koulutuksia ja avioliittoleirejä, joiden opetus pohjautuu kokonaan raamatulliseen avioliittokäsitykseen. Opetuksessa korostuvat luomisjärjestys ja Uuden Testamentin opetus avioliitosta. Kirjastoissa on saatavilla lukuisia Raamattuun pohjautuvia avioliittoa käsitteleviä kirjoja - valitse sellaisen kustantajan kirja, joka on osa raitishenkistä raamatullista hengellistä liikettä.
Jumala antoi jo luomisjärjestyksessään ihmiselle työn ja avioliiton. Hän tietää ihmisen tarkimmin ja oikein sekä antaa oikean käsityksen miehen ja naisen erilaisuudesta, eri tehtävistä ja siitä miten heidän tulee toimia voidakseen iloita ja olla onellisia avioliitostaan. Paras opas kestävään avioliittoon on Jumalan Sana.
Joo.
Antoihan se Jumala paljon neuvoja kuinka suojella itseään sairauksilta. mm. älä tee huorin, älä syö ja juo liikaa jne.
Kun niitä ei kukaan enää noudata, ja kun lasten kasvatus vaatii terveet ja täyspäiset vanhemmat, niin tiede antaa paljon paremmat neuvot puolison valintaan jottei niiden avioliittoneuvojien ja muiden pääntiivistäjien pakeille ei joutuisi sen paremmin lapsen vanhemi kuin kersatkaan.
Rakkaushan on sokea kuin simpukka. Päässä jotkut kemikaalit alkavat sotkea päiväjärjestystä ja kun se etenkin alapäähurmaa koskeva kemikaaliryöpytys menee ohi vuodessa parissa, niin vain hölmö sen perässä juoksee.
Kautta aikojen on yritetty löytää sitä keinoa, miten se puolison valinta onnistuisi. Tämän asian tiimoilta on syntynyt jopa melkoista tarjontaa, missä erilaiset ennaltanäkijät tai tieteelliset keinot, puhumattakaan vanhasta perimätiedosta. Vielä ei kukaan ole keksinyt sitä viisasten kiveä, jolla puolison valinta onnistuisi 100 %:sti.
Jaaa, näin kerran ilmoituksi netillä:
"... etsin oikein rikasta puolisoa, yli 100 vuotta vanhaa ja tosi sairasta... jolla ei ole perillisiä."
Rakkauden huuma avioliitot eivät kestä koskaan koska se rakkaus aina haihtuu noin parissa vuodessa viimeistään. Nykyäänhän nuoripari eroaa heti kun sipsit ja cocacola loppuu ....kuten eräs humoristi asian ilmaisi osuvasti :))
Raamatun mukaiset sopimusavioliitot kestää, koska se rakentuu avioliitossa syntyvän rakkauden varaan. Jossain Raamatussa on kohta, jossa todetaan, että vaimot syttyivät miehiinsä kun ensimmäinen lapsi oli syntynyt ja näin he elivät perheensä parissa onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Tässä jälkimmäisessä on kysynyt jonkinlaisesta Jumalan meihin istuttamasta rakkaudesta, joka kestää ja paranee iän myötä. Jokainen pitkäaikainen aviopari tietää mistä on tässä kyse.
Niin se vain on että rakastuminen on tila, jota ei voi tahdonvoimalla poistaa. Siinä on fyysisiä muutoksia jotka vaikuttavat mielentilaan. Olisiko siis Jumala tehnyt ”mokan”, luonut meille sellaisen järjestelmän joka on kerrassaan huono ja kelvoton?
On totta että rakastuminen kestää noin reilun vuoden, mutta sen tarkoitus on liimata kaksi ihmistä yhteen niin että se luo pohjan rakkaudelle.
Toki voi rakkauskin tulla myöhemmin, mutta useimmiten se on ensin tottumusta josta tulee kiintymystäkin. Käskystä vain ei se rakkaus tule, ei edes lasten syntymän myötä – usein se on se viimeinen niitti joka rikkoo viimeisetkin tunteet.
Tunnen joitakin pitkäikäisiä liittoja. Rakkautta jollain tapaa se on, enemmän ystävyyttä. On myös liittoja, joissa on vain jäljellä riippuvuus ja tottumus.
Myös minä ihmettelen miksi jotkut näkevät rakastumisen avioliiton syynä jotenkin negatiivisena asiana. Miksi ihmiselle olisi luotu mahdollisuus rakastumiseen ellei sillä olisi jokin funktio? Ja mikä muu se voisi olla kuin puolison löytäminen? Ei kenenkään tietty kannata suinpäin suunnitella avioliittoa jos rakastuu ja käytännön asiat on huomioitava. Mutta että outoa sekin olisi, jos naimisiin pitäisi varta vasten mennä jostakin muusta syystä kuin tunnesyystä, kun nykyään on kuitenkin mahdollista valita itse puolisonsa. Pidän muutenkin ihmeellisenä luterilaisuudessa jonkin verran esiintyvää tunne- ja seksuaalisuuskielteisyyttä, katolilaisissa maissa tätä ei samalla tavalla esiinny.
Raamatussa taitaa olla vain kaksi paria, joilla oli sitä rakkautta liiton tehdessään: Jaakob ja Rakel, ja Daavid ja Joonatan. Tosin Jaakob teki sitten lapset orjattaren kanssa, joten rakkaus oli vähän häilyvä käsite.
Muutenkin niitä liittoja oli jos minkälaisia. Kahden miehen välinen, miehillä monta vaimoa ja sivuvaimoja, miehen ja naisen välinen, naimisiin mentiin avoliittotapaan: pelkkä rakastelu riitti.
Nykyään suositaan rakkausliittoja, mutta noin puolet liitoista päättyy eroon. Rakkaus ei ole kestävä pohja. Minä ja mieheni olemme rakastaneet nyt seitsemän vuotta. Järkiliittoa en kannata, vaikka sellainen voi joillekin sopia.
Eipä ne rakkausliitotkaan tosiaan aina kestä, mutta järkiliitossa ei tunnu olevan mitään mieltä, siis siinähän ei ole edes alkulähtökohtaa mistä voisi jotain kehittyä. Aika riskaabelia sekin on jos toivoo että järkiliitto muuttuisi ajan myötä rakkaudeksi, eihän siitä voi olla mitenkään varma. Mutta jos on edes alunperin rakastunut, niin on kumminkin joku mahdollisuus onnistua.
Jos ihmisen elinikä oli antiikin aikana tai vielä 1800-luvun alussa vain noin puolet nykyisestä, avioliitotkin olivat paljon lyhyempiä. Silloin tosiaan avioliitto saattoi onnistua, kun aviopari eli yhdessä mahdollisesti vain vajaan kymmenen vuotta!
Niin olisi tietty helpompi kestää jotain toisen valitsemaa puolisoa vaikka neljä vuotta kuin neljäkymmentä vuotta. Mutta aika karmeaa se silti olisi vaikka olisi kuukauden mittainen avioliitto. Minä en tajua miksi kukaan nykyään menisi johonkin järkiliittoon mutta jokainen tietty tekee niin kuin parhaaksi näkee. Ei muille kuulu toisten avioliitot.
Jos ajattelemme suuria Aasian maita, monissa niistä on käytännössä järjestetyt avioliitot ja parit vihitään usein jo lapsina.
Morsian on esim. 6v ja sulhanen 9v. Seksiä aletaan sitten harjoitella, kun morsiamen kuukautiskierto alkaa. Ensimmäinen lapsi voi syntyä jopa 14-vuotiaalle äidille. Mutta pariskunta ehtii hankkia suuren perheen, ennen kuin vanhuus alkaa koitta jopa 30-vuotiaana. Jos kaikki menee hyvin, elinaikaa on vielä pitempäänkin, mutta tuskinpa tällainen pariskunta haluaa enää erota, sillä hehän ovat kasvaneet yhdessä ja tietävät olevansa aviopari.
Niin siis ei kai tuollainen pariskunta osaa eroamista ajatella, mutta minusta on silti väärin että ulkopuoliset ovat päättäneet heidän elämästään. Kyllä jokaisen pitäisi saada valita puolisonsa itse ja elää muutenkin niin kuin huvittaa.
Ei pidä, elämme nyt toista aikaa
Toki näin on! Eivät avioliitot antiikin aikoina olleet mitenkään nykyajan rakkausavioliittoihin verrattavia. Rakkaudesta on menty avioon oikeastaan vasta 1800-luvun lopulta, mutta monissa maissa sellaista avioliittoa ei tunneta vieläkään.
Antiikin aikaa eivät suomalaiset luterilaiset tunne muutenkaan. Myös naisen asema yhteiskunnassa oli aivan erilainen, sillä nainen oli täysin ilman ihmisoikeuksia, niin alhainen että hänen miehensäkin omisti hänet eikä mies olisi alistunut koskaan viettämään aikaansa vaimonsa seurassa.
Aviomiehet viihtyivät miesseurassa, ja siellä oli myös nuoria miespuolisia ihastuksia, jotka jakoivat aviomiehen huomion. Jakoivat siinä mielessä, että aviomiehellä oli muitakin miespuolisia ihastuksia. Aviovaimo ei saanut huomiota, hän oli vain kotona hoitamassa lasia ja synnytti taas uuden jälkeläisen.
Mitään nykyajan perhe-elämää ei tunnettu niihin aikoihin kun Raamatun tekstejä kirjoitettiin.
"Mitään nykyajan perhe-elämää ei tunnettu.." Eipä varmaan niin, mistäpä lie tullutkin tämä tiukan vahva käsitys siitä että nyk. perinteinen ydinperhemalli on ainut aututuaaksi tekevä kuvio.
Monet vaan ajetellee sen olevan Raamatullin, siis oikea malli..ja Jumalan tahdon mukainen jms.