Syntyi 7kk sitten vauva ja 2kk sitten mies jäi työttömäksi. Liittomme menee nyt kokoajan huonompaan suuntaan.
Varmaan kohta ero tulee jos tuo ukko ei töitä saa.
Onko muilla ollut vastaavaa ja kuinka olette selvinnyt?
Varmaan kohta ero tulee jos tuo ukko ei töitä saa.
Onko muilla ollut vastaavaa ja kuinka olette selvinnyt?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Pienestäpä teillä kiinni. Minun mies on ollut työttömänä 6 vuotta ja minä olen 30 ikäisenä jo eläkkeellä. Ihan kuule harrastetaan kaikenlaista ja ollaan yhteydessä ystäviin. Lapsia tietystikään ei olla hankittu pilaamaan suhdetta, koska sen ne tekee väistämättä. Olisiko teidänkin pitänyt miettiä?
Jestas mikä kommentti... mutta ymmärrettävä henkilöltä, joka eläkkeellä kolmikymppisenä. Ihan kuin ennenaikainen eläke ja pitkäaikaistyöttömyys olidivat kehun aiheita... yhteiskunnan elätit. Kuvottavaa.
Ainoa viisaus on se, ettette hanki lasta. Lapsen etu on jäädä syntymättä työttömän ja eläkeläisen perheeseen.
Niin sairastuminen eläkepisteeseen on kuvottavaa samoin työttömyys joka johtuu siitä että sairauden takia ei kelpaa töihin eikä eläkkeelle. Huh... ollaan me kauheita. Piikki sinunkin lihaasi on nyt se, että kyllä meillä on yhteensä viisi lasta :D Että ihan kokemuksesta voi sanoa, että lapset on parisuhteen surma.
Enemmän säälisin lasta jos vanhemmat olisi jo kolmikymppisenä noin sairaita. Saanko arvata, olette "psyykkisesti sairaita". Lapsi pääsisi nopsaan sijoituskotiin. Onni ettette edes haaveile geenienne jakamisesta eteenpäin.
Noh... kuten 11 5 sanoi... "yhteensä viisi lasta." Voi aikoja, voi elämää". Pakkosterilointi pitäisi ottaa tietyillä ihmisryhmillä uudelleen käyttöön.
Samoin välitön huostaanotto.
No jos tarkkoja ollaan niin minun sairaus sai alkunsa burnoutista( tiettekö se juttu kun tekee liikaa töitä. Voi olla tuntematon juttu lorvijoille. Se kun ei ole työn tekemistä että kävelee työpaikan kahvihuoneeseen) Miehellä ehti olla 27 vuotta työkokemusta joka hankittu rappeutumista ja selkärankareumasta huolimatta. Takana myös useita leikkauksia jalkoihin. Lapsia ei kannata surra. Kun ne oli pieniä niin aina oli vanhemmat töissä ja äitiä ei näkynyt juuri ikinä. Viiden vuoden sisällä jokainen pikkuraukka on aikuisia. Mutta siis olkaa kateellisia sairaille ihmisille :D Älkää nyt sanoko että tuollaiset pellet hankkii vielä lapsia:D
Ensin kirjoitit että lapsia ei ole hankittu pilaamaan suhdetta ja sitten niitä onkin viisi. Ei oikein uskottavaa.
Sanoinko jossain, että on yhteisiä? Ei ole. Ei tule. Sitä haluaa neljän ja viidenkympin korvilla jo nauttia elämästä elämästä ilman rääkyvää kakaralaumaa. Meillä ei jostain kumman syystä kun ole huutavia teinejä vaan ovat ihan ihmisiksi.
Siis miksi tulee ero työttömyyden takia?
Meillä mies ollut nyt 9 kk työttömänä. Yksi lapsi on ja toinen ilmoitti tulostaan juuri kun jäi töistä. Tiukkaa toki on mutta ei se meidän rakkautta ole vähentänyt tai poistanut. Päinvastoin.
Yhteen hiileen puhalletaan ja selviydytään. Tarkkaan toki joutuu kulutuksen nyt miettimään mutta en koe että olisimme jostain jääneet paitsi. No,ehkä ruuassa joutunut enemmän valitsee halvempia vaihtoehtoja ja kaikkea haluamaa ei ole saanut ihan heti kun on tahtonut.
Pääasia on että terveitä ollaan,rakkautta on ja pärjätään joten kuten.
Tarkentaakseni tilanne niin mies stressasi työssään pitkään kun kaikki koko ajan kusi siellä. Oli onnellinen kun firma viimeinkin lopetti. Nyt hakee uudelleen koulutukseen kun vanhaa työtä ei terveys syistä pysty tehdä. Itse olen yrittäjä ja koittanut niin paljon vain tehdä ruokarahaa kuin mahdollista. Myös valvon vauvan kanssa,herään aamulla lasten kanssa,siivoan kotia ym..mies vain on. "Hoitaa" lasta kun minulla töitä. Luulisi että tahtoisi toista auttaa kun kerta on kotona ja näkee että toinen on ihan loppu mut ei. Voiko tämä suhde enään korjaantua millään..:(
Olen sanonut nätisti ja vähemmän nätisti mutta mitään muutosta ei vain tapahdu. Minä olen kuulemma vain valittava ämmä.:(
Ei varmasti korjaannu koskaan. Heitä laiska saamaton ukkosi pellolle. Ei tuollaisia renttuja kannata sääliä.
Tietenkin se menee huonompaan suuntaan, koska sinä pidät miehen tienaamiskykyä tärkeimpänä asiana miehessä.
Kyllä työ on normaalille ihmiselle tärkeä asia. Työttömyys vaikuttaa ihmiseen hyvin monella tapaa negatiivisesti. Tietty pitkäaikaistyöttömät ovat niin surjäytyneitä jo työelämän kelkasta etteivät ehkä edes osaa nähdä itseään työelämässä... kivempi maata kotona ja ottaa rennosti.
Siinähän sitten lapset saavat oivan mallin siitä, miten ei omaa leipää tarvi tienata.
Kyllä molempien vanhempien pitää lapsensa elättää. Se ei ole yhteiskunnan tehtävä.
Työttömänä oleminen on hirveää. Itse ollut kuukauden työttömänä ja tekisi jo mieli hypätä katolta. En suosittele työttömyyttä kenellekään. Enkä ymmärrä, miten joku tästä voisi nauttia.
AP:n pitäisi rohkaista ja tukea miestä hakemaan töitä. Varmasti miestäsikin ärsyttää olla päivät kotona. Itsellä ei ole tyttöystävää tällä hetkellä, mutta jos olisi, toivoisin, että hän rohkaisisi mun tekemisiä eikä nalkuttaisi työttömänä olemisesta.
Työttömyys vie yöunet ja lopulta itsetunnon sitä mukaa mitä pitemmäksi työttömyys venyy. Itse muistelen itkeskelleeni yöt kun en minnekään kelvannut, ja aamut ahdistuin näpyttämällä työhakemuksia toiatensa perään... Toki tiedän muutaman ihmisen jotka ei ikinä ole tehnytkään muuta kuin pimeää hommaa jos sitäkään, itsellä ja varmasti monella muullakaan se ei varmasti herkkua ole, vaikka ei taloudellisesti olisikaan niin väliä niin työ tuo rutiinit ja tuntee kantavabsa kortensa kekoon... Onneksi löytyi kuitenkin työ 7 kk työttömyyden jälkeen...
Kyllä mä muistan ensimmäisenä viikkona kun ei päässytkään töihin niin mä paruin kaikki päivät. Ensimmäinen kuukausi meni ihan sumussa. Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut. Eikä ihme kun en mä mitään lomia pitänyt ja otin kaikki työt mitä mahdollista ja olin onnellinen vain töissä. Vapaapäivät oli ihan kamalia kun olisi töihin pitänyt päästä ja vain työllä oli merkitys elämässä. Ei kiinnostanut puoliso, ei lapset, ei ystävät ( ei kyllä ollut ainuttakaan kun ei kiinnostanut) Kaikki oli vaan työn tiellä. Pomollekin sanoin, että vapaapäivät pitäisi kieltää kun ne haittaa työntekoa. Taisi pari kuukautta mennä ennen kuin huomasin, että hei mullahan on puoliso ja perhe. Aloin tutustua noihin tuntemattomiin ihmisiin kun muutakaan ei voinut. Pakko pysäytys on joskus hyväksi. Jos kaikki pyörii työn ympärillä niin on elämän arvot metsässä. Sen työttömän jakson voi käyttää kehittävästi tai sitten lamaantua ja hukata elämänsä. Kumpikohan on fiksumpaa?
Minusta työttömyys sinänsä ei pitäisi olla mikään syy erota.
Jos sen sijaan työnhaku, kouluttautuminen yms ei kiinnosta, niin sitten kannattaa harkita.
Tietysti miehesi pitää pitää myös huolta itsestään ja perheestä ja kodista niiltä osin kuin voi.
Sohvalle makamaan jäävää miestä/naista ei pidä pitkään katsella.