Kellään kokemuksia tästä ja miten mennyt? Miten se pitäisi tehdä ja milloin?
Tapailin erästä muijaa keväällä jonkin aikaa. Häntä alkoi yhtäkkiä ahdistaan jokin todella paljon ja hänen ihastus hiipui. Halus lopettaa tapailun ja muuttui erittäin etäiseksi ja vältteleväksi. Jopa vihaiseksi toisinaan. Nyt sit tässä syksyn alussa ollaan pari kertaa sattumalta nähty ja juteltu. Ihan mukavasti on juttelut menneet, mut kyllä edelleen välillä huomaa, et hän on hieman vaivaantunut. Kysyin häntä kerran kahville, mut vetosi kiireisiin ettei päässyt. Kieltäytyminen tuli hieman sellaisella äänenpainolla, et tuli fiilis ettei ois tullu vaikkei kiireitä ois ollutkaan. Silti aika iloisesti jutteli muuten. Eli mun näkemyksen mukaan meillä on ihan ok välit ja pystytään jutteleen ja tuntuu ihan molemminpuolin hauskaakin oleen, vaikka tää toinen tuntuukin välillä vielä hieman ahistuvan.
Tää mimmi nyt kuitenkin on sellanen tapaus, jonka takia olisin ite valmis tekeen ihan mitä tahansa. Siks haluaisin myös mahdollisesti tässä jatkaa tapailua ja yrittää oikeasti rakentaa tästä pidempää suhdetta. Et miten näitä muijien eleitä ja signaaleja pitäs tulkita? Epäilen välillä, että tulkitten oman pintaan puskevan ihastuksen takia liian optimistisesti hänen signaalejaan, koska kuitenkin selkeesti häneltä tulee myös sitä torjuvaakin signaalia (kieltäytyminen kahvista, menee välillä vaikeaksi pidempään jutellessa jne) eikä hän ota itse mitään yhteyttä. No en itsekään ole kuin pari kertaa ottanut sen jälkeen kun tapailu loppui. Ja ku kuitenkin se alottaa juttelut iloisesti ja mielellään. Aivan ku se joku vanha ahistus nousis pintaan sen juttelun aikana ja hän haluaa pois siitä tilanteesta. Toki tällanen sit nostaa naurettavia egoa buustaavia ajatuksia itelle, et eikait se vaan aattele et oisin liian hyvä sille tms paskaa. Pelkääkö se jotain? En oikein ota selvää tästä muijasta. Tiedän vain, että siinä on sen luontonen muija, et haluan hänet ja sillä selvä. Piste... mutta kun ne mun halut ei välttämättä pelkästään riitä. Hankala tilanne.
Tapailun aloittaminen uudestaan?
17
2777
Vastaukset
- 5+14
Tapahtuiko teidän välillä sitten jotain ikävää?
Kertoiko koskaan suoraan miksi alkoi ahdistaa?- gauldere
Ei tapahtunut mitään ikävää. Mut hän mm mietti ja pelkäsi muiden ihmisten reaktiota ja mahdollisia ajatuksia. Ja yleisesti pohti etukäteen kaikkee mahollista meistä. Ei hän osannut koskaan sanoa mikä häntä alkoi ahdistaan. Alkuun hän oli todella vapautunut ja halukas näkeen sekä tekeen kaikkee, mut sit jossain välissä häntä alkoi hiljalleen ahdistaan jokin. En tiedä et hiipuiko hänellä tunteet ahdistuksen takia vai ahdistiko häntä tunteiden hiipuminen.
- 5+14
gauldere kirjoitti:
Ei tapahtunut mitään ikävää. Mut hän mm mietti ja pelkäsi muiden ihmisten reaktiota ja mahdollisia ajatuksia. Ja yleisesti pohti etukäteen kaikkee mahollista meistä. Ei hän osannut koskaan sanoa mikä häntä alkoi ahdistaan. Alkuun hän oli todella vapautunut ja halukas näkeen sekä tekeen kaikkee, mut sit jossain välissä häntä alkoi hiljalleen ahdistaan jokin. En tiedä et hiipuiko hänellä tunteet ahdistuksen takia vai ahdistiko häntä tunteiden hiipuminen.
Vaikee sitten sanoo. Eka tuli mieleen, ettei sillä oo tunteita sua kohtaan, ainakaan tarpeeksi jos kerran välttelee eikä itse pidä yhteyttä. Mutta toisaalta jos kuitenkin ok välit ja suht mielellään juttelee.... Hmmm...Paras kuule, että kysyt vaan suoraan häneltä sitten kun seuraavan kerran näet. Kerro ajatuksesi ja toiveesi teidän suhteen. Tai jos tuntuu vaikealta ottaa puheeks, niin kirjoita. Saa toinenkin sitten miettimisaikaa tarvittaessa. Onnee matkaan :-)
- gauldere
5+14 kirjoitti:
Vaikee sitten sanoo. Eka tuli mieleen, ettei sillä oo tunteita sua kohtaan, ainakaan tarpeeksi jos kerran välttelee eikä itse pidä yhteyttä. Mutta toisaalta jos kuitenkin ok välit ja suht mielellään juttelee.... Hmmm...Paras kuule, että kysyt vaan suoraan häneltä sitten kun seuraavan kerran näet. Kerro ajatuksesi ja toiveesi teidän suhteen. Tai jos tuntuu vaikealta ottaa puheeks, niin kirjoita. Saa toinenkin sitten miettimisaikaa tarvittaessa. Onnee matkaan :-)
Pitäs kysyy, mut tällä hetkellä pelkään liikaa torjuvaa reaktiota. Tuntuu, että hänenkin puoleltaan pitäisi tulla muutakin signaalia kuin vain pelkkää ystävällisyyttä, kun näemme tai jos otan yhteyttä. Koen olevani se vähän enemmän aktiivinen osapuoli tällä hetkellä tässä ja se jota kiinnostaa enemmän tuo uudelleen yrittäminen. Hänen pitäisi minusta myös osoittaa edes pienen pientä kiinnostusta. Muuten tuo kynnys on liian iso. Onko se liikaa vaadittu? Tällä kuitenkin koen suojelevani itseäni, ku mulla on toisinaan huono(?) taipumus olla liian optimistinen tällaisten asioiden suhteen. Unohdan helposti mahdolliset negatiiviset asiat, joita on tapahtunut ja näen valoa monissa tilanteissa turhan nopeasti verrattuna siihen, että toinen ei ehkä ole päässyt tunnetasolla vielä sellaiseen pisteeseen, että voisi aloittaa ns puhtaalta pöydältä ja ettei ne aiemmat haamut ois sielä takana kummittelemassa.
Toiseksi olen suhdeasioissa yllättävän epävarma tällaisissa high risk high reward tilanteissa, eli kun voi menettää pitkäksi aikaa/loppuiäksi jotain todella arvokasta, jota haluaa ehkä jopa liikaa. Koska en tiedä miten muut ihmiset tällaiset tilanteet kokee ja olen vain täältä ja monesta muusta paikasta lukenut sekä kuullut näistä roikkumistapauksista, olen välillä miettinyt todella paljon, että onko tämä nyt sitten sellaista toista ahdistavaa roikkumista. En ole häneen kovinkaan tiheästi yhteydessä, enkä kyttäämässä häntä tms. Myönnän, että hän on paljon mun mielessä, mutta haluan kuitenkin kunnioittaa hänen omaa tilaa ja en oo tunkemassa sinne etenkään kun en koe saavani häneltä sellaista signaalia, että olisin tervetullut niin kuin aiemmin. Tilanne on hankala. Kun järjellä jos miettii, niin eihän sellaista normaalia ystävällisyyttä ja lämminta suhtautumista voi kuitenkaan liikaa tulkita miksikään isommaksi kiinnostumiseksi? Jos niin olisi niin sitähän sitten kuvittelisi jokaisesta kaverista ja luokkatoverista, että ne on kiinnostuneita ja eihän se niin mene. Ne on nämä mun ajatukset ja toiveet, jotka täs huijaa.
Sen verran mitä ite olen oppinut ihmisluontoo tunteen, pitäs pitää nyt vaan nää hyvät välit ja antaa pölyn kunnolla laskeutua. Malttaa ja katsoo, et mitä aika tuo tullessaan. Tää tuntuu tällä hetkellä ehkä nyt fiksuimmalta. Koska täl hetkel pystyn kuitenki hillitseen ja oleen ruokkimatta mun omaa uutta ihastusta häneen liikaa, siten ettei elämä liikaa häiriinny ja ettei mun puolelta ainakaa mitää isompaa skismaa ehkä pääse tuleen. - relaksantti
gauldere kirjoitti:
Pitäs kysyy, mut tällä hetkellä pelkään liikaa torjuvaa reaktiota. Tuntuu, että hänenkin puoleltaan pitäisi tulla muutakin signaalia kuin vain pelkkää ystävällisyyttä, kun näemme tai jos otan yhteyttä. Koen olevani se vähän enemmän aktiivinen osapuoli tällä hetkellä tässä ja se jota kiinnostaa enemmän tuo uudelleen yrittäminen. Hänen pitäisi minusta myös osoittaa edes pienen pientä kiinnostusta. Muuten tuo kynnys on liian iso. Onko se liikaa vaadittu? Tällä kuitenkin koen suojelevani itseäni, ku mulla on toisinaan huono(?) taipumus olla liian optimistinen tällaisten asioiden suhteen. Unohdan helposti mahdolliset negatiiviset asiat, joita on tapahtunut ja näen valoa monissa tilanteissa turhan nopeasti verrattuna siihen, että toinen ei ehkä ole päässyt tunnetasolla vielä sellaiseen pisteeseen, että voisi aloittaa ns puhtaalta pöydältä ja ettei ne aiemmat haamut ois sielä takana kummittelemassa.
Toiseksi olen suhdeasioissa yllättävän epävarma tällaisissa high risk high reward tilanteissa, eli kun voi menettää pitkäksi aikaa/loppuiäksi jotain todella arvokasta, jota haluaa ehkä jopa liikaa. Koska en tiedä miten muut ihmiset tällaiset tilanteet kokee ja olen vain täältä ja monesta muusta paikasta lukenut sekä kuullut näistä roikkumistapauksista, olen välillä miettinyt todella paljon, että onko tämä nyt sitten sellaista toista ahdistavaa roikkumista. En ole häneen kovinkaan tiheästi yhteydessä, enkä kyttäämässä häntä tms. Myönnän, että hän on paljon mun mielessä, mutta haluan kuitenkin kunnioittaa hänen omaa tilaa ja en oo tunkemassa sinne etenkään kun en koe saavani häneltä sellaista signaalia, että olisin tervetullut niin kuin aiemmin. Tilanne on hankala. Kun järjellä jos miettii, niin eihän sellaista normaalia ystävällisyyttä ja lämminta suhtautumista voi kuitenkaan liikaa tulkita miksikään isommaksi kiinnostumiseksi? Jos niin olisi niin sitähän sitten kuvittelisi jokaisesta kaverista ja luokkatoverista, että ne on kiinnostuneita ja eihän se niin mene. Ne on nämä mun ajatukset ja toiveet, jotka täs huijaa.
Sen verran mitä ite olen oppinut ihmisluontoo tunteen, pitäs pitää nyt vaan nää hyvät välit ja antaa pölyn kunnolla laskeutua. Malttaa ja katsoo, et mitä aika tuo tullessaan. Tää tuntuu tällä hetkellä ehkä nyt fiksuimmalta. Koska täl hetkel pystyn kuitenki hillitseen ja oleen ruokkimatta mun omaa uutta ihastusta häneen liikaa, siten ettei elämä liikaa häiriinny ja ettei mun puolelta ainakaa mitää isompaa skismaa ehkä pääse tuleen.Ehkä sä mietit vähän liikaa kaikkia noita juttuja...Koita antaa mennä nyt omalla painollaan. Asioilla on tapana järjestyä, jotenkin kuitenkin.
- N26.......
Hän on tehnyt aika selväksi ettei kiinnosta ja liika yrittämisesi vain ahdistaisi ja työntäisi häntä poispäin. Ainut keino on vain kehittää itseäsi ja tehdä elämästäsi niin hienoa, että se herättää hänen kiinnostuksensa uudestaan ja houkuttaa hänet ottamaan sinuun yhteyttä. Eli esim.huolehdi fyysisestä kunnostasi ja pidä huolta itsestäsi, vaihda hiustyyliä ja käytä hyvännäköisiä rentoja vaatteita. Tapaile muita ja harjoita sosiaalisia taitojasi, aloita vaikka uusi työ tai opinnot... Voit myös odottaa muutaman vuoden ja yrittää sitten uudestaan, kun teistä kumpikin on ehkä muuttunut ja arvostatte eri asioita. Kuitenkaan hän jotain sinussa on nähnyt kun aluksi alkoi sinua tapailemaan.
- pettu-eerikki
Olettex ihmiset ihan dorkia. Jos ei toinen ole kiinnostunut niin ei ole. Ei sitä saa poppakonsteilla alkamaan.
Tälläsiä uudelleen ihastumisia tapahtuu vaan elokuvissa.
Kuvitella voi mitä tahansa,mut ei kannata pettää itseään.
Ei muutakun uutta matoa koukkuun. - Moro865884
Tuntui vähän samanlaiselta tilanteelta kuin mun. Muijaa ahdisti yhtäkkiä ja halus olla vaan kaveria. Muuten meni pirun hyvin. Itse voisin epäillä tässä, että hän ei ole kertonut itsestään kaikkea ja pelkää että sinä et olisi sopeutuva hänen poikaystäväkseen. Ts. hänen on parempi olla aivan yksin. Muija kertoi mulle omia, vaikeita asioita ja pyrin olemaan hänen tukenaan. Mutta se ei riittänyt. Hänellä voi olla myös joitakin huonoja kokemuksia (pettämisiä yms) ja siten hänen kanssaan on oltava erityisen varovainen. Hän pelkää sitoutua. TÄMÄ kommentti tuli ny vaan oman keväisen kokemuksen myötä. Tilanne voi olla mikä vain. Pyri lähestymään varovaisesti ja selvittämään hänen ahdistus. Ole viisas sanoissasi :)
- 1-1=2
Olen myös sitä mieltä. Turhaa uskotella itselleen, että kaikki alkaa uudestaan.
Jos toinen sanoo ettei kiinnosta, niin ei se kiinnostus tuosta vaan leimahda.
Vai onko jollain oikeaa faktaa?
Siis ihan kokemus, että toinen onkin alkanut kiinnostua. Vaikka ensin on sanonut ettei tule mitään.
Rohkenen epäillä.- päinvastoinhan
Riippuu syystä. Parhaimmissa ja kestävimmissäkin suhteissa tulee tilanteita, joiden vuoksi ei kiinnosta. Rohkenen epäillä, että suhdetta jossa aina kiinnostaa ei ole olemassa. Jos niin kuvittelee, ei käsitä ettei mikään suhde onnistu muutenkaan ilman sen eteen toimimista.
- 1-1=2
päinvastoinhan kirjoitti:
Riippuu syystä. Parhaimmissa ja kestävimmissäkin suhteissa tulee tilanteita, joiden vuoksi ei kiinnosta. Rohkenen epäillä, että suhdetta jossa aina kiinnostaa ei ole olemassa. Jos niin kuvittelee, ei käsitä ettei mikään suhde onnistu muutenkaan ilman sen eteen toimimista.
Jos toinen on muutaman tapaamisen jälkeen, sanonut että ei tule mitään.
Miten se myöhemmin muuttuisi,jos toinen ei kiinnosta??
Kertokaapa nerot..;) - itse sen päättää
1-1=2 kirjoitti:
Jos toinen on muutaman tapaamisen jälkeen, sanonut että ei tule mitään.
Miten se myöhemmin muuttuisi,jos toinen ei kiinnosta??
Kertokaapa nerot..;)Aika outoa että sellaiseen tilanteeseen tulisi sitten edes joutuneeksi. Vahingossako se tapailu jatkuu, jos ei kiinnosta, tuskin. Mikä motiivi olisi silloin mitenkään mihinkään reagoida?
- 1-1=2
itse sen päättää kirjoitti:
Aika outoa että sellaiseen tilanteeseen tulisi sitten edes joutuneeksi. Vahingossako se tapailu jatkuu, jos ei kiinnosta, tuskin. Mikä motiivi olisi silloin mitenkään mihinkään reagoida?
Toinen on vaan ystävällinen, eikä halua pahoittaa toisen mieltä.
Tuskin kukaan muuten on ahdistunut, jos oikeasti haluaisi tapailla uudestaan.
Monet vaan ei halua suoraan pahoittaa toisen mieltä. Vaikka hyvä olis jos sanois suoraan, että ei halua tapailla.
Säästyis toinen turhalta odotukselta. - mukaystävällistäkö
1-1=2 kirjoitti:
Toinen on vaan ystävällinen, eikä halua pahoittaa toisen mieltä.
Tuskin kukaan muuten on ahdistunut, jos oikeasti haluaisi tapailla uudestaan.
Monet vaan ei halua suoraan pahoittaa toisen mieltä. Vaikka hyvä olis jos sanois suoraan, että ei halua tapailla.
Säästyis toinen turhalta odotukselta.Varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee, että ei ole aitoa ystävällisyyttä tai hyväntahtoisiutta teeskennellä mukaystävällistä turhaan. Tylyähän se on. Parempi antaa silloin toiselle mahdollisuus löytää joku aidosti välittävä ja sanoa reilusti. Ja ehkä voi olla myös liian isot kuvitelmat itsestään, jos ajattelisi että asia olisi liian vaikea toisen hyväksyä. Peiliin voi katsoa jos ahdistuu siksi ettei kiinnosta ja ei saa sitä ilmaistua. Se "mielen pahoittaminen" on joskus patasta mitä voi toiselle ja itselle tehdä.
- yykaakoo1
Totuushan on, jos et ole jostain kiinnostunut. Ei sulle tule kuukauden päästä ahaa-elämystä, että nyt kiinnostunkin hänestä.
Niin käy ehkä elokuvissa,, mutta haloo.. me elämme elävässä elämässä.
Täällä niin ei käy.- vai 'totuus'..
Voit puhua vain omasta "totuudestasi". Vaikka kaikki asiat eivät mahtuisi mielikuvitukseesi, niin maailmaan mahtuu.. pieni pää kun on.
- Pihalla ja pihalla
Nyt täytyy sanoa, että itsellä vähän samanlainen tilanne.
Jos en ota yhteyttä, hän laittaa jonkun viestin että saa jutun aikaiseksi.
Sitten yleensä tavataan, ja vietetään aikaa yhdessä. Kumpikin viihtyy toisen seurassa, ja aika kuluu kun siivillä.
Mutta, sitten toista alkaa yhtäkkiä ahdistaa. Ikäänkuin hän muistaisi, että ei tämä onnistu.
Olen pihalla kun lumiukko.
Onko joku, jolla omakohtainen kokemus? Että haluaa viettää aikaa yhdessä, mutta ei tiedä mitä itse oikeasti haluaa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1364035- 881982
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap151861Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi571487Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541442Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1331385VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu991312- 741206
- 941067
- 691053