voisiko joku neuvoa?

Ainoa tapa saada muutosta on vedota osituksen kohtuuttomuuteen - tämä voi ehkä onnistua jos avioliitto ollut lyhyt (alle viisi vuotta). Toinen mahdollisuus voi olla jos kerrostalohuoneisto on saatu perintönä missä avio-oikeus on suljettu pois (esim vanhemmat testamentissa määränneet näin). Mutta nämä ovat siis poikkeuksia - ja tuo kohtuullistaminen on aika vaikea juttu saada läpi.

Jaana kirjoitti:

Ainoa tapa saada muutosta on vedota osituksen kohtuuttomuuteen - tämä voi ehkä onnistua jos avioliitto ollut lyhyt (alle viisi vuotta). Toinen mahdollisuus voi olla jos kerrostalohuoneisto on saatu perintönä missä avio-oikeus on suljettu pois (esim vanhemmat testamentissa määränneet näin). Mutta nämä ovat siis poikkeuksia - ja tuo kohtuullistaminen on aika vaikea juttu saada läpi.

Lue lisää

Aviossa olemme olleet 6 vuotta mutta asuttu yhdessä reilut 10 vuotta, tästä ensimmäisen vuoden omistamassani kerrostaloasunnossa. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja laitoin asunnon vuokralle. Sain siitä henkilökohtaista pääomatuloa 7 vuoden ajan kunnes päätimme hankkia oman talon. Silloin myin kerrostalohuoneiston ja sijoitin varat yhteiseen kotiimme.

epätietoinen kirjoitti:

Aviossa olemme olleet 6 vuotta mutta asuttu yhdessä reilut 10 vuotta, tästä ensimmäisen vuoden omistamassani kerrostaloasunnossa. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja laitoin asunnon vuokralle. Sain siitä henkilökohtaista pääomatuloa 7 vuoden ajan kunnes päätimme hankkia oman talon. Silloin myin kerrostalohuoneiston ja sijoitin varat yhteiseen kotiimme.

Lue lisää

Vaikea on mitään muuta ratkaisua saada, ellei miehesi ole halukas hyvittämään mitään sinun 'pesämunastasi'.

epätietoinen kirjoitti:

Aviossa olemme olleet 6 vuotta mutta asuttu yhdessä reilut 10 vuotta, tästä ensimmäisen vuoden omistamassani kerrostaloasunnossa. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja laitoin asunnon vuokralle. Sain siitä henkilökohtaista pääomatuloa 7 vuoden ajan kunnes päätimme hankkia oman talon. Silloin myin kerrostalohuoneiston ja sijoitin varat yhteiseen kotiimme.

Lue lisää

Hanki taitava lakimies. Hän tietä kiemurat ja hoitaa asian etusi mukaisesti. Mutta se maksaa.

nainen kirjoitti:

Hanki taitava lakimies. Hän tietä kiemurat ja hoitaa asian etusi mukaisesti. Mutta se maksaa.

Laki on yksiselitteinen. Puoliksi menee, jos ei muuta sovita. Kova kina kun tulee, korjaavat lakimiehet koko potin.

Minulta meni yli 200 000 vanhaa markkaa jakoon, kun ex-anoppi esti avioehtosopimuksen virallistamisen.
Avioero oli onneksi vireillä isäni kuollessa. Muuten olisi perintöosuutenikin mennyt jakoon.

Moi tiikeri ;-)

Luulen että olet aivan oikeassa, tuhansille on tullut "yllätyksenä" avioliitto nimisen juridisen (-kin) sopimuksen merkitys vasta kun ollaan eroamassa.

Olen välillä täälläkin pohtinut, eivätkö ihmiset tiedä tätä, vai eivätkö häähumussa välitä, tai ajattelevatko "kun me molemmat nyt yhtä köyhiä" (entäs kun mies ottaa kunnon lainat kontolleen, ja osituksessa ovatkin mukana) -- pitäisikö papin tai tuomarin asiaa hieman valaista? Avioehdon tekemättömyyttä minun vaikea ymmärtää --- mutta jokainen tyylillään.

Alkuperäiselle -- koeta sovitella miehesi kanssa, saatat yllättyä. Voit myös kysyä juristilta neuvoa siitä, voisiko koettaa kohtuullistamista (eivät he lyhyestä tiedustelusta laskua lähetä) ... ja kunnan oikeusaputoimistosta saa myös arvion siitä, kannattaako riitauttaa. Näillä lähtötiedoilla tosin epäilen, ettei osituksen kohtuullistamista sovellettaisiin.

M36 kirjoitti:

Moi tiikeri ;-)

Luulen että olet aivan oikeassa, tuhansille on tullut "yllätyksenä" avioliitto nimisen juridisen (-kin) sopimuksen merkitys vasta kun ollaan eroamassa.

Olen välillä täälläkin pohtinut, eivätkö ihmiset tiedä tätä, vai eivätkö häähumussa välitä, tai ajattelevatko "kun me molemmat nyt yhtä köyhiä" (entäs kun mies ottaa kunnon lainat kontolleen, ja osituksessa ovatkin mukana) -- pitäisikö papin tai tuomarin asiaa hieman valaista? Avioehdon tekemättömyyttä minun vaikea ymmärtää --- mutta jokainen tyylillään.

Alkuperäiselle -- koeta sovitella miehesi kanssa, saatat yllättyä. Voit myös kysyä juristilta neuvoa siitä, voisiko koettaa kohtuullistamista (eivät he lyhyestä tiedustelusta laskua lähetä) ... ja kunnan oikeusaputoimistosta saa myös arvion siitä, kannattaako riitauttaa. Näillä lähtötiedoilla tosin epäilen, ettei osituksen kohtuullistamista sovellettaisiin.

Lue lisää

Sinä liitelijä laitat monet pahan paikan eteen. Jälkiviisaus on kyllä autuas laji, mutta usein on kuitenkin niin, että avioehdon ’vaatiminen’ rinnastetaan epäluottamukseen. Kun on nuori ja tuntee että tää ikuista on, ei eron juridiikka paljon paina. Ajatellaan myös ehkä niin, että maallinen mammona ei rakkaan puolison menettämiseen verrattuna ole mitään.

Tai ehkäpä lainsäädäntömme on vanhanaikainen. Varsin usein osituksen lopputulos on kohtuuton.

Jaskaxx kirjoitti:

Sinä liitelijä laitat monet pahan paikan eteen. Jälkiviisaus on kyllä autuas laji, mutta usein on kuitenkin niin, että avioehdon ’vaatiminen’ rinnastetaan epäluottamukseen. Kun on nuori ja tuntee että tää ikuista on, ei eron juridiikka paljon paina. Ajatellaan myös ehkä niin, että maallinen mammona ei rakkaan puolison menettämiseen verrattuna ole mitään.

Tai ehkäpä lainsäädäntömme on vanhanaikainen. Varsin usein osituksen lopputulos on kohtuuton.

Lue lisää

Eiköhän ihmiset osaa laittaa itsensä pahoihin paikkoihin aivan itse, ei siihen minua tarvita.

Jälkiviisauden ominaisuuksista olen kanssasi samaa mieltä ... enkä avioehdosta "muistuttelisi" ellen uskoisi, että näitä sivuja saattaa lukea myös ihmiset jotka asialle voivat vielä jotain tehdä.

Kertomasi harhakuvat avioehdosta ovat totta, sen vuoksi nakkasin aiheesta kyselyä loppu kesästä Häät palstalle ( http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000000170&posting=22000000004143628 ) Vastaukset olivat yllättävä "ehtomyönteisiä", kai näkemys avioehdosta ja sen tarkoituksesta on muuttumassa.

Minusta lainsäädäntö ei ole vanhanaikainen ... jos joku tahtoo jakaa omaisuuden puolisonsa kanssa, eli kaikki yhteiseksi ... niin sopiihan se. Ja ellei, niin laaditaan avioehto (jonka voi tehdä jälkikäteenkin). Osituksen lopputulos ei yleensä ole kohtuutuon ... yleensä se on lain mukaan tehty, ja sellainen tulema millaisen "avioliittosopimuksen" olet tehnyt, vapaasta tahdostasi.

*****************

Avioehtokeskustelun alustus:

Muutamien keskustelupalstojen kirjoituksiin vastanneena, ja joitain apuja tarjonneena ei voi välttyä ajatukselta, että avioliiton solmivat ihmiset eivät aina täysin ymmärrä millaiseen sopimukseen ovat nimensä laittamassa. Siksi en voi vastustaa kiusausta aloittaa keskustelua tai gallupia aiheesta, ja ihan ilman ”hampaita tai sarvia”.

Mielestäni on outoa, että laki velvoittaa pankissa takaajalle juurta jaksaen selvittämään, mitä takaus taloudellisesti merkitsee jos ”homma kusee” … mutta ei avioliittoon aikoville tuon sopimuksen merkitystä, jos se tilastoihin jonkin ajan päästä päätyy (jota kukaan ei tietenkään toivo tai itselleen usko tapahtuvaksi … mutta kaikkihan lainoistaankin aikovat suoriutua).

On totta että rakkaus, toisen kunnioittaminen, ja tahto elää toisen kanssa myötä- ja vastamäissä oleellisin asia avioliittoon aikoville. Mutta moniko todellakin ajattelee mitä avioliitto taloudellisesti merkitsee … juridisesti silloin käytännössä jakaa omaisuutensa ja velat puolisonsa kanssa (niin vanhat, kuin tulevatkin). Eikä tässä valinnassa mitään tuomittavaa ole, jos ihminen tekee sen asian ymmärtäen ja tietää että epätodennäköisessä erotilanteessa puolisoiden omaisuudet tasataan yhtä suuriksi (toisin voi toki sopia, ei vaatia).

Nuorina ja ”rahattomina” mentiin ennen useammin naimisiin kuin nykyään. Nyt ns. omaa omaisuutta (asunto, auto, tms.) kuin myös velkaa (vaikka opinto-) ja ikää on avioliiton rauhaisaan satamaan purjehtivilla enemmän. Joten ymmärrettävästi myös avioehdot ovat yleistyneet, mielestäni syystäkin.

Olisi pelottava ajatus, jos mahdollisessa erotilanteessa puolisolta ilmaantuisi huomattavasti velkaa mistä en ole tiennyt, ja mikä vaikuttaa hänen netto-omaisuuteensa (oma omaisuus ja 50% yhteisestä, josta vähennetty omat velat ja 50% yhteisistä) … minkä tasingolla voisi vaatia tasattavaksi yhtä suuriksi kanssani. Tai, olisiko oikein minulta vaatia tasinkoa, jos hän aikanaan perinyt vaikka metsää (eikä testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle).

Miten te näette avioehdon ??? … ehkä vakuutuksena mahdollisen avioeron varalta (ei tarvitse vaikuttaa kuoleman aiheuttamaan eroon) … kuin palovakuutuksen jonka jokainen ottaa muttei silti toivo tahi usko talonsa palavan.

Kommentteja ja ajatuksia kaipaan, miksi ehto tai ei teidän tilanteessanne? Loukkaannutko jos tuleva puolisosi sitä ehdottaa, ja jos kyllä … niin miksi? Tiesitkö myös toisen vanhojen velkojen (tai uusien mistä et välttämättä tiedä) vaikuttavan erossa omaisuuden jakoon?

M36 kirjoitti:

Eiköhän ihmiset osaa laittaa itsensä pahoihin paikkoihin aivan itse, ei siihen minua tarvita.

Jälkiviisauden ominaisuuksista olen kanssasi samaa mieltä ... enkä avioehdosta "muistuttelisi" ellen uskoisi, että näitä sivuja saattaa lukea myös ihmiset jotka asialle voivat vielä jotain tehdä.

Kertomasi harhakuvat avioehdosta ovat totta, sen vuoksi nakkasin aiheesta kyselyä loppu kesästä Häät palstalle ( http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000000170&posting=22000000004143628 ) Vastaukset olivat yllättävä "ehtomyönteisiä", kai näkemys avioehdosta ja sen tarkoituksesta on muuttumassa.

Minusta lainsäädäntö ei ole vanhanaikainen ... jos joku tahtoo jakaa omaisuuden puolisonsa kanssa, eli kaikki yhteiseksi ... niin sopiihan se. Ja ellei, niin laaditaan avioehto (jonka voi tehdä jälkikäteenkin). Osituksen lopputulos ei yleensä ole kohtuutuon ... yleensä se on lain mukaan tehty, ja sellainen tulema millaisen "avioliittosopimuksen" olet tehnyt, vapaasta tahdostasi.

*****************

Avioehtokeskustelun alustus:

Muutamien keskustelupalstojen kirjoituksiin vastanneena, ja joitain apuja tarjonneena ei voi välttyä ajatukselta, että avioliiton solmivat ihmiset eivät aina täysin ymmärrä millaiseen sopimukseen ovat nimensä laittamassa. Siksi en voi vastustaa kiusausta aloittaa keskustelua tai gallupia aiheesta, ja ihan ilman ”hampaita tai sarvia”.

Mielestäni on outoa, että laki velvoittaa pankissa takaajalle juurta jaksaen selvittämään, mitä takaus taloudellisesti merkitsee jos ”homma kusee” … mutta ei avioliittoon aikoville tuon sopimuksen merkitystä, jos se tilastoihin jonkin ajan päästä päätyy (jota kukaan ei tietenkään toivo tai itselleen usko tapahtuvaksi … mutta kaikkihan lainoistaankin aikovat suoriutua).

On totta että rakkaus, toisen kunnioittaminen, ja tahto elää toisen kanssa myötä- ja vastamäissä oleellisin asia avioliittoon aikoville. Mutta moniko todellakin ajattelee mitä avioliitto taloudellisesti merkitsee … juridisesti silloin käytännössä jakaa omaisuutensa ja velat puolisonsa kanssa (niin vanhat, kuin tulevatkin). Eikä tässä valinnassa mitään tuomittavaa ole, jos ihminen tekee sen asian ymmärtäen ja tietää että epätodennäköisessä erotilanteessa puolisoiden omaisuudet tasataan yhtä suuriksi (toisin voi toki sopia, ei vaatia).

Nuorina ja ”rahattomina” mentiin ennen useammin naimisiin kuin nykyään. Nyt ns. omaa omaisuutta (asunto, auto, tms.) kuin myös velkaa (vaikka opinto-) ja ikää on avioliiton rauhaisaan satamaan purjehtivilla enemmän. Joten ymmärrettävästi myös avioehdot ovat yleistyneet, mielestäni syystäkin.

Olisi pelottava ajatus, jos mahdollisessa erotilanteessa puolisolta ilmaantuisi huomattavasti velkaa mistä en ole tiennyt, ja mikä vaikuttaa hänen netto-omaisuuteensa (oma omaisuus ja 50% yhteisestä, josta vähennetty omat velat ja 50% yhteisistä) … minkä tasingolla voisi vaatia tasattavaksi yhtä suuriksi kanssani. Tai, olisiko oikein minulta vaatia tasinkoa, jos hän aikanaan perinyt vaikka metsää (eikä testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle).

Miten te näette avioehdon ??? … ehkä vakuutuksena mahdollisen avioeron varalta (ei tarvitse vaikuttaa kuoleman aiheuttamaan eroon) … kuin palovakuutuksen jonka jokainen ottaa muttei silti toivo tahi usko talonsa palavan.

Kommentteja ja ajatuksia kaipaan, miksi ehto tai ei teidän tilanteessanne? Loukkaannutko jos tuleva puolisosi sitä ehdottaa, ja jos kyllä … niin miksi? Tiesitkö myös toisen vanhojen velkojen (tai uusien mistä et välttämättä tiedä) vaikuttavan erossa omaisuuden jakoon?

Lue lisää

Pankkikriisin jälkeen oli lukuisia tosikertomuksia tapauksista, joissa keski-ikäiset, varsin oppineetkin naiset olivat rakastuneina menneet takaamaan armaalleen hirmuisia lainasummia. Monesti miehen rakkaus hiipui sen jälkeen varsin nopeasti. Tällaista käy vieläkin, ja lähinnä miehet ovat asialla. Kuinka sitten parikymppisien voi edellyttää ajattelevan mahdollisesti tulevaa avioeroa.

Ehkäpä luoto-äiti tekee nykyihmiselle tepposet. Se saattaa lajimme säilymisen varmistamiseksi meidät sellaiseen tilaan, että sinunkin mainitsemasi usko, toivo ja rakkaus saa ylivallan.

Kyllä juristin palkkaaminen kannattaa. Omalla kohdalla tuomari hoiti asian niin, että omaisuus joka oli hankittu ennnen avioliittoa hyvitettiin
avioeron yhteydessä jaettavasta pesästä päältä pois ja loppu jaettiin 50/50.

nainen kirjoitti:

Kyllä juristin palkkaaminen kannattaa. Omalla kohdalla tuomari hoiti asian niin, että omaisuus joka oli hankittu ennnen avioliittoa hyvitettiin
avioeron yhteydessä jaettavasta pesästä päältä pois ja loppu jaettiin 50/50.

Lue lisää

Tai sitten ex-miehesi oli vastaantulevaa sorttia. Lakiahan ei juristikaan muuksi muuta. Kunpa asiat sujuisivatkin aina noin helposti!

Jaskaxx kirjoitti:

Tai sitten ex-miehesi oli vastaantulevaa sorttia. Lakiahan ei juristikaan muuksi muuta. Kunpa asiat sujuisivatkin aina noin helposti!

"Erotuomarit" osaavat työnsä ja taitavasti hän hoiti asiat minun ja lapsiemme eduksi. Eli se lakimiehen kanssa keskusteleminen kannatti. Ulkopuoleinen pesänjakaja rauhoittaa yleensä tilanteen.

nainen kirjoitti:

"Erotuomarit" osaavat työnsä ja taitavasti hän hoiti asiat minun ja lapsiemme eduksi. Eli se lakimiehen kanssa keskusteleminen kannatti. Ulkopuoleinen pesänjakaja rauhoittaa yleensä tilanteen.

Lue lisää

Kyllä exän asialla ollut juristi minuakin kirjeellä lähestyi. Kehotti ottamaan yhteyttä omaisuuden jakamiseksi. Ajattelin vastata, että haista..

Minä sen ositussopimiksen rustasin, eikä juristilla ollut siihen muuta huomauttamista, kuin oli sanonut, että teillähän on sentään jaettavaakin melkoisesti. Usein tuntuu hänen mukaansa hassulta jakaa lähes 'ei mitään'.

Minulla on käytettävissäni sen verran pätevät juristit, että verottajan neuvontakin meni neuvottomaksi.