voisiko joku neuvoa?

epätietoinen

Osaisiko joku neuvoa miten tässä käy. Olemme Eroamassa eikä omaisuutta ole vielä jaettu. Ostimme yhdessä kiinteistön muutamia vuosia sitten, eli omistamme sen 50/50. Omistin ennen yksin kerrostalo huoneiston yksin ja myin sen, summan jonka myynnistä sain laitoin tämän kiinteistön ostoon. Loppu summalle otimme yhteistä lainaa jonka olemme yhdessä noin kolmen vuoden aikana maksaneet.
Miten jaamme tämän kiinteistön nyt keskenämme? Avioehtoa ei ole.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta?
Puolisollani ei ollut mitään omaisuutta ennen yhteenmuuttamistamme.

18

2933

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • minä

      Kyllä se niin menee, että puolet sulle ja puolet miehelle. Sillä kerrostalohuoneistolla ei mitään merkitystä, koska teillä ei avioehtoa ole ollut. Eli puoliksi menee.

      • Jaana

        Ainoa tapa saada muutosta on vedota osituksen kohtuuttomuuteen - tämä voi ehkä onnistua jos avioliitto ollut lyhyt (alle viisi vuotta). Toinen mahdollisuus voi olla jos kerrostalohuoneisto on saatu perintönä missä avio-oikeus on suljettu pois (esim vanhemmat testamentissa määränneet näin). Mutta nämä ovat siis poikkeuksia - ja tuo kohtuullistaminen on aika vaikea juttu saada läpi.


      • epätietoinen
        Jaana kirjoitti:

        Ainoa tapa saada muutosta on vedota osituksen kohtuuttomuuteen - tämä voi ehkä onnistua jos avioliitto ollut lyhyt (alle viisi vuotta). Toinen mahdollisuus voi olla jos kerrostalohuoneisto on saatu perintönä missä avio-oikeus on suljettu pois (esim vanhemmat testamentissa määränneet näin). Mutta nämä ovat siis poikkeuksia - ja tuo kohtuullistaminen on aika vaikea juttu saada läpi.

        Aviossa olemme olleet 6 vuotta mutta asuttu yhdessä reilut 10 vuotta, tästä ensimmäisen vuoden omistamassani kerrostaloasunnossa. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja laitoin asunnon vuokralle. Sain siitä henkilökohtaista pääomatuloa 7 vuoden ajan kunnes päätimme hankkia oman talon. Silloin myin kerrostalohuoneiston ja sijoitin varat yhteiseen kotiimme.


      • Jaskaxx
        epätietoinen kirjoitti:

        Aviossa olemme olleet 6 vuotta mutta asuttu yhdessä reilut 10 vuotta, tästä ensimmäisen vuoden omistamassani kerrostaloasunnossa. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja laitoin asunnon vuokralle. Sain siitä henkilökohtaista pääomatuloa 7 vuoden ajan kunnes päätimme hankkia oman talon. Silloin myin kerrostalohuoneiston ja sijoitin varat yhteiseen kotiimme.

        Vaikea on mitään muuta ratkaisua saada, ellei miehesi ole halukas hyvittämään mitään sinun 'pesämunastasi'.


      • nainen
        epätietoinen kirjoitti:

        Aviossa olemme olleet 6 vuotta mutta asuttu yhdessä reilut 10 vuotta, tästä ensimmäisen vuoden omistamassani kerrostaloasunnossa. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja laitoin asunnon vuokralle. Sain siitä henkilökohtaista pääomatuloa 7 vuoden ajan kunnes päätimme hankkia oman talon. Silloin myin kerrostalohuoneiston ja sijoitin varat yhteiseen kotiimme.

        Hanki taitava lakimies. Hän tietä kiemurat ja hoitaa asian etusi mukaisesti. Mutta se maksaa.


      • Jaskaxx
        nainen kirjoitti:

        Hanki taitava lakimies. Hän tietä kiemurat ja hoitaa asian etusi mukaisesti. Mutta se maksaa.

        Laki on yksiselitteinen. Puoliksi menee, jos ei muuta sovita. Kova kina kun tulee, korjaavat lakimiehet koko potin.


    • sohvatiikeri

      kokemusta vastaavasta?

      Hyvä kysymys. On, sadoilla tuhansilla suomalaisilla. Tuohan on yleisin tilanne erossa.

      • Jaskaxx

        Minulta meni yli 200 000 vanhaa markkaa jakoon, kun ex-anoppi esti avioehtosopimuksen virallistamisen.
        Avioero oli onneksi vireillä isäni kuollessa. Muuten olisi perintöosuutenikin mennyt jakoon.


      • M36

        Moi tiikeri ;-)

        Luulen että olet aivan oikeassa, tuhansille on tullut "yllätyksenä" avioliitto nimisen juridisen (-kin) sopimuksen merkitys vasta kun ollaan eroamassa.

        Olen välillä täälläkin pohtinut, eivätkö ihmiset tiedä tätä, vai eivätkö häähumussa välitä, tai ajattelevatko "kun me molemmat nyt yhtä köyhiä" (entäs kun mies ottaa kunnon lainat kontolleen, ja osituksessa ovatkin mukana) -- pitäisikö papin tai tuomarin asiaa hieman valaista? Avioehdon tekemättömyyttä minun vaikea ymmärtää --- mutta jokainen tyylillään.

        Alkuperäiselle -- koeta sovitella miehesi kanssa, saatat yllättyä. Voit myös kysyä juristilta neuvoa siitä, voisiko koettaa kohtuullistamista (eivät he lyhyestä tiedustelusta laskua lähetä) ... ja kunnan oikeusaputoimistosta saa myös arvion siitä, kannattaako riitauttaa. Näillä lähtötiedoilla tosin epäilen, ettei osituksen kohtuullistamista sovellettaisiin.


      • Jaskaxx
        M36 kirjoitti:

        Moi tiikeri ;-)

        Luulen että olet aivan oikeassa, tuhansille on tullut "yllätyksenä" avioliitto nimisen juridisen (-kin) sopimuksen merkitys vasta kun ollaan eroamassa.

        Olen välillä täälläkin pohtinut, eivätkö ihmiset tiedä tätä, vai eivätkö häähumussa välitä, tai ajattelevatko "kun me molemmat nyt yhtä köyhiä" (entäs kun mies ottaa kunnon lainat kontolleen, ja osituksessa ovatkin mukana) -- pitäisikö papin tai tuomarin asiaa hieman valaista? Avioehdon tekemättömyyttä minun vaikea ymmärtää --- mutta jokainen tyylillään.

        Alkuperäiselle -- koeta sovitella miehesi kanssa, saatat yllättyä. Voit myös kysyä juristilta neuvoa siitä, voisiko koettaa kohtuullistamista (eivät he lyhyestä tiedustelusta laskua lähetä) ... ja kunnan oikeusaputoimistosta saa myös arvion siitä, kannattaako riitauttaa. Näillä lähtötiedoilla tosin epäilen, ettei osituksen kohtuullistamista sovellettaisiin.

        Sinä liitelijä laitat monet pahan paikan eteen. Jälkiviisaus on kyllä autuas laji, mutta usein on kuitenkin niin, että avioehdon ’vaatiminen’ rinnastetaan epäluottamukseen. Kun on nuori ja tuntee että tää ikuista on, ei eron juridiikka paljon paina. Ajatellaan myös ehkä niin, että maallinen mammona ei rakkaan puolison menettämiseen verrattuna ole mitään.

        Tai ehkäpä lainsäädäntömme on vanhanaikainen. Varsin usein osituksen lopputulos on kohtuuton.


      • M36
        Jaskaxx kirjoitti:

        Sinä liitelijä laitat monet pahan paikan eteen. Jälkiviisaus on kyllä autuas laji, mutta usein on kuitenkin niin, että avioehdon ’vaatiminen’ rinnastetaan epäluottamukseen. Kun on nuori ja tuntee että tää ikuista on, ei eron juridiikka paljon paina. Ajatellaan myös ehkä niin, että maallinen mammona ei rakkaan puolison menettämiseen verrattuna ole mitään.

        Tai ehkäpä lainsäädäntömme on vanhanaikainen. Varsin usein osituksen lopputulos on kohtuuton.

        Eiköhän ihmiset osaa laittaa itsensä pahoihin paikkoihin aivan itse, ei siihen minua tarvita.

        Jälkiviisauden ominaisuuksista olen kanssasi samaa mieltä ... enkä avioehdosta "muistuttelisi" ellen uskoisi, että näitä sivuja saattaa lukea myös ihmiset jotka asialle voivat vielä jotain tehdä.

        Kertomasi harhakuvat avioehdosta ovat totta, sen vuoksi nakkasin aiheesta kyselyä loppu kesästä Häät palstalle ( http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000000170&posting=22000000004143628 ) Vastaukset olivat yllättävä "ehtomyönteisiä", kai näkemys avioehdosta ja sen tarkoituksesta on muuttumassa.

        Minusta lainsäädäntö ei ole vanhanaikainen ... jos joku tahtoo jakaa omaisuuden puolisonsa kanssa, eli kaikki yhteiseksi ... niin sopiihan se. Ja ellei, niin laaditaan avioehto (jonka voi tehdä jälkikäteenkin). Osituksen lopputulos ei yleensä ole kohtuutuon ... yleensä se on lain mukaan tehty, ja sellainen tulema millaisen "avioliittosopimuksen" olet tehnyt, vapaasta tahdostasi.

        *****************

        Avioehtokeskustelun alustus:

        Muutamien keskustelupalstojen kirjoituksiin vastanneena, ja joitain apuja tarjonneena ei voi välttyä ajatukselta, että avioliiton solmivat ihmiset eivät aina täysin ymmärrä millaiseen sopimukseen ovat nimensä laittamassa. Siksi en voi vastustaa kiusausta aloittaa keskustelua tai gallupia aiheesta, ja ihan ilman ”hampaita tai sarvia”.

        Mielestäni on outoa, että laki velvoittaa pankissa takaajalle juurta jaksaen selvittämään, mitä takaus taloudellisesti merkitsee jos ”homma kusee” … mutta ei avioliittoon aikoville tuon sopimuksen merkitystä, jos se tilastoihin jonkin ajan päästä päätyy (jota kukaan ei tietenkään toivo tai itselleen usko tapahtuvaksi … mutta kaikkihan lainoistaankin aikovat suoriutua).

        On totta että rakkaus, toisen kunnioittaminen, ja tahto elää toisen kanssa myötä- ja vastamäissä oleellisin asia avioliittoon aikoville. Mutta moniko todellakin ajattelee mitä avioliitto taloudellisesti merkitsee … juridisesti silloin käytännössä jakaa omaisuutensa ja velat puolisonsa kanssa (niin vanhat, kuin tulevatkin). Eikä tässä valinnassa mitään tuomittavaa ole, jos ihminen tekee sen asian ymmärtäen ja tietää että epätodennäköisessä erotilanteessa puolisoiden omaisuudet tasataan yhtä suuriksi (toisin voi toki sopia, ei vaatia).

        Nuorina ja ”rahattomina” mentiin ennen useammin naimisiin kuin nykyään. Nyt ns. omaa omaisuutta (asunto, auto, tms.) kuin myös velkaa (vaikka opinto-) ja ikää on avioliiton rauhaisaan satamaan purjehtivilla enemmän. Joten ymmärrettävästi myös avioehdot ovat yleistyneet, mielestäni syystäkin.

        Olisi pelottava ajatus, jos mahdollisessa erotilanteessa puolisolta ilmaantuisi huomattavasti velkaa mistä en ole tiennyt, ja mikä vaikuttaa hänen netto-omaisuuteensa (oma omaisuus ja 50% yhteisestä, josta vähennetty omat velat ja 50% yhteisistä) … minkä tasingolla voisi vaatia tasattavaksi yhtä suuriksi kanssani. Tai, olisiko oikein minulta vaatia tasinkoa, jos hän aikanaan perinyt vaikka metsää (eikä testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle).

        Miten te näette avioehdon ??? … ehkä vakuutuksena mahdollisen avioeron varalta (ei tarvitse vaikuttaa kuoleman aiheuttamaan eroon) … kuin palovakuutuksen jonka jokainen ottaa muttei silti toivo tahi usko talonsa palavan.

        Kommentteja ja ajatuksia kaipaan, miksi ehto tai ei teidän tilanteessanne? Loukkaannutko jos tuleva puolisosi sitä ehdottaa, ja jos kyllä … niin miksi? Tiesitkö myös toisen vanhojen velkojen (tai uusien mistä et välttämättä tiedä) vaikuttavan erossa omaisuuden jakoon?


      • Jaskaxx
        M36 kirjoitti:

        Eiköhän ihmiset osaa laittaa itsensä pahoihin paikkoihin aivan itse, ei siihen minua tarvita.

        Jälkiviisauden ominaisuuksista olen kanssasi samaa mieltä ... enkä avioehdosta "muistuttelisi" ellen uskoisi, että näitä sivuja saattaa lukea myös ihmiset jotka asialle voivat vielä jotain tehdä.

        Kertomasi harhakuvat avioehdosta ovat totta, sen vuoksi nakkasin aiheesta kyselyä loppu kesästä Häät palstalle ( http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000008&conference=4500000000000170&posting=22000000004143628 ) Vastaukset olivat yllättävä "ehtomyönteisiä", kai näkemys avioehdosta ja sen tarkoituksesta on muuttumassa.

        Minusta lainsäädäntö ei ole vanhanaikainen ... jos joku tahtoo jakaa omaisuuden puolisonsa kanssa, eli kaikki yhteiseksi ... niin sopiihan se. Ja ellei, niin laaditaan avioehto (jonka voi tehdä jälkikäteenkin). Osituksen lopputulos ei yleensä ole kohtuutuon ... yleensä se on lain mukaan tehty, ja sellainen tulema millaisen "avioliittosopimuksen" olet tehnyt, vapaasta tahdostasi.

        *****************

        Avioehtokeskustelun alustus:

        Muutamien keskustelupalstojen kirjoituksiin vastanneena, ja joitain apuja tarjonneena ei voi välttyä ajatukselta, että avioliiton solmivat ihmiset eivät aina täysin ymmärrä millaiseen sopimukseen ovat nimensä laittamassa. Siksi en voi vastustaa kiusausta aloittaa keskustelua tai gallupia aiheesta, ja ihan ilman ”hampaita tai sarvia”.

        Mielestäni on outoa, että laki velvoittaa pankissa takaajalle juurta jaksaen selvittämään, mitä takaus taloudellisesti merkitsee jos ”homma kusee” … mutta ei avioliittoon aikoville tuon sopimuksen merkitystä, jos se tilastoihin jonkin ajan päästä päätyy (jota kukaan ei tietenkään toivo tai itselleen usko tapahtuvaksi … mutta kaikkihan lainoistaankin aikovat suoriutua).

        On totta että rakkaus, toisen kunnioittaminen, ja tahto elää toisen kanssa myötä- ja vastamäissä oleellisin asia avioliittoon aikoville. Mutta moniko todellakin ajattelee mitä avioliitto taloudellisesti merkitsee … juridisesti silloin käytännössä jakaa omaisuutensa ja velat puolisonsa kanssa (niin vanhat, kuin tulevatkin). Eikä tässä valinnassa mitään tuomittavaa ole, jos ihminen tekee sen asian ymmärtäen ja tietää että epätodennäköisessä erotilanteessa puolisoiden omaisuudet tasataan yhtä suuriksi (toisin voi toki sopia, ei vaatia).

        Nuorina ja ”rahattomina” mentiin ennen useammin naimisiin kuin nykyään. Nyt ns. omaa omaisuutta (asunto, auto, tms.) kuin myös velkaa (vaikka opinto-) ja ikää on avioliiton rauhaisaan satamaan purjehtivilla enemmän. Joten ymmärrettävästi myös avioehdot ovat yleistyneet, mielestäni syystäkin.

        Olisi pelottava ajatus, jos mahdollisessa erotilanteessa puolisolta ilmaantuisi huomattavasti velkaa mistä en ole tiennyt, ja mikä vaikuttaa hänen netto-omaisuuteensa (oma omaisuus ja 50% yhteisestä, josta vähennetty omat velat ja 50% yhteisistä) … minkä tasingolla voisi vaatia tasattavaksi yhtä suuriksi kanssani. Tai, olisiko oikein minulta vaatia tasinkoa, jos hän aikanaan perinyt vaikka metsää (eikä testamentissa rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle).

        Miten te näette avioehdon ??? … ehkä vakuutuksena mahdollisen avioeron varalta (ei tarvitse vaikuttaa kuoleman aiheuttamaan eroon) … kuin palovakuutuksen jonka jokainen ottaa muttei silti toivo tahi usko talonsa palavan.

        Kommentteja ja ajatuksia kaipaan, miksi ehto tai ei teidän tilanteessanne? Loukkaannutko jos tuleva puolisosi sitä ehdottaa, ja jos kyllä … niin miksi? Tiesitkö myös toisen vanhojen velkojen (tai uusien mistä et välttämättä tiedä) vaikuttavan erossa omaisuuden jakoon?

        Pankkikriisin jälkeen oli lukuisia tosikertomuksia tapauksista, joissa keski-ikäiset, varsin oppineetkin naiset olivat rakastuneina menneet takaamaan armaalleen hirmuisia lainasummia. Monesti miehen rakkaus hiipui sen jälkeen varsin nopeasti. Tällaista käy vieläkin, ja lähinnä miehet ovat asialla. Kuinka sitten parikymppisien voi edellyttää ajattelevan mahdollisesti tulevaa avioeroa.

        Ehkäpä luoto-äiti tekee nykyihmiselle tepposet. Se saattaa lajimme säilymisen varmistamiseksi meidät sellaiseen tilaan, että sinunkin mainitsemasi usko, toivo ja rakkaus saa ylivallan.


    • yritä

      Yksi mahdollisuus on se , että eroavat puolisot tekevät keskenään ositussopimuksen, jossa määritellään jaon suhde...Tämän molemmat allekirjoittavat, omien tuomariensa (todistajien) läsnäollessa.Tämä on pätevä paperi, jos sen molemmat allekirjoittavat.

      Edellyttää, että keskusteluyhteys ja asiallisuus säilyy ainakin allekirjoitukseen asti. Minä sain täällä tavoin "soviteltua" ositustani edukseni, tosin se vaati huipputuomarin mukanaoloa jne. Exällä oli kunnan oikeusavustaja, pihi kun oli.

      Itselläni tämä panostus kannatti, sain ositutuksen 50/50 normaalijaon kääntymään suhteeseen 65(minulle)/35(exälle).Kyse oli sadoista tuhanista ekuista.Minulla oli kyllä aika painavia perusteita kohtuullistamiseen.Näin huippujuristi sai toiselle osapuolelle uskoteltua..

      Eli oma työ palkitaan aina, kunhan sen eteen ponnistelee.

      • nainen

        Kyllä juristin palkkaaminen kannattaa. Omalla kohdalla tuomari hoiti asian niin, että omaisuus joka oli hankittu ennnen avioliittoa hyvitettiin
        avioeron yhteydessä jaettavasta pesästä päältä pois ja loppu jaettiin 50/50.


      • Jaskaxx
        nainen kirjoitti:

        Kyllä juristin palkkaaminen kannattaa. Omalla kohdalla tuomari hoiti asian niin, että omaisuus joka oli hankittu ennnen avioliittoa hyvitettiin
        avioeron yhteydessä jaettavasta pesästä päältä pois ja loppu jaettiin 50/50.

        Tai sitten ex-miehesi oli vastaantulevaa sorttia. Lakiahan ei juristikaan muuksi muuta. Kunpa asiat sujuisivatkin aina noin helposti!


      • nainen
        Jaskaxx kirjoitti:

        Tai sitten ex-miehesi oli vastaantulevaa sorttia. Lakiahan ei juristikaan muuksi muuta. Kunpa asiat sujuisivatkin aina noin helposti!

        "Erotuomarit" osaavat työnsä ja taitavasti hän hoiti asiat minun ja lapsiemme eduksi. Eli se lakimiehen kanssa keskusteleminen kannatti. Ulkopuoleinen pesänjakaja rauhoittaa yleensä tilanteen.


      • Jaskaxx
        nainen kirjoitti:

        "Erotuomarit" osaavat työnsä ja taitavasti hän hoiti asiat minun ja lapsiemme eduksi. Eli se lakimiehen kanssa keskusteleminen kannatti. Ulkopuoleinen pesänjakaja rauhoittaa yleensä tilanteen.

        Kyllä exän asialla ollut juristi minuakin kirjeellä lähestyi. Kehotti ottamaan yhteyttä omaisuuden jakamiseksi. Ajattelin vastata, että haista..

        Minä sen ositussopimiksen rustasin, eikä juristilla ollut siihen muuta huomauttamista, kuin oli sanonut, että teillähän on sentään jaettavaakin melkoisesti. Usein tuntuu hänen mukaansa hassulta jakaa lähes 'ei mitään'.

        Minulla on käytettävissäni sen verran pätevät juristit, että verottajan neuvontakin meni neuvottomaksi.


    • kipurahat maksanut

      Joo kuule kyllä se niin on, että puoliksi menee. Sainpa periä aikanani vanhemmiltani hulppean mökkitontin ja mökin, erotilanteessa puoliks vaan. Yritin sovitella mieheni kanssa asiaa juuri kohtuullistamissyillä, mutta koska hän ei suostunut niin eipä siinä auttanut muu. Eli minä maksoin hänet ulos mökistäni, muu ei auttanut. Sitä hän vaati ´ja hän se oli joka eron halusi hypättyään suhteeseen nuoren naisen kanssa, joka toki nykyisin on hänen vaimonsa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      641
      7831
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      431
      2109
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      220
      1998
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1596
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1219
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1158
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1024
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      823
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      697
    10. Sofia matkii Martinaa

      Sofia etsii omaa lippisjonnea mäkkäreistä ja itiksestä. Tuskin löytää yhtä komeaa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      670
    Aihe