Kun poikaystäväni haluaisi seurustella toisen naisen kanssa

Yrittää tehdä sinua mustasukkaiseksi ja epävarmaksi. Samalla saa selville, miten paljon siedät. Miten huonosti hän voi sinua kohdella. Ei hyvä asetelma

Olisko tämä näin kirjoitti:

Yrittää tehdä sinua mustasukkaiseksi ja epävarmaksi. Samalla saa selville, miten paljon siedät. Miten huonosti hän voi sinua kohdella. Ei hyvä asetelma

Ei kovin kypsä temppu olisi. Nainen voi ajatella että silloin pitääkin mennä jos siltä todella tuntuu. Ei ketään pidä kahlita vaan antaa mennä. Kaikkien puolesta lopulta olisi paras ratkaisu. Mustasukkaiseksi tekemisen yrittäminen vie luottamuksen.

Kun poikaystäväsi haluaa nähdä tätä Hannaa, oletko sinä mukana niillä reissuilla? Ymmärsin että asutte poikaystäväsi kanssa eri paikkakunnalla kuin tämä Hanna. Mitäpä jos et lähtisikään mukaan ja tapailet sillä välin omia ystäviäsi. Olisiko sinulla kaveripiirissä lapsuudesta tuttuja miespuolisia ystäviä? Kannattaa ehkä testata käytöksen sopivuus. Jos sinäkin saat tavata vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, on homma ok. Mutta jos poikaystäväsi suhtautuu asiaan kielteisesti, on jutussa monikin asia pielessä. Sinun ei tarvitse sanoa että haluaisit kenenkään kanssa seurustella. Käyttäydy niin, että oma käytöksesi on aina vähän parempaa/lievempää kuin poikaystäväsi. Annat poikaystäväsi tehdä omia päätelmiään sinun käytöksestäsi. Jollakin tavoin sinun kannattaa tässä taktikoida mutta älä paljasta että olet ärsyyntynyt. Minusta tuntuu, että jos poikaystävä sanoo haluavansa seurustella jonkun muun kanssa kuin sinun ja kuitenkin sanoo rakastavansa sinua, hän myös testaa sinun rakkauttasi. Sanat ja teot ovat mielestäni pahasti ristiriidassa. Hänellä saattaa olla huono itsetunto, hylätyksitulemisen pelko ja alemmuuskompleksi, jota peittelee noin käyttäytymällä. Ja saa ehkä siitä itsetunnolleen pönkitystä, kun voi sanoa ja käyttäytyä noin etkä silti jätä häntä. Ei kannata rakastaa ketään niin pyyteettömästi että aina rakkaus on ja pysyy vaikka ei saisi vastarakkautta. Olin vuosia sitten saman tapaisessa tilanteessa ja epäonnekseni satuin menemään avioliittoon tuollaisen miehen kanssa. Hän ei vain kelvannut sille toiselle tytölle ja ehkä ei halunnutkaan hänen kanssaan todella seurustella vaikka niin sanoi. Ja heti perään sanoi, että minua hän kuitenkin rakastaa. Ikävä todeta, mutta hänen itsetuntoaan on pitänyt pönkittää kaksikymmentä vuotta. Ja sen jälkeen on muuttunut vähitellen omahyväiseksi ja ylimieliseksi. Ja aina olen katunut, etten silloin sanonut hänelle, että hänen pitäisi etsiä joku parempi itselleen, sellainen, jonka kanssa haluaa seurustella. Ja ettei ole kummallekaan meistä hyväksi jos tottumuksesta olemme yhdessä ja perustamme perheen ja huomaamme vuosien kuluttua, että ei tämä puoliso olekaan oikea. Ja että rakastan häntä niin paljon että haluan hänen löytävän paremman ja sellaisen, jonka kanssa hän haluaa olla. Niin olisin tyylikkäästi päässyt koko jutusta. Silloin laitoin kaiken hänen lapsellisuutensa piikkiin ja selittelin itselleni tuollaista käytöstä. Ei olisi kannattanut ymmärtää toista