En tiedä minne tämä asia oikein kuuluisi, mutta kovin koskettaa tätä perhe-elämää.
On nimittäin hirveän vaikeaa olla appi tai anoppi tai isä ja äiti aikuistuneen lapsensa perheelle.
Sinua ei yksinkertaisesti hyväksytä, vaikka uskon aika monen olevan täysin sielun ja ruumiin voimissa ja järkeviä ja tasapainoisia vanhempia.
Tänään näin kirjoituksen, jossa väitetiin, että anoppi kyttää ja määrää kaikessa. En oikein jaksa uskoa, saattaa olla kiinnostunut jos varsinkin pieniä lapsenlapsia ja halukas auttamaan, ei toki määräämään.
Sinua sanotaan vanhaksi ja ikään kuin et ymmärtäisi yhtään mitään, se sattuu, sillä monet ovat työelämässä ja muutenkin ovat ihan ok.
Sinulta ei sallita minkäänlaista omaa mielipidettä.
Tuli mieleeni, että miten voitte sitten ottaa vastaan kaverinne ehdotukset ja median kautta syötetyt ansat, eli teistä tehdään näiden kautta pyöritettäviä pellejä.
Miten yleensä voitte keskustella kenenkään kanssa, sillä usein keskustelussa on useampi mielipide , kuten normaalia onkin, mutta se ei ole sallittua omille vanhemmille ja appivanhemmille.
Mistä tämä vihamielisyys kumpuaa, monesti vanhemmat ovat auttaneet jopa taloudellisesti perhettä alkuun huomattavin asioin, mutta minkäänlaista arvonantoa ei enää anneta omille vanhemmille eikä appivanhemmille, kaikki muut tuutit ja tahot hallitsevat.
Mitä pahaa nämä ihmiset ovat teille tehneet. Kuka lietsoo ajatuksianne.
Kyllä tämä sattuu niin valtavasti, että sitä miettii, että kuinka saisi olla ihminen ihmisten joukossa. Ihminen, joka ei edes ole vielä vanha, sillä eiköhän se vanha ole vasta kahdeksankymppinen.
On nimittäin hirveän vaikeaa olla appi tai anoppi tai isä ja äiti aikuistuneen lapsensa perheelle.
Sinua ei yksinkertaisesti hyväksytä, vaikka uskon aika monen olevan täysin sielun ja ruumiin voimissa ja järkeviä ja tasapainoisia vanhempia.
Tänään näin kirjoituksen, jossa väitetiin, että anoppi kyttää ja määrää kaikessa. En oikein jaksa uskoa, saattaa olla kiinnostunut jos varsinkin pieniä lapsenlapsia ja halukas auttamaan, ei toki määräämään.
Sinua sanotaan vanhaksi ja ikään kuin et ymmärtäisi yhtään mitään, se sattuu, sillä monet ovat työelämässä ja muutenkin ovat ihan ok.
Sinulta ei sallita minkäänlaista omaa mielipidettä.
Tuli mieleeni, että miten voitte sitten ottaa vastaan kaverinne ehdotukset ja median kautta syötetyt ansat, eli teistä tehdään näiden kautta pyöritettäviä pellejä.
Miten yleensä voitte keskustella kenenkään kanssa, sillä usein keskustelussa on useampi mielipide , kuten normaalia onkin, mutta se ei ole sallittua omille vanhemmille ja appivanhemmille.
Mistä tämä vihamielisyys kumpuaa, monesti vanhemmat ovat auttaneet jopa taloudellisesti perhettä alkuun huomattavin asioin, mutta minkäänlaista arvonantoa ei enää anneta omille vanhemmille eikä appivanhemmille, kaikki muut tuutit ja tahot hallitsevat.
Mitä pahaa nämä ihmiset ovat teille tehneet. Kuka lietsoo ajatuksianne.
Kyllä tämä sattuu niin valtavasti, että sitä miettii, että kuinka saisi olla ihminen ihmisten joukossa. Ihminen, joka ei edes ole vielä vanha, sillä eiköhän se vanha ole vasta kahdeksankymppinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulen kyseessä olevan sukupolvikuilun. Vanhemmat ovat huolissaan aikuisistakin lapsistaan. He ovat käyneet läpi samat elämänvaiheet ja mielestään tietävät, miten elämää pitäisi elää ja lapsia kasvattaa. Vanhempi sukupolvi haluaisi siirtää omat arvonsa ja elämäntapansa lapsilleen ja heidän perheilleen.
Ihmisluonto ei vain ole kovin vastaanottavainen neuvoille. Ne koetaan arvosteluksi, määräilyksi ja ylenkatsomiseksi. Valitettavasti harva oppii neuvoista vaan ainoastaan kantapään kautta. Vanhemmat odottavat saavansa tieteynlaista arvostusta pelkän vanhemmuuden perusteella ymmärtämättä, että se täytyy teoilla ja puheilla ansaita.
Malliesimerkkejä ovat äitini ja sisareni anoppi. Molemmat menevät sisareni perheen luokse juhlapyhinä. Apu rajoittuu lähinnä sisareni neuvomiseen ja arvosteluun eikä apuna tekemiseen. Molemmat haluaisivat olla jonkinmoisia suvun arvostettuja kantaäitejä ja kilpailevat asemasta keskenään kiristäen, uhkaillen, haukkuen ja mielensä pahoittaen. Valitettavasti kumpikaan ei sitä paikkaa saa vaan juhlapyhät pyörivät sisareni ja hänen lastensa ympärillä. Onneksi.
Mahtaakohan tämä olla yleistäkin ja tunnistavatko isoäidit ja anopit tästä itseään? Serkkujeni avovaimot kertovat samaa tarinaa tädistäni, joten meillä se ainakin näyttää olevan sukuvika.
En tiedä kuinka moni menee kutsumatta nykyisin toisen edes oman lapsena kotiin.
Tietysti aina joukkoon mahtuu näitä, jotka myrkyttävät koko sukupolven ja kohdistuu sitten aiheettomasti niihinkin jotka eivät näin toimi.
Siihen vaikuttaa tuo nykyinen Facebook ja kaveripiiri, jotka aika tavoin aivopesevät klooneiksi näitä nuoria vanhempia, sillä monet heistä eivät uskalla poiketa tästä ajatusmaailmasta, peläten joutuvansa hylätyksi, ennemmin on hylättävä vanhempansa ja appivanhempansa.
Nämä asiat eivät tee hyvää nuorille perheille, lietsotaan moittimaan puolisoaan, kuitenkin joka kodissa pitää olla omat tapansa toimia. siihen vaikuttavat monel erilaiset asiat, kuten työn luonne, joutuuko matkustelemaan, onko vuorotyö jnd.
Jos lähtee muiden ajatusten mukaan elämään, siitä ei hyvää seuraa, pian on ero edessä, ei se puoliso kestä tuota moittimista ja vähättelyä ja kun on jo poisajettu myös äidit ja isät ja appivanhemmat, on edessä jotain varsin tuntematonta ja kuvittelen että ei hyvää.
Kyllä tuota kauhukuvaa ajatellessa ja nähdessä monen anopin, apen, isän ja äidin elämä on täyttä tuskaa, kun ei sitä kenellekään haluaisi, etenkään omalle rakkaalle lapselleen.
Kun on odottanut joskus pääsevänsä eläkkeelle ja nauttivansa elämästä, kyllä se tuollaiseen lapsen tuhoontumiseen hukkuu ja syynä maailman opit ja aivopesijät.
Totuus on se, jonka vasta iäkkäämpänä varmasti opitte ja muistatte, että lapset ovat vanhemmille niin tärkeitä, että se rakkaus ei lopu lapsen vihan pitoonkaan, sitä itkee moni isä, äiti, anoppi ja appi tässä maassa. He eivät pysty nauttimaan omastakaan elämästään, tuntuisi väärältä nauttia mistään, kun se tärkein asia on tuossa tilanteessa.