Kiinnostaisi tietää kuinka moni tätä palstaa lukevista ja tänne kirjoittavista ihmisistä (naiset ja miehet) olisi valmis parisuhteeseen liikuntavammaisen kanssa?
Liikuntavammaisia on tietenkin monen eri vammatason omaavia, mutta jos keskitytään vaikka tällä kertaa siihen minkälainen vamma minulla on.
Olen 30v. henkilö jolla on alaraaja halvaus rintakehästä alaspäin. Päässäni ei ole mitään vikaa. Liikun pyörätuolilla sillä jalkani eivät toimi tahdon alaisesti ollenkaan. Käteni toimivat normaalisti.
Pärjään arjessa itsenäisesti (peseytyminen, wc, siirtymiset esim. sänkyyn ja takaisin pyörätuoliin, syömiset yms.)
Matkustelu onnistuu. Harrastan liikuntaa.
Kykenen harrastamaan seksiä.
Se mikä tässä saattaa monelle olla "no no" on se kun joudun elämään vammani ehdoilla. Kaikkeen mitä teen pitää varata huomattavasti enemmän aikaa mitä tarvitsisi terveenä.
Toinen seikka on se että kehtaatteko liikkua kylillä pyörätuolilla kulkevan liikuntavammaisen kanssa?
Kun liikun ihmisten ilmoilla niin jotenkin ihmisten luontainen reaktio on ihmetellä ja katsella mitä touhuan.
Kertoilkaa myös mitä ajatuksia tälläinen herättää teissä.
Pyydän, että naiset ja myös miehet vastailevat.
Liikuntavammaisia on tietenkin monen eri vammatason omaavia, mutta jos keskitytään vaikka tällä kertaa siihen minkälainen vamma minulla on.
Olen 30v. henkilö jolla on alaraaja halvaus rintakehästä alaspäin. Päässäni ei ole mitään vikaa. Liikun pyörätuolilla sillä jalkani eivät toimi tahdon alaisesti ollenkaan. Käteni toimivat normaalisti.
Pärjään arjessa itsenäisesti (peseytyminen, wc, siirtymiset esim. sänkyyn ja takaisin pyörätuoliin, syömiset yms.)
Matkustelu onnistuu. Harrastan liikuntaa.
Kykenen harrastamaan seksiä.
Se mikä tässä saattaa monelle olla "no no" on se kun joudun elämään vammani ehdoilla. Kaikkeen mitä teen pitää varata huomattavasti enemmän aikaa mitä tarvitsisi terveenä.
Toinen seikka on se että kehtaatteko liikkua kylillä pyörätuolilla kulkevan liikuntavammaisen kanssa?
Kun liikun ihmisten ilmoilla niin jotenkin ihmisten luontainen reaktio on ihmetellä ja katsella mitä touhuan.
Kertoilkaa myös mitä ajatuksia tälläinen herättää teissä.
Pyydän, että naiset ja myös miehet vastailevat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siitä kuinka hyvin itse pärjää arjessa. En olisi valmis esim. mieheni pyllyä pyyhkimään. En halua toimia mieheni hoitajana, eihän silloin voi olla tasavertaisessa suhteessa, koska mies on täysin riippuvainen naisestaan. Ei silloin haluaisi seksiäkään harrastaa, tuntuisi liian oudolta.
Pyörätuoli ei minua häiritse, parhaalla kaverillakin on sellainen käytössä. Me ollan oltu kavereita jo noin 23 vuotta, ja me ollaan matkusteltu yhdessä ja muutenkin liikuttu pyörätuolin kanssa paljon ulkona (olen siis pyörätuolia aina silloin työntänyt). Ihmiset kyllä tuijottavat ja jotkut saattavat jotain kommenttiakin heittää. Sanon vaan niille takaisin, jos rumasti sanovat. Eniten häiritsee, kun ihmiset eivät tajua puhua kaverilleni suoraan, vaan kysyvät minulta. Silloin sanon niille vaan että kyllä hän osaa puhua itse. Kaverini meni tänä kesänä naimisiin.
Jos olisin sinkku, kynnys suhteen aloittamiseen olisi rehellisesti sanottuna korkea. Mutta jos Rouva Ratikka halvaantuisi, olisi hän edelleen aivan yhtä rakas kuin ilman vammaakin. Uskon, että mielenterveysongelman kanssa minulla olisi paljon suurempia haasteita.
Ei mahdotonta, jos naisessa on joitain, mihin ihastun. Vammaisen kuitenkin pitäisi itse tehdä aloite. Omasta aloitteestani tuskin lähtisin suhteeseen liikuntavammaisen kanssa, sillä tuntisin sitoutuvani heti sellaiseen, mitä en tunne ja mistä en ole varma. Naisen pitäisi myös vaikuttaa vahvalta luonteelta, joka kestää mahdolliset pettymykset. Muuten voisin kuvitella, ettei suhde liikuntavammaisen kanssa ole sen huonompi kuin esimerkiksi pahansisuisen exäni kanssa. Täydellisiä ihmisiä on harvassa.
Olen ikäisesi nainen ja voin sanoa, että ehdottomasti voisin seurustella liikuntarajoitteisen ihmisen kanssa. Kun on ikää jo jonkin verran mittarissa, ei pahemmin pinnalliset asiat käy mielessä (eipä oikeastaan koskaan olekaan käyneet), vaan tulee katsottua ihmisen luonnetta tavatessaan uuden ihmisen ensimmäisen kerran.
Ei ne ulkoiset asiat ole tärkeitä aivan kaikille ihmisille, joten miksen kehtaisi kulkea ihmisen vierellä, joka istuu pyörätuolissa? Ei ihmiset ole täydellisiä, ja mikä määritellään täydelliseksi? Ei minusta ihminen ole vähemmän täydellinen, jos ei kykene esimerkiksi kävelemään.
Ei näitä asioita voi edes verrata, mutta jos pitäisi valita puolisoni odottaminen (jonkin vamman vuoksi) vai luonnevikainen ihminen, joita maailma tuntuu olevan pullollaan, valinta on aivan selvä ;)