En kyllä yhtään ymmärrä tätä nykyajan maailmaa, kaikki vaan eroavat! Jos sitä puolisoa on joskus niin paljon rakastanut, että on halunnut mennä naimisiin, niin miten se sitten voi yhtekkíä kääntyä vihaksi, ja sitten erotaan. Ite menin 18 vuotiaana naimisiin ja yhdessä ollaan oltu montavuotta, ja lapsia on jo viisi, ja joka päivä rakastan miestänini vain enemmän ja enemmän. Ei kyllä tulis ikinä mieleenkään erota, jos minun mies, vaikka tekis mitä esim. pettäisi, kyllähän se olisi surullista, mutta aina voi ANTAA ANTEEKSI!!!! Nyt ollaan puhuttu keskisen ja Juurakon Erosta, voi sääli, Nina ei ole kyllä rakastanutkaan miestään, miten se rakkausen tunne muka ihan hetkessä voi kadota, ei todellakkaan voi!
Eniten minua käy sääliksi Lapset jotka kärsivät eniten erossa. Istuin kerran meidän kerrostalon hiekkalaatikolla, ja katselin että on taas tullut viikonloppu, osa lapsista lähtee isänsä luokse toiseen taas tuodaan lapsia jne, aivan älytöntä, minua ihan itketti voi niitä lapsi raukkoja, jotka joutuvat tuohon. Kyllä saan olla onnellinen että itselläni ei tule ikinä olemaan sellaista.
En ymmärrä
25
5453
Vastaukset
- Jaskaxx
Tämän Suhde-palstan juttuja lueskellessani ihmettelen aikuisten? ihmisten lapsellisuutta ja vastuuntunnottomuutta. Lähes olemattomin perustein lähdetään etsimään uutta kumppania, lapsista tms. piittaamatta.
On tietysti niitä tapauksia, joissa puolison luonnehäiriön tms. takia yhteiselo on jopa terveyden säilymisen kannalta mahdotonta. Kyllä niissäkin liitoissa lapset kärsivät. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.- Enkeli
Joo niin minäkin ihmettelen, todella lapsellista. Ja aina siinä on lapset jotka kärsivät.
Olen miettinytkin että jos mies käy väkivaltaiseksi, niin silloinhan se voi olla pahaksi koko perheelle.
Mutta sitä voi jo ennen avioliittoa tutustua niin hyvin toiseen, kyllä sitä sitten tuntee toisen jos sillä on vaikka ökkipikainen luonne. - yritys hyvä 10
Enkeli kirjoitti:
Joo niin minäkin ihmettelen, todella lapsellista. Ja aina siinä on lapset jotka kärsivät.
Olen miettinytkin että jos mies käy väkivaltaiseksi, niin silloinhan se voi olla pahaksi koko perheelle.
Mutta sitä voi jo ennen avioliittoa tutustua niin hyvin toiseen, kyllä sitä sitten tuntee toisen jos sillä on vaikka ökkipikainen luonne.Tutustuin mieheeni usean vuoden ajan ennen avioliittoa... Hän ei ole vieläkään väkivaltainen, mutta... Vuosien mittaan alkoholi on noussut hallitsevaksi osaksi vapaa-aikaa -- aiheuttaen riitoja. Avioliitto on voinut huonosti ja mies petti kaiken muun päälle...
Olen yrittänyt (siis todella tehnyt korvien välin kanssa töitä) antaa anteeksi, mutta se on VAIKEAA! Varsinkin kun ei ollut yksittäinen kerta vaan suhde. Mies oli jo jättämässä perheensäkin uuden vuoksi, mutta tullut takaisin...
Ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että ei se rakkaus mihinkään katoa sormia napsauttamalla -- pahimman kolauksen kyllä saa luottamus. Sen rakkauden takiahan tässä vieläkin yritän taistella avioliitossa, aika näyttää miten käy... =) - Niin...
psyykkinen sairaus voi iskeä yllättäen, näyttämättä merkkejä aikaisemmin. Puolison rinnalla pitäisi jaksaa, mutta vuosien hyvän päivän odottamisen ja uskomisen jälkeen voi alkaa usko parantumiseen horjumaan. Ja lapsetkin kärsivät. Siinä joutuu miettimään, mikä on kenellekin hyväksi. Hylätä ei rakastaan haluaisi, mutta... sairastuisiko itsekin (vieläpä lapsetkin), vai ottaisiko elämänsä taas haltuun ja yrittäisi sittenkin yksin. Minä päädyin yrittämään yksin. Mies ei ole vieläkään jaloillaan, raskas ihminen. Uskon, että lapseni olisi kuitenkin kärsinyt enemmän elämisestä koko ajan sairaan aikuisen varjossa..nyt tapaa isäänsä säännöllisesti ja isällä riittää suht hyvin voimat noiden päivän-kahden tapaamisten läpi vetämiseen. Ja minulla riittää energiaa äitinä olemiseen -lapselleni ei miehelleni. Että ei se kaikkea kestä, rakkauskaan.
- Tonkeli
en minäkään ymmärrä miksei kaikki ihmettelijät
ymmärrä sitä, että on pakko erota jos vaikka
vain toinen osapuoli haluaa.
Minä en olisi eronnut mutta kun exmies ilmoitti,
että nyt minulla on uusi ja muutan hänen luokseen.
Sanoin kyllä etten ole kolmea lasta tänne maailmaan tehnyt,niitä yksin kasvattaakseni.
Ja kaikki kun on vielä tehty yhteisestä sopimuksesta ja haluttu kovasti.
Niin vei miehen työpaikkaromanssi ja kaksi
avioliittoa särkyi ja viidestä lapsesta tuli
avioerolapsia.
On turhauttavaa lukea syyttäviä kirjoituksia,
kun itse ei ole voinut vaikuttaa.
Meillä oli toimiva liitto ja asiat kunnossa.
Rakkautta oli ja ystävyyttä ja seksiä,kaikki
ok. Ja kyllä se exmies mietti ja veivasi asiaa
ja tuli kerran lähdettyään jo takaisinkin.
Mutta joko mies tai uusi vaimo ei voinut päästää
irti ja niin lähti.
Silti olen nyt tyytyväinen elämääni ja yhdessä
miehen kanssa,jolle tuli myös ero yksipuolisella
ilmoituksella,ei nykyisenikään olisi halunnut
perhettään hajottaa ,mutta kun ei voi mitään
jos toinen päättää erota.Siis ei yhtään mitään.
MIettikää te ihmettelijät sitä,mitä itse voisitte
tehdä jos puolisonne sen eron vaatii,turha
ihmetellä ja moralisoida,ei ne erot aina ole
niin ihania ja haluttuja tapahtumia!
Ja myös se tiedoksi,että vaikka kuinka toimiva
liitto olisi niin aina voi jokin ulkopuolinen
tekijä yhtäkkiä särkeä idyllin.
Exäni sanoi lähtiessään,että rakastaa minuakin ja
tämä voi olla elämänsä suuri virhe, mutta ei
voi mitään kun on niin rakastunut.
Sellaiset on tämän päivän arvot,ei merkitse
muu mitään kuin oma takapuoli ja omat halut.- Enkeli
Niin mikäpä siinä on tehtävissä jos, toinen tulee ilmoittaamaan että on uusi. Mutta olen nähnyt paljon sellaista että tiedän että ihminen on naimisissa ja silti koko aja flirttaillaan joka miehen/naisen kans. Mulla ei ole ainakaan mitään halua katella muita miehiä sillä silmällä, tietenkin ystävällinen pitää olla, mutta siinä ero jos tuolla rupee flirttailemaan muille.
- malka toisen silmässä
Se mitä minä en ymmärrä on, miten ihmiset voivat olla noin lapsellisia? Eiköhän aikuisilla ihmisillä ole oikeus elää omaa elämäänsä niinkuuin parhaaksi katsovat. Niitä joille avioero on ollut helppo juttu tai tehty huvin vuoksi ei varmasti ole montaakaan. Useimmalle se on kipeä kasvun paikka, mutta onneksi sellainen josta selviää.
Minun on vaikea ymmärtää tuollaista omahyväistä toisten ihmisten arvostelua. Jokainen kyllä kohtaa elämässään vaikeuksia ennemmin tai myöhemmin. On niin helppo kehua omasta onnestaan, mutta sen verran voisi ajatella, että olisi siitä kiitollinen mitä on saanut ja arvostelun sijasta tukisi niitä, joille elämä ei ole ollut aivan yhtä suosiollinen. Sinun sääliäsi tuskin kukaan kaipaa, ystävyyttäsi ja tukeasi saattaisi kaivatakin.
Rakkauden tunne voi kuolla pikkuhiljaa, tai hetkessä jonkin teon seurauksena, sinuna olisin vain ihan hiljaa, ettei satu pian pilkka omaan nilkkaan...ihmisiä kaikki ollaan, eikä se anteeksianto ole aina niin helppoa kun kuvittelet.- Jaskaxx
On niitäkin, joille avioero on tavoite. Haluavat miehensä/naisensa jättäneen maineen.
Kyllä avioerollakin toki puolensa on. Surkean liiton aikana oppii kyllä arvostamaan hyvää liittoa, ei pidä sitä itsestäänselvyytenä. Oppii ns. tekemään työtä liiton laadun eteen.
Vaikeinta on yleensä kuitenkin löytää uusi elinkumppani, sellainen, jonka kanssa synkkaa riittävän hyvin yhteen. - nainen
Ja koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan", nimittäin sen useinmiten edestään löytää, minkä taakseen jättää.
Edellisen "Enkelin" kirjoitus nyt lähinnä oli todistelua itselleen, oman liiton erinomaisuudesta. Toisille käy hyvin ja toisille ei ihan niin hyvin.
Isättömiä lapsia voi olla siellä hiekkalaatikolla muutenkin, ei aina eron seurauksena.
- M36
Hienoa että sinulla ja miehelläsi on toimiva suhde, ja harvinainen "suurperhe" -- vilpittömät onnittelut. Te osaatte huoltaa suhdetta, antaa anteeksi, rakastaa, kuunnella ja arvostaa toisianne ... tehdä töitä yhteisten päämäärien eteen. Kun on pääosan ajasta hyvä olla, niin ei silloin ero tule mieleenkään.
Varmasti teilläkin on ylä- ja alamäkiä ... taitolaji osata keskustella ja oppia, jotta päästään jälleen oikealle "kurssille".
Mutta kuten moni täällä on kirjoittanut ... joskus ero tulee yllätyksenä (koska jostain syystä ei nähnyt sen merkkejä, mielestäni edelleenkään ihminen ei eroa onnellisesta liitosta) ... he kokevat tulleensa "erotetuksi" ja nyt elävät uudessa tilanteessa lasten etä- tai lähivanhempina niin hyvin kuin taitavat... kirjoituksesi ei heidän oloaan varmasti helpottanut.
Myönnän että jotkut ihmiset eivät jaksa, tahdo, osaa, tai uskalla puuttua ajoissa asioihin mitkä "mättää" liitossa ... saati ryhtyä rakentaviin muutoksiin yhdessä puolisonsa kanssa, jotta eron sijaan saataisiin aikaan entistä vahvempi parisuhde (jossa lasten varmasti paras varttua). Mutta kuka on toiselle sanomaan, että sinun nyt vaan JAKSETTAVA yrittää, jos pää on hajoamassa ja on niin paha olla suhteessa että oksettaa ... ulospääsyä ei näe, eikä minkäänlaista yhteistä tulevaisuutta.
Ero on aina kova kolaus lapsille, ja lähes aina molemmille eronneillekin. Mutta kamalaa lasten on varttua rakkaudettomassa, riitaisassa, ja oirehtivassa perheessäkin. Ole kiitollinen, että te osaatte asianne paremmin hoitaa, ja olette onnistuneet kertalaakista puolison valinnassa.
Aloitukseesi palatakseni, ellet sinä "yhtään ymmärrä tätä maailmaa", niin sille ei mahda mitään. Myötätuntoa voi silti toivoa. - marjaleena
Onnea teille ja avioliitolle!!!
Mahtavaa, että kaikki on ok.
Mutta...mistä tiedät että pystyt antamaan pettämisen anteeksi? Ennen ei tiedä kun ne kaikki tuntemukset kokee.
Jokaisen arvomailma on erillainen ja avioliitot erillaisia. Ketään ei voi tuomita, ennen kuin tietää asioista paremmin..
Toki sääliksi käy lapsia sen myönnän, vanhemmat ovat päättäneet heidän kohtalonsa. Tuskin siihen meidän säälimme auttaa.. - 30 v
Ollut 30 vuotta saman miehen kaa, ja itse 47.
Tuskin se miestä vaihtamalla paranee :=)
Oikeasti,löydät uuden miehen, uhraat siihen elämästäsi 4-6 v ja huomaat sen olevan väärä.
En tiedä sitten, mutta jos muutamia täysosumia löytyy, niin elämä meni miehiä miellyttämällä. - manteli
Minun mielestänikin on hienoa, että sinun avioliittosi toimii hyvin. Olet kaiketi löytänyt sen oikean rakkauden.
Mutta toivoisin, että vaikka et ymmärrä kaikkia eroja, et myöskään tuomitsisi eronneita! Koska ihmisiä on monenlaisia, avioliittoja on monenlaisia ja erojakin hyvin monenlaisia. Ei ole kahta samanlaista eroa. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Ja vielä sekin, että kukaan ulkopuolinen ei voi tietää kaikkea, mitä erossa ja eronneissa tapahtuu. Ole ystävä ja tue eronnutta suuressa kriisissään (oli eron syy mikä tahansa).
Tietenkin lapset ovat ne, jotka joutuvat näihin eroihin vaikuttamatta itse asiaan. Mutta sen sijaan, että säälisit heitä, tue heitä. Juttele ja hyväksy heidän elämänsä ja heidän vanhempansa. Yritä löytää hyviäkin puolia, ainakin lasten kuullen.
Ja vielä... On varmasti kamalan paljon asioita, joita me emme ymmärrä. Ja onneksi meidän ei tarvitse kaikkea ymmärtääkään! Riittää, että yritämme ymmärtää omaa lähipiiriä, omaa elämää. Ei toisten elmää tarvitsekaan ymmärtää.- Jaskaxx
Omaa eroanikin ajatellen, se tuli lähes kaikille täytenä yllätyksenä. Kulisseja pidettiin hyvin pystyssä, vaikka asiat olivat päin honkia liki 10 vuotta.
- erolapsi
Olen itse avioerolapsi, enkä voi sanoa että se on minusta tehnyt huonompaa, onnetomampaa ihmistä kuin että vanhempani olisivat pysyneet yhdessä ja olisin "saanut pitää ydinperheen ympärilläni".
En näe mitään syytä että puolisot jatkaisivat suhdettaan jos edes toinen (tai molemmat) olisivat onnellisempia yksin tai jonkun toisen kanssa. Lapset siinä vain kärsii.
Omat vanhempani (erosta 23 vuotta aikaa) ovat edelleen oikein hyviä ystäviä. Vanhempani eivät kumpikaan ole katkaisseet esim. suhteita ex-puolison sukuun, ystäviin. Itse noudatin myös vanhempieni esimerkkiä kun pitkäaikaisessa suhteessani ero oli ajnakohtainen; olemme ex-mieheni kanssa erittäin hyviä ystäviä, paljon tekemisissä toistemme kanssa, myös pidämme yhteyttä toisiemme perheisiin erosta huolimatta. Meillä ei ole lapsia.
Jos niin hyvin saattuu että jossakin suhteessa se rakkaus pysyy ja säilyy koko suhteen elinkaaren (kunnes kuolema erottaa...), se on hienoa! Mutta yhdessä ei pidä olla vain sen takia että avioliittovalassaan on luvannut... niin vasta- kuin myötämäessä..., tai vielä pahempaa; lapsien takia. Lapset ovat viisaita, herkkiä. Vaikka ydinperhe säilyykin (ainakin kulissit), saavat lapset siitä kyllä huonon esimerkin itselleen ja mahdollisille tuleville suhteilleen.
Kun ero on akuutti, silloin tekee tietysti kipeää. Lapsi on sopeutuvainen, ja varsinkin jos vanhemmat ovat fiksuja, ymmärtää vanhempien kannan ennenpitkään.
ja sitä paitsi; minusta oli ihan mukavaa saada "kaksi perhettä". - Virva
Nyt et kyllä ajattele järjellä. Jos puolisoa on joskus rakastanut, voi olla että rakkaus loppuu, turha siinä on naimisissa olla, jos ei ole sitä rakkautta.
Ei se yhtä-äkkiä lopu. Kyllä siinä kitkutellaan vuosiakin.
Tietysti jos toinen on löytänyt uuden sattumalta, niin kyllä se sitten saattaa äkkisiltään loppua.
Ei ketään voi verrata toiseen, jos sulla on hyvä avioliitto, et voi rinnastaa sitä muihin. Kaikilla avioliitot eivät onnistu.
Pettämistä minä en ikina hyäksyisi, enkä antaisi anteeksi, siinä saisi mies lähteä samalta isuimelta. - luulin
mutta vaikka minä rakastan mieheni yli kaiken, niin hänen tunteet mua kohtaan ovat sammuneet, 26 vuoden jälkeen. Olen aiemmin antanut anteeksi hänen tekojaan, koska hän ei ole mitenkään antanut merkkejä siitä että jotain olisi vinossa. Hän on aina ollut hiljainen, mutta paras aviomies ja isä mitä voi olla. Ehkä olen ollut sokea? Nyt on ero kuitenkin vireellä. Toivon että voin jonakin päivänä antaa anteeksi.
- nainen
Jos suhde ei toimi, niin on ihan hyvä asia erota. Koska elämää on eron jälkeenkin. Voit loppuelämäsi elää ihan vain itsellesi. Turha odottelu toisen muuttumisesta ja ainainen sopeutuminen toisen tekemiin virheisiin ja niiden hyväksyminen on tosi kuluttuvaa, melkeinpä omasta elämästä luopumista. Ikään kuin odottelisi koko ajan, että milloin se elämä taas alkaa. Eli hukkaat kalliitaa hetkiä omasta elämästä koko ajan toisen hyväksi. Ja kuitenkin se toinen pysyy juuri samanlaisena, tapojaan muuttamatta, niin kauan kun hänet hyväksytään sellaisina.
Parisuhde on vuorovaikutusta ja toisen huomioon ottamista ja siinä on kummankin tunnettava olonsa hyväksi. - luulin
nainen kirjoitti:
Jos suhde ei toimi, niin on ihan hyvä asia erota. Koska elämää on eron jälkeenkin. Voit loppuelämäsi elää ihan vain itsellesi. Turha odottelu toisen muuttumisesta ja ainainen sopeutuminen toisen tekemiin virheisiin ja niiden hyväksyminen on tosi kuluttuvaa, melkeinpä omasta elämästä luopumista. Ikään kuin odottelisi koko ajan, että milloin se elämä taas alkaa. Eli hukkaat kalliitaa hetkiä omasta elämästä koko ajan toisen hyväksi. Ja kuitenkin se toinen pysyy juuri samanlaisena, tapojaan muuttamatta, niin kauan kun hänet hyväksytään sellaisina.
Parisuhde on vuorovaikutusta ja toisen huomioon ottamista ja siinä on kummankin tunnettava olonsa hyväksi.Olen tajunnut sen. Yritän päivää kerralla hyväksyä hänen valintansa. Tiedän että jonakin päivänä pystyn jopa olemaan hänelle pelkkä ystävä.Se on itsestäni kiinni, ja sitä haluan. Voin jo nyt paljon paremmin, tiedän että pärjään.
- Magilla
Ero on /c:stä. Ainakin sellainen, joka leviää työpaikalla, kaveripiirissä tms.
Moni puhuukin "suhteesta" ja rakkauden "loppumisesta",kai puolusetellakseen ja vähätelläkseen omia tekosiaan.
Nykymaailma nyt vain taitaa olla sellainen, että kannattaisi todellakin miettiä kolmeen kertaan sitä koko avioitumista.
Jos jokin "väljähtää", on täysin normaalia tehdä mitä tahansa saavuttaakseen itselle hyvän olon.
Jos sukupuolielämä ei tyydytä, voi koeilla samaa sukupuolta, ja arvostus vain nousee.(?!?) Parisenkymmentä vuotta sitten siitä joutui mielisairaalaan.
"Elävänleski" oli neljännen luokan kansalainen. Nyt vain toisen.
Lastenpsykiatrian määrärahat kaksinkertaistettiin, mutta riittivät sittenkin vain puoli vuotta.
Joudun joskus edustamaan ravintoloissa, ja voi hirvitys, mikä "jäteongelma" niitä kansoittaa.
Vähän aikaa sitten hekin ovat olleet onnellisia isiä ja äitejä. Nyt en sano mitä!
Toinen on pakotettu yksinäisyyteen, josta ei koskaan toivu. Mitäs siitä, jos itsellä saattaisi tulla parempi olo!
Uskovaisia pelottaa. Olo on kuin Sodomassa ja Gomorrassa! - Ymmärtäjä
Koskaan ei voi ymmärtää asioita, jotka eivät ole sattunut omalle kohdalle.
Odota vaan, kun sä eroat niin kyllä sitten ymmärrät.
Siksi lastenkin on vaikea ymmärtää asioita, kun heillä on elämän kokemusta niin vähän. Se on aikuisten kohdalla vähän sama jutu. Kyllä se tilanne sitten autta ymmärtämään. Tsemppiä ja muistahan lauseesi sitten....- sebastian
Puolisoni haki eron yhteyden katoamisen ja erilaisten arvojen takia. On rankkaa, kun hän on harkinnut eroa jo pitkään ja kohdellut minua välinpitämättömästi sekä halveksivasti.
Lastamme tulee ikävä, vaikka ratkaisu on oikea järjellesesti. Tunteellisesti minulla sotii vielä vastaan jonkin aikaa. Ehkä ex joskus ymmärtää kokonaisuuden minunkin kannalta. Hommaan kun liittyy osaltani niin paljon muutoksia.
- man
nyt toivoisin kovasti että miehesi pettäisi ja haluisin tietää sen jälkeen miten annat anteeksi!!!se on sellanen asia ettei voi sanoa miten omalla kohdalla tapahtuu oikeasa tilanteessa!helppoo se on hyällä mielellä sanoa antavansa anteeksi mut asian kohdatessa onkin ihan toisin!!!
- Minna
Ei kaikki viikonlopuksi isänsä luo lähtevät lapset kärsi ja ole säälimisesi tarpeessa. Meillä lapset lähtevät mielellään ja iloisina isäviikonloppuja viettämään sekä samalla mielellä palaavat takaisin. Minä en ymmärrä, mitä siinä niin säälittävää on? Säälittävämpää on, jos isä ei halua lapsiaan tavata tai "tavallisessa" perheessä loistaa joko fyysisellä tai henkisellä poissaolollaan.
Kukaan ei voi tietää kenen kohdalle ero osuu. Siispä "minulle ei niin käy"-asenne ei välttämättä auta. - Elämän koulima
Hei enkeli,
olen todella onnellinen puolestasi. Olet onnistunut löytämään kumppanin, jonka kanssa teillä on keskinäinen luottamus ja kunnioitus. Valitettavasti asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, kuin miksi niitä luulet. Ajattelin itsekin laillasi - tosin piiiiitkän aikaa sitten. Sitten tuli mies, joka petti minkä ehti ja vielä kidutti yksityiskohdilla minua. Olet oikeassa, anteeksi voi antaa, mutta unohtaa ei voi, puhumattakaan siitä, mitä suhteesta jää moisen jälkeen jäljelle. Pettäminen tuhoaa paitsi petetyn itsetunnon, etenkin luottamuksen suhteesta. Eikä kukaan voi väittää, että kunnioitusta olisi enää jäljellä - jos näin olisi, ei partneri olisi pettänyt alunperinkään.
Vielä yksi juttu: toivon, ettei sinua koskaan petetä. MUTTA, varma siitä et voi olla. Joku voisi leimata kommenttisi "Kyllä saan olla onnellinen että itselläni ei tule ikinä olemaan sellaista" tyhmyydeksi, mutta minun mielestäni se on vain tietämättömyyttä/kokemattomuutta.
Lopuksi pieni vinkki: älä arvostele toisten elämää ja valintoja, joiden taustoista sinulla ei (onneksi) ole harmaintakaan hajua.
Hyvää (ja onnellista) jatkoa!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6427882Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4362157Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2272065- 1431648
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511220Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251192Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule951063Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65827Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6709Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54696