juhliminen parisuhteessa

Hyvin harvoin käydään yhdessä ulkona. Avomieheni ei oikein perusta baareissa/yökerhoissa istumisesta ja jos sitten lähdetään yhdessä, hän ei tanssi. Itse taas tykkään tanssia kun on juotu muutamat ja hyvä fiilis... Joten pääsääntöisesti menen likkakaverini ja hänen kavereidensa kanssa, ei kylläkään usein.

Harvemmin käydään mekään yhdessä juhlimassa. Mies tykkää enemmän käydä pubeissa kun itse olen tanssi-ihminen. Lisäksi mustasukkaisuutta ei esiinny kun mennään erikseen!

Käymme aina yhdessä, itse kun varsinkin olen aina tykännyt tanssia niin aviomiehen kanssa käydessä saa viimeinkin tanssia rauhassa niin paljon kuin sielu sietää, hyypiöiden häiritsemättä.
Mies ryyppää kaverien kanssa jos on polttarit tms muttei pyöri yksin baareissa; pitäisin outona jos pyörisi. Ei varatuilla miehillä tai naisilla ole mielestäni yksin baariin asiaa (afterworkit ja muut on asia erikseen, mutta jos mies olisi lähdössä radalle ilman minua niin kyllähän olisi aika hyvä kysymys että miksi ja kenen kanssa?)

Yhdessä ja erikseen. kotona, juhlissa tai ravintoloissa. Olemme aina olleet aika menevä pariskunta. Nyt kun lapset ovat aikuisia, on menot vain lisääntyneet. On kaikenmaailman pippaloita, joihin on kiva osallistua. Toisaalta mieheni osallistuu omiin juttuihinsa yksin, kuten saunaillat tai jotkut urheilujutut ja minä taas vietän naisytävieni kanssa tyttöjen iltoja syöden, juoden, keskustellen tai tapahtumiin osallistuen.

Loppuvuonna on monta yhteistä juhlaa tiedossa kuten erään ravintolan avajaiset, pikkujouluja paritkin, leffailta ja teatteri. Lisäksi istutaan usein ystäväpariskuntein kanssa iltaa jonkun kotona.

Kun käydään, mennään yleensä yhdessä. Juhlimisrahat on jokseenkin vähissä, joten on reilua, että molemmat pääsevät tasapuolisesti osille. Tänään käytiin kahden euron konsertissa :)

Siinä erillään juhlimisessa on se vaara, että pienessä hiprakassa sattuu se suuri vahinko, ollaankin toisen pedissä, sillä kyllä paikalla on aina saalistajat, kun riistaa on vapaana ja tältä holtti pois.

Joten kyllä sen juhlinnan pitäisi olla yhteinen asia ja silloin nauttia kodin vapaudesta, siis lapsille hoitaja ja yhdessä. Työporukoissakin on niitä jotka yrittävät päästä työtoverin pöksyihin, joten pitäisi pitää se oma järki näissä juhlissa tallella.
Itse olen sanonut muutamaan kertaan, että olen varattu ja en lähde edes pieneen flirttiin.

Alkuaikoina juhlittiin yhdessä kaikki juhlat ja kaikki menotkin olivat yhteisiä. Nyt juhlitaan edelleen suku-, naapuri- yms. perhejuhlat yhdessä tai erikseenkin jos esim. työt asettavat esteitä. Muunlaiset biletykset ja 'ykkösluokan' matkustaminen tehdään yksitellen tai muunlaisessa seurassa, siis esim. meikä ystävättären ja hän poikapuolisten ystäviensä kanssa.

Meillä taas käydään erikseen tai sitten minun kavereiden kanssa. Naiseni ystävät eivät ole yhtään ainutta kertaa pyytäneet meitä yhdessä mihinkään juhlimaan, eivätkä kyllä minnekään muuallekaan yhdessä. Ja olemme sentään asuneet jo ikuisuuden saman katon alla ja yhteinen lapsikin on. Tottakai ymmärrän että tyttöjen iltaan tai firman pikkujouluihin ei puolisoa kutsuta, mutta että ei ikinä minnekään? Ja ei, en näytä metsänpeikolta ja omaan hyvät käytöstavat, joten siitäkään asia ei ole kiinni. Eikö naiseni ystäviä tosiaan kiinnosta minkälaisen ihmisen kanssa kaveri asustaa vai mistä tämä johtuu? Olen kyllä yrittänyt puhua asiasta puolisolleni useasti, mutta kutsuja ei silti ole kuulunut.

Kapakka- tai ryyppyjuhlia ei kumpikaan meistä harrasta. Sensijaan pitkien työpäivien päätteeksi usein (kun kumpikaan ei jaksa kokata) poikkeamme ravintolaan syömään. Lasketaanko tuo juhlimiseksi?
Perhejuliin menemme aina molemmat.
Yhteiset matkat: ne ovat mielestämme yhtä juhlaa!
Kummalakin on omat harrastuksemme, jotka liittyvät urheiluun ja niissä merkeissä kumpikin juhlii voittojaan omien urheiluystäviensä kanssa. Sanomattakin selvää että kukaan heistäkään ei kannata aivojen sekoittamista viinalla tai muullakaan.

Joten tavallaan juhlimme sekä yhdessä että erikseen.