Olen ollut monta vuotta sinkkuna. Reilu kuukausi sitten tapasin ihan mukavan oloisen miehen baarissa. Hyvin tavallinen eikä yhtään minun normaalia tyyppiäni, mutta ajattelin että ehkä juuri se mättääkin siinä etten löydä miestä. Koska katselen vain vääränlaisia miehiä.
Joten olin hyvin iloinen kun mieskin oli kiinnostunut minusta ja päätin että ehkä on vain parempi ottaa itselleen mukavan oloinen tavallinen perus tyyppi.
Noh, tosiaan reilu kuukausi mennyt ja kadun päätöstäni niiiin paljon enkä enää tiedä helppoa tapaa pois tästä suhteesta tai että mitä ylipäänsä pitäisi tehdä!?!?
Noin viikon tapailtuamme olin jo tavannut hänen vanhempansa ja siskonsa ja hän ruinasi saada tavata minun vanhempani.
Yhtenä päivänä lainasin hänelle ylimääräisiä avaimiani että hän voisi tulla luokseni tunniksi odottamaan että pääsen töistä ettei hänen tarvisi pihalla seistä, sen jälkeen avaimet jäi hänen taskuunsa ja kamaa on pikkuhiljaa alkanut hilautua kämppääni.
Jätkä myös puhuu MINUN kämpästäni kotinaan ja on täällä jatkuvasti. Hän vaikuttaa siltä kuin olisi itsestään selvää että hän saa olla täällä ihan koska vain ja että tämä olisi nyt hänenkin kotinsa. Toki hän maksaa myös puolet kauppaostoksista ja ehdotti että voi kyllä maksaa osuutensa asumiskustannuksista. Mutta en halunnut ottaa asumis kuluja vastaan koska en ole pyytänyt häntä edes muuttamaan tänne!!!
Yhtäkkiä minulla ei ole mitään omaa aikaa koska hän olettaa että nyt kaikki tehdään aina yhdessä, ja kysyy minulta lupaa mennä oman ystävänsä synttäreille koska luulee että suutun kun en itse ole menossa mukaan.
Sen lisäksi hän on muuten aivan liian kiltti minun makuuni. Sitä alkukipinää mitä suhteissa yleensä on ei löydy meiltä ollenkaan. Seksiä harrastamme hyvin harvoin ja silloinkin se on todella huonoa. Hän ei uskalla koskea minuun kunnolla ja seksin aikanaki hänen kätensä ovat aina vain ja ainoastaan minun sivuilla, hän ei kertaakaan seksin aikana koske minuun....
Meillä ei ole mitään yhteistä ja keskustelumme ovatkin todella nihkeitä. Useimmiten istumme melko lailla hiljaa. Hänen ainoa kiinnostuksen aihe on autot joista hän selittää minulle jatkuvasti vaikken itse ymmärrä niitten päälle juuri mitään enkä ole pätkääkään kiinnostunut.
Itse haluan syödä terveellisesti ja liikun paljon. Hän ei koske mihinkään terveelliseen ja vitsaileekin heti jos vaikka omenaa tarjoaa että "liian terveellistä". Roskaruokaa hän sen sijaan saattaa syödä usean kerran viikossa joskus jopa päivässä. Liikuntaakaan hän ei harrasta ollenkaan ja onkin todella huono kuntoinen.
Sen sanottua hänen kroppansa ei siis miellytä silmääni lainkaan...
Tajuan itsekkin että tästä suhteesta ei tule mitään ja haluaisinkin vain lopettaa koko jutun. Mutten tiedä miten.. Koska sen hänelle sanon kun hän on jo liimautunut kämppäänikin ja esitellyt koko suvulleen. Sen lisäksi hänen äitinsä on työkaverini. Vanhempani pitävät hänestä kovasti ja kun vihjailinkin äidille siihen suuntaan että ei tää juttu nyt oikein toimi että hän tekee minut vain onnettomaksi, niin oli äidin kommentti että "noh noh, äläs nyt hätäile. Sehän on mukava poika"
Ääääääähh!!!
Joten olin hyvin iloinen kun mieskin oli kiinnostunut minusta ja päätin että ehkä on vain parempi ottaa itselleen mukavan oloinen tavallinen perus tyyppi.
Noh, tosiaan reilu kuukausi mennyt ja kadun päätöstäni niiiin paljon enkä enää tiedä helppoa tapaa pois tästä suhteesta tai että mitä ylipäänsä pitäisi tehdä!?!?
Noin viikon tapailtuamme olin jo tavannut hänen vanhempansa ja siskonsa ja hän ruinasi saada tavata minun vanhempani.
Yhtenä päivänä lainasin hänelle ylimääräisiä avaimiani että hän voisi tulla luokseni tunniksi odottamaan että pääsen töistä ettei hänen tarvisi pihalla seistä, sen jälkeen avaimet jäi hänen taskuunsa ja kamaa on pikkuhiljaa alkanut hilautua kämppääni.
Jätkä myös puhuu MINUN kämpästäni kotinaan ja on täällä jatkuvasti. Hän vaikuttaa siltä kuin olisi itsestään selvää että hän saa olla täällä ihan koska vain ja että tämä olisi nyt hänenkin kotinsa. Toki hän maksaa myös puolet kauppaostoksista ja ehdotti että voi kyllä maksaa osuutensa asumiskustannuksista. Mutta en halunnut ottaa asumis kuluja vastaan koska en ole pyytänyt häntä edes muuttamaan tänne!!!
Yhtäkkiä minulla ei ole mitään omaa aikaa koska hän olettaa että nyt kaikki tehdään aina yhdessä, ja kysyy minulta lupaa mennä oman ystävänsä synttäreille koska luulee että suutun kun en itse ole menossa mukaan.
Sen lisäksi hän on muuten aivan liian kiltti minun makuuni. Sitä alkukipinää mitä suhteissa yleensä on ei löydy meiltä ollenkaan. Seksiä harrastamme hyvin harvoin ja silloinkin se on todella huonoa. Hän ei uskalla koskea minuun kunnolla ja seksin aikanaki hänen kätensä ovat aina vain ja ainoastaan minun sivuilla, hän ei kertaakaan seksin aikana koske minuun....
Meillä ei ole mitään yhteistä ja keskustelumme ovatkin todella nihkeitä. Useimmiten istumme melko lailla hiljaa. Hänen ainoa kiinnostuksen aihe on autot joista hän selittää minulle jatkuvasti vaikken itse ymmärrä niitten päälle juuri mitään enkä ole pätkääkään kiinnostunut.
Itse haluan syödä terveellisesti ja liikun paljon. Hän ei koske mihinkään terveelliseen ja vitsaileekin heti jos vaikka omenaa tarjoaa että "liian terveellistä". Roskaruokaa hän sen sijaan saattaa syödä usean kerran viikossa joskus jopa päivässä. Liikuntaakaan hän ei harrasta ollenkaan ja onkin todella huono kuntoinen.
Sen sanottua hänen kroppansa ei siis miellytä silmääni lainkaan...
Tajuan itsekkin että tästä suhteesta ei tule mitään ja haluaisinkin vain lopettaa koko jutun. Mutten tiedä miten.. Koska sen hänelle sanon kun hän on jo liimautunut kämppäänikin ja esitellyt koko suvulleen. Sen lisäksi hänen äitinsä on työkaverini. Vanhempani pitävät hänestä kovasti ja kun vihjailinkin äidille siihen suuntaan että ei tää juttu nyt oikein toimi että hän tekee minut vain onnettomaksi, niin oli äidin kommentti että "noh noh, äläs nyt hätäile. Sehän on mukava poika"
Ääääääähh!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko sanonut mitään näistä asioista miehille? harmi että naiset ei voi kertoa mikä heitä haittaa, kannattaisi ensin keskustella ennen kuin vain yhtäkkkiä antaa pakit ja mies ei tiedä mitä teki väärin..
Aivan ensiksi, mies takaisin omaan kämppäänsä tavaroineen.
Vain rauhallisella äänellä ( siis et YRITÄ kertoa mitään satuja tai YRITÄ sanoa sitä tai tätä, et YRITÄ yhtään mitään) vaan taysin rauhallisesti kerrot että sinä et ole vielä läheskään valmis asumaan yhdessä. Sinä tarvitset omaa aikaa tottua ajatukseen vakituisesta poikaystävästä. Että asiat ovat edenneet aivan liian nopeasti pisteeseen jossa sinä et tunne olevasi tyytyväinen, et halua tällaistä asumisjärjestelyä.
Ellei mies anna avaintasi takaisin, sinä vaihdat oviesi lukot.
Taas samalla rauhallisella äänellä (et YRITÄ yritä ilmoittaa ) ilmoitat että haluat (tai et halua) jatkaa seurustelua.
Salaisuus tässä yhtälossä on se että annat miehen aivan varmasti tietää että hän ei ole sopivä asuntoosi mutta poikakaverina/hyvänä ystävänä sinä arvostat häntä erittäin paljon. Iloitset viettää aikaasi hänen kanssaan, mutta parasta tässä vaiheessa vielä on että pysyvästi asutte omien (eri) kattojenne alla.
Tämä, muuten niin kiltti poika, ei monessakaan mielessä edusta haaveilemaasi aviomiesehdokasta joten tässä, vielä alkuvaiheessa. on loistava tilaisuus ja kummallekin parasta että sinä et esitä hänelle mahdollista AVIIIOVAIMOehdokasta.
Ööö.. siis yleensä sulta on tullut hyviä kannanottoja mutta tässä tapauksessa mun mielestä noi kaks ei sovi yhteen lainkaan joten juttu pitää katkaista heti. Se avain ON ANNETTAVA heti ja jätkä ulos. Ei paluuta ellei systeemi muutu eli hyvää seksiä, hyvää avointa keskustelua. Itse en pystyis tuollaisen naisen kanssa asumaan ja sen takia potkasin exän huidsin nevadaan kun oli juurikin tommonen, tosin siis nainen.
Elämä eletään tällä tiedolla vaan kerran joten kannattaa arvostaa itseään ja tehdä siitä yhdestä elämästä elämisen arvoinen. Karmasta viis koska ei oo todisteita :D
Hei Jumissa.
Kerrot tilanteestasi, joka on ikäänkuin ajautunut toiselle tolalle, kuin mihin olet ollut valmis.
Jokin pyörä on kiepsahtanut ja lumipalloefektinä kerännyt mukaan asioita, jotka olisitkin halunnut rajata ulkopuolelle.
Kerrot miehen ominaisuuksista, mutta itse asiassa tässä on kyse sinun ominaisuudestasi. Olet antanut asioiden jotekin lipsahtaa vierimään, mutta sinä voit myös lumipallon pysäyttää. Olet päättänytkin tehdä niin, mutta asia tuntuu vaikealta.
Useinkaan ihminen ei tahdo tietoisesti loukata ja haavoittaa toista. Sinäkään ilmiselvästi et tahtoisi rusentaa kumppaniasi. Kuitenkin tilanteen jatkaminen viime kädessä rikkoo häntä enemmän kuin eroaminen. Et voi etukäteen ottaa vastuuta kumppanisi tunteista ja reaktiosta. Nähdäkseni kaikkein tasa-arvoisin ja reiluin tapa on puhua täysin minäviestillä. En suosittele, että alat luetella miehelle hänen 'vikojaan' vaan otat tilanteen omiin nimiisi. Millä sanoilla sinun suuhusi sopii kertoa miehelle, että huomaat teidän odottaneen aivan eri asioita suhteeltanne ja että et olekaan tähän itse valmis ja haluat jatkaa elämääsi ilman häntä.
Ei se ole helppoa. Se on kuitenkin reilua ja pelastaa teidät molemmat viime kädessä.
Toivotan sinulle viisautta, lempeyttä ja jämäkkyyttä hoitaa vaikea asia.
Meiju, diakoni.
Mä alan jo toivomaan "Kuuroa kirkkoa" takaisin.. itse erosin vuonna -88 kirkosta koska mun kumppani kuoli ja kun pyysin pappia että sais jutella (olin vielä ite sairaalassa) niin se toi mulle jumalauta jotain vihkoja ja lehtisiä missä kerrottiin rakastavasta jumalasta. Ei se kyl pal lohduttanu siinä hetkessä kun oli avopuoliso kuollu nin lukea jotain armosanomia. Mitä helvettiä. Toivon että ootte kehittyny ees vähän siitä!
Kaikkihan me toivotaan viisautta, lempeyttä ja jämäkkyyttä, ei kai kirkon asia oo noin yksinkertasta asiaa selittää?
Tyyppi kuulostaa sinkut-palstan luuserilta joka on vahingossa saanut naisen.