Terve!
Kun käyn ulkona ihmisten ilmoilla, olen menevä tyyppi. Kotona taas olen todella paljon rauhallisempi, ja pidän omasta ajasta ja tilasta, ja rauhallisuudesta. En jaksa heittää läppää koko ajan, enkä jutellakaan, ellei keskustelu ole jostain minulle mielenkiintoisesta aiheesta. Aiheita kyllä riittää, mutta ne ovat yleensä vähemmän tyhjäpäisiä kun ulkona ollessani. Pihalla juttelen kaikkien kanssa mistä vaan ikinä sattuukin, koska se on hetkellistä, ei pysyvää, esim niinkuin parisuhteessa.
Ongelma on siinä, että kun tapaan naisia ulkona ollessani, he ehkä ihastuvat, jos siis ihastuvat, siihen puoleen minussa, joka silloin on esillä. Tapaan hienoja naisia, joilla on elämä raiteillaan, ja menoa riittää. Kuitenkin minä henkilökohtaisesti taas kotona rauhallinen, vähän hukassa tällä hetkellä elämässäni, enkä yhtään jaksa sitä samaa touhua jota sitten ulkona ollessani harrastan.
Nämä mahtavat naiset ja ihmiset eivät kuitenkaan sovi yhtään yhteen sen "oikean" minän kanssa. Olen miettinyt nettitreffejä, mutta se ei ehkä ole ihan minun tyylistäni.. Olen joillain treffeillä käynyt, ja on ollut ihan hauskaakin.. Mutta jotenkin se tuntuu pakotetulta. Tai sitten en ole tavannut oikeanlaista naista itselleni. Harmittaa sinänsä, kun sanon ei naisille, joissa ei ole mitään vikaa, kun tiedän vain että minä en ole heille tarpeeksi.
Kun käyn ulkona ihmisten ilmoilla, olen menevä tyyppi. Kotona taas olen todella paljon rauhallisempi, ja pidän omasta ajasta ja tilasta, ja rauhallisuudesta. En jaksa heittää läppää koko ajan, enkä jutellakaan, ellei keskustelu ole jostain minulle mielenkiintoisesta aiheesta. Aiheita kyllä riittää, mutta ne ovat yleensä vähemmän tyhjäpäisiä kun ulkona ollessani. Pihalla juttelen kaikkien kanssa mistä vaan ikinä sattuukin, koska se on hetkellistä, ei pysyvää, esim niinkuin parisuhteessa.
Ongelma on siinä, että kun tapaan naisia ulkona ollessani, he ehkä ihastuvat, jos siis ihastuvat, siihen puoleen minussa, joka silloin on esillä. Tapaan hienoja naisia, joilla on elämä raiteillaan, ja menoa riittää. Kuitenkin minä henkilökohtaisesti taas kotona rauhallinen, vähän hukassa tällä hetkellä elämässäni, enkä yhtään jaksa sitä samaa touhua jota sitten ulkona ollessani harrastan.
Nämä mahtavat naiset ja ihmiset eivät kuitenkaan sovi yhtään yhteen sen "oikean" minän kanssa. Olen miettinyt nettitreffejä, mutta se ei ehkä ole ihan minun tyylistäni.. Olen joillain treffeillä käynyt, ja on ollut ihan hauskaakin.. Mutta jotenkin se tuntuu pakotetulta. Tai sitten en ole tavannut oikeanlaista naista itselleni. Harmittaa sinänsä, kun sanon ei naisille, joissa ei ole mitään vikaa, kun tiedän vain että minä en ole heille tarpeeksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja sinäkin näet naisista vain sen sosiaalisen puolen. Puhu asiasta, varmasti saat kuulla myös naisilta saman. Loputonta sosiaalikiintiötä ei voi olla. Lisäksi ei naiset tarvitse mieheltä jatkuvaa pälpätystä, jota riittää muissa naisissa. Ei miehen tarvi olla kuin naiset. Joku kontaktipinta on kuitenkin saatava, jotta suhde alkaa. Anna muiden rakastaa omaa itseäsi.
Otsikossa lukee ristiriidasta. Ei oman tilan tarve ja sosiaalisuus sulje toisiaan pois. Ei ole ristiriitaa. Seuraile pariskuntien elämää läheltä: kaikkea tarvitaan. Omaa tilaa ja yhteistä aikaa joka suhteessa sopivassa suhteessa.
lopeta esittäminen ja ole hiljaa siinä sulle ratkaisu, siten löydät oikean, et esittämällä yltiösosiaalista vain hakeaksesi huomiota tai naisten seuraa,seksiä?huono itsetunto?
Sinunlaisesi ihmisen kanssa en kyllä tahtoisi viettää sekuntiakaan.
no mitä eikö miehelle saa puhua kuten mies miehelle?yleensähän se esittäminen jostain kumpuaa jos ei oikeasti olekaan sellainen!ole aito, älä esitä.
Ei ole esittämisestä kyse, vaan vapautumisesta. selvinpäin sitten taas on ahdistusta ja masennusta sun muuta, mikä estää kunnollista kanssakäymistä.
Mies miehelle puheissa yleensä on se vikana, että mies isottelee tietämättömyydellään, ja toinen mies vastaa yhtä aggressiivisesti. Voisi kokeilla vaikka ihminen ihmiselle keskustelua.
Minun mielestäni melko ylimielinen kuvitelma, että jos itse teeskentelet niin miksi muut eivät? Mistä päättelet että muut ovat sitten sosiaalisessa tilanteessa samoja kun kotonaan, kerran itsekään et ole?
Ja voi harmi kun naiset ihastuvat sinuun. Voi hellanlettas sentään. Kyllä sinun varmaan täytyy nyt ruveta ihan marttyyriksi.
Onhan se todella kamalaa että olet niin charmikas ja hurmaava, että naiset ihan ihastuvat eivätkä raukat tiedä millainen olet oikeasti.
Sinä "aiheutat " nyt naisille ihastusta, ja sitten he joutuvat pettymään.
Voi kyynel mikä jumalakompleksi jollain jätkällä taas kerran.
Yöravintoloissa kohtaat tosiaan sellaisia ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisesta elämästä tykkääviä naisia. Minunlaisia naisia et varmaankaan siellä kohtaa. En koskaan käy ravintoloissa, jos olen sinkku...ainoastaan silloin, jos on ollut mies "tukena ja turvana" eli varattuna ollessani. Kun en tykkää liikkua myöhään iltaisin ulkosalla yksinäni enkä käytä edes alkoholia. En myöskään osaa smalltalkia, joten olen tällainen kotikissa, jota miehet eivät yleensä noteeraa mihinkään. Sitten ystävät ja suku ihmettelevät, miksi aina valitsen "ulkomaalaisia" miehiä seurustelukumppaneiksi ja nyt sitten lopulta aviomiehekseni. Selitys on ihan yksinkertainen...Minua ei huomata. Olen kuin ilmaa yleensä miehille, koska en osaa smalltalkia enkä osaa tuoda itseäni mitenkään esiin joukossa. Nuorenakaan (18-20 v) kun kävin vielä ravintoloissa, niin vaikka silloin olin ihan kauniskin vielä nuorena, niin en muista yhtäkään kertaa, että kukaan olisi kertaakaan pyytänyt tanssiin. Moni "ulkomaalainen" mies sen sijaan etsii juuri "kotikissaa" vaimokseen...ei tarvitse olla mustasukkainen...
Itse taas pidän "huomaamattomista" naisista. Heillä on yleensä paljon enemmän jaettavaa kuin muunlaisilla naisilla. Itse yritän aina huomioida juuri sellaiset tytöt. Joskus taas ujommat ja hiljaisemmat tytöt pelästyvät lähestymistä aika paljon. Itse kun kuitenkin pelkään torjutuksi tulemista jonkin verran, niin en aina uskalla sanoa sitä mitä on mielessä. Ihmisten pitäisi yleensä enemmän sanoa mitä mielessä liikkuu, monet ihastuksen kohteet jää kokematta kun näin ei tee. Pitäisi itsekin ottaa omasta neuvosta vaari.
En tiedä minkä ikäinen, tai kauneutesi "menettänyt" nainen olet, mutta hyvä että lopulta löysit onnen. Toivottavasti itsellekin kolahtaa. Yksi olisi löytynyt, mutta hänen piti palata kotimaahansa. Eli minäkin löysin onnen ulkomaalaisesta :) Ehkä itsekin ulkomailla asuneena, olen sen verran outo tapaus tänne suomen meininkeihin.
Koet vetoa syrjäänvetäytyviin koska näin säilytät vallan. Voit aina kuvitella mitä tää ihminen ajattelee ja olla se joka lähestyy.
Hallitsemistarve yksinkertaisesti.
Siks monet miehet hakee ulkomailta vaimon koska kieltä osaamaton vaimo on ensin helppo, ei osaa samaa kieltä ja haasteet siksi vähäisiä oppia ymmärtämään toista- koska se on jokatapauksessa täysin mahdotonta.
tai ainaki saa aloittaa "puhtaalta pöydältä" ihan kuin toinen olisi vauva ja sille voi opettaa ihan oman kielensä, se ei mitään tiedä eikä osaa sun maassa tehdä ja voit taluttaa häntä paikasta toiseen, hän on sun armoilla.
Sama hiljaisissa ihmisissä, hehän ovat vaarattomia koska eivät tuo itseään esille jolloin sun oma ego joutuu väistymään siksi aikaa.