Kävin tänään tapaamassa vanhaa isääni joka tarvitsee päivittäisissä asioissa apua.
Hän ei tällä kertaa avannut ovea joten menin vara- avaimella sisään.
Oli hirvttävä yllätys kun näin että hän roikkuu hirttäytyneenä keittiön katossa.
Hän olisi täyttänyt seuraavaksi 120 vuotta.
Hän ei tällä kertaa avannut ovea joten menin vara- avaimella sisään.
Oli hirvttävä yllätys kun näin että hän roikkuu hirttäytyneenä keittiön katossa.
Hän olisi täyttänyt seuraavaksi 120 vuotta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko tänään joku keittiöön hirttäytymispäivä?
ei mikään ihme. kun kusipäiset pissaliista juokesvat vapaanaa sotkemassa ihmisten asioita silkasta typerästä uteliaisuudesta ja uskovat olevansaa läkykkäit femakkoja
häpeisit, oot siis viimeks käyny isääs kattomassa joskus abouttiarallaa 30 v. sitten
älä kälätä ämmä
ota se äijä pois pellinnarust, ett muohoomaan ppäsee
Kas, vanha varjoni kaarne. jaksaa edelleen hengittää sisään ja ulos.
Mutta isästäni: hän kuoli runsas vuosi sitten. kesäkuussa 2013. Pitkälle edennyt aivokasvain vei hyvän miehen pitkän syöpätaistelun jälkeen.
Onneksi hän ei itse tiennyt, että hänellä oli aivokasvain. Munuais- ja virtsarakon syövät oli hoidettu edellisenä syksynä ja hän oli hyvin iloinen siitä, että oli selvinnyt niistä säikähdyksellä.
Hän meni sairaalaan hoidattamaan muuta vaivaa. Viimeinen kerta kun hän käveli, oli kun hän nousi taksista sairaalan pyörätuoliin. Sen jälkeen hän ei kävellyt ja kolmen päivän päästä hän ei enää puhunutkaan. Muutama päivä sen jälkeen hän kuoli.
Olin läsnä hänen kuollessaan. Silittelin kuihtunutta sänkistä poskea, kun se viileni. Halasin häntä, kun lämpö oli kadonnut. Se oli viimeinen kerta kun näin isäni.
Äitini elää edelleen ja herää aina aamuisin itkemään puolisonsa poissaoloa. Juttelee hänelle, kertoo ikävästään.
Sisukas muori: joka aamu itku myös lakkaa ja hän suuntaa elämässä eteenpäin hitaasti mutta varmasti, rollaattorilla ja kahdella kepillä.
Minä ikävöin isääni, hitaasti ja rauhallisesti. 80-vuotiaan poismeno ei ole katastrofi, vaikka jättääkin ikävälle sijaa.
Ja sinä, varjoni kaarne. Sinä tunnut olevan yhtä fiksu ja empaattinen vuodesta toiseen. No, jokainen vastaa sielunsa sisällöistä itse itselleen. Uskon että nautit näistä jutuistasi ihan yhtä paljon kuin vuosia sitten kun kirjoittelin tällä palstalla.
Toivotan sulle aurinkoisia aikoja persoonasi loisteessa.
Kai ymmärrät ettei tällä kaarne.:lla ole enää mitään tekemistä sinun sininikkisi kanssa,vaan se elää omaa elämäänsä. Monikaan ei enää muista/tiedä sininikki-kaarnea eli sinua. Sillä ei muutenkaan ole ollut koskaan yhteyttä juuri sinuun, kuten ei muillakaan mustanikeillä, jotka apinoivat sininikkejä. Ratikkakuski. , y.b mustana, Hossi, milloin mikäkin nikki mustanikkinä.
Kiitos kuitenkin avautumisesta, se oli koskettava pala oikeasta elämästäsi. Ap. ei sinun isääsi luonnollisesti aloituksessa tarkoittanut ja hyvä niin. Täällä on tänään hirttäytymispäivä ja saa nähdä ketkä tänään vielä ap.n eli mustanikki-sankarin toimesta hirttäytyvät.
Joo, reagoin kun satuin törmäämään tähän aloitukseen, enkä sen enempää häiritse.
Jatkakaa toki hirttäytymispäiväänne :-)
Niin. Eiköhän se ole tuo yksi ja sama mustanikki-sankari, joka myös vili.nä jne. tunnetaan, joka sitä viettää. Täällä ollaan jo niin totuttu siihen, ettei kukaan kiinnitä huomiota siihen. Hän vastailee itse itselleen lukuisilla nikeillään. Ei kannata reagoida niin, että vaikuttaisi silti kuin provosoituisi, hän innostuu siitä kohtuuttomasti. Etenkin juuri siitä, että alkaa korjailemaan, että ei ole kyseinen nikki itse. Kaikki tietävät, koska kaikilla on täällä sama ongelma. Jatketaan palstailua kuin häntä ei olisikaan tai pilaillaan hiukan häirikön kustannuksella. Hän on mahdollisesti Genio puskista tai joku muu vakikirjoittaja. Mutta sillä ei ole väliä kuka. Antaa hänen vain olla. Palstaillaan rauhassa.
jätkä vastasi itselleen! :D
Hirtin pappatunskani. :-)